Unesta on tullut viimeisen parin vuoden aikana minulle yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin huoltokeinoista. Ennen viis veisasin siitä, miten nukuin. Omien huonojen elämäntapojen tiedostaminen ja niistä luopuminen on ollut aikamoinen urakka, jossa tasapainoa on tullut haettua laidasta jos toisestakin. Ehkä minunlaiselleni mustavalkoisuuteen taipuvaiselle suorittajatyypille se harmaan alueen löytäminen on kaikkein vaikeinta. Kaiken mahdollisen optimoinnistakin kun voi tulla suorittamista, jos homman vetää överiksi.
Omat (ei-suorituskeskeiset) unirutiinini ovat seuraavanlaiset:
1. Priorisoin unen. Onnellisuuteni on paljolti kiinni omasta vireystilastani. Jos olen väsynyt, teen tyhmiä valintoja elämäntapojeni kanssa ja olen jatkuvasti kärttyinen.
2. Juon kahvini ajoissa, hyvin hyvin harvoin enää kello 15 jälkeen. Itsenäisyyspäivänä join kahvin kello 20, sain unta vasta kello 1 ja heräsin seuraavana yönä neljästi. Ei toimi. Kofeiini veressä heikentää untani selkeästi.
3. Urheilen ennemmin aamulla tai päivällä kuin illalla. Kova treeni illalla vetää kroppani sellaisille kierroksille, että nukahtaminen on hankalampaa.
4. Vältän tietokoneen käyttämistä iltaisin. Se virkistää selvästi ja lukemani asiat jäävät pyörimään päähän. (Psst – jos käytät konetta iltaisin, lataa f.lux – se automatisoi näytön valaistuksen vuorokauden aikaan sopivaksi.)
5. En omista telkkaria. Iltaisin saatan katsoa mieheni kanssa leffan tai jotain sarjaa DVD:ltä. En ikinä nukuta itseäni ruudun eteen. En myöskään räplää puhelinta sängyssä, koska se virkistää. Kirjan tai Kindlen lukeminen unettaa todella paljon helpommin. Ruutujen valo saa aikaan sen, ettei melatoniinin eritys ala tehokkaasti.
6. Vähennän valoja sitä mukaa kun pimeä hiipii ja/tai haluan että olo muuttuu raukeaksi. Sysipimeään vuodenaikaan pidän isot valot päällä vielä alkuillasta, mutta klo 19 paikkeilla vähennän valoja ja sytytän kynttiöitä tai himmeämpiä jalka- ja pöytälamppuja.
7. Käytän kortisolia tasapainottavia ja hermostoa rauhoittavia ravintolisiä. Otan päivällisellä ja ennen nukkumaanmenoa 400-600mg magnesiumia ja ennen sänkyyn menoa puoli teelusikallista inositolia.
Tällä hetkellä käytän magnesiumglysinaattia (päivitys 2015: saatavilla saliltamme Optimal Performance Centeriltä, www.opcenter.fi, iHerbistä ei tällä hetkellä valitettavasti) ja magnesiumtauraattia (täältä). Glysiini ja tauriini ovat aminohappoja, johon magnesium on noissa muodoissa sidottu. Glysiini auttaa maksaa mm. kemikaalien ja vanhojen hormonien poistamisessa. Tauriini puolestaan auttaa elimistöä GABA:n, rauhoittavan hermovälittäjäaineen muodostuksessa. Jos haluat lisätietoa erilaisten magnesiumien vaikutuksista, lue blogipostini täältä. Jos ostat luontaistuotekaupasta magnesiumia, pyydä sitraattia tai (bis)glysinaattia, niitä yleensä löytyy Suomestakin.
Inositoli (tilaa täältä) on B-vitamiinien kaltainen sokeriyhdiste, joka syventää unta ja parantaa hermovälittäjäaineiden tasapainoa. Sopii huonounisille, alakuloisille, makeanhimon riivaamille ja PMS-monstereille. Suomessa luontaistuotekaupoista saa Solgarin 500mg kapseleita.
8. Menen sänkyyn ajoissa, usein 21-22 välillä. Luen rauhoittavaa kirjaa himmeässä valossa. Ennen luin aina ammattikirjallisuutta. Huomasin että se ei oikein toimi – mieli ei rauhoitu. Viime aikojen lukemisia ovat olleet mm. uskomattoman kaunista kieltä oleva Ann Voskampin One Thousand Gifts ja Adyashantin Falling into Grace.
9. Kiitollisuuspäiväkirjaan kirjoitan ennen nukahtamista sivun verran asioita, joista olen kiitollinen. Huonoina päivinä tuntuu teennäiseltä, mutta auttaa tajuamaan että elämässäni palikat on kohdallaan. Hyvinä päivinä kynä lentää päiväkirjan sivulla. Tämän jälkeen mieli on kevyt kun laitan pään tyynyyn. 🙂
10. Nukun lepakkoluolassa – makuuhuoneemme näyttää öisin viereiseltä kuvalta. Siellä on siis täysin pilkkopimeää. Ei mitään valoja eikä elektronisia laitteita. Joni käyttää usein puhelinta herätyskellona. Puhelin on yön yli lentokonetilassa. Omani jätän kokonaan eri huoneeseen ja pyrin siihen, etten tuo sitä sänkyyn. Satsasimme taannoin myös uuden sängyn hankintaan. Kehon painon perusteella valitut patjat ovat olleet paljon parempi valinta kuin samanlainen patja kahdelle eri painoiselle ihmiselle. (Päivitys 2015: Vaikka Julius nukkuu vieressämme pinnasängyssä, nukumme silti koko perhe hyvin. Poika harvoin heräilee enää öisin. Hän on nukkunut pilkkopimeässä huoneessa pienestä pitäen, olemme tarkoituksella totuttaneet häntä siihen.)
Vaikka toteutankin paljon ns. ”oikeita asioita”, olen silti kaukana superihmisestä. Aina en nuku riittävästi hyvistä aikoimuksista huolimatta, enkä ole ihminen joka aamulla loikkaa sängystä lenkkipolulle hymyssä suin. Soitan ystävilleni liian harvoin. Voisin helposti voittaa Maailman Huonoin Sähköposteihin Vastaaja -kilpailun. Kirjoitan aivan liian pitkiä blogiposteja (ja kirjoja – onneksi minulla on hyvä kustannustoimittaja). Elämä on 🙂
Kaipaatko lisää apua? Oikotie Optimaaliin 2.0 -verkkokurssille pääsee nyt mukaan!
Kuulostaako tutulta?
Olet yrittänyt elämäntapamuutosta jo monta kertaa
Tiedät terveellisestä elämästä ehkä kohtuullisesti (tai jopa paljon), mutta tieto ei näy käytännön elämässäsi
Haluaisit laihtua, mutta tulosta ei tule
Makean- tai suolaisenhimo on säännöllinen kaverisi
Syöt epäsäännöllisesti eikä ruokailutottumuksissasi tunnu olevan ”rotia”
Nykyiset liikunta- ja ravintotottumuksesi eivät tuo sinulle haluamiasi tuloksia
Et tunne olevasi paras versio omasta itsestäsi
Arkesi tuntuu kaoottiselta, eivätkä terveelliset elämäntavat ole mukana rutiininomaisesti
Mielialasi kaipaa kohennusta
Stressiä on liiaksi, mutta et tiedä mistä päästä lähtisit purkamaan sitä
Tiedät että sinun pitäisi ottaa itseäsi niskasta kiinni, mutta siirrät asiaa eteenpäin jatkuvasti
Flunssat ja muut pöpöt tarttuvat sinuun herkästi
Tiedät, että jos jatkat näin, ei tilanteesi vuoden tai viiden vuoden kuluttua ole ainakaan nykyistä parempi.
Jos tunnistit itsesi edellisestä listasta, tämä valmennus on tehty sinulle. Siihen on kiteytetty valmennusosaamisemme monen vuoden ajalta – joka ikinen OO-valmennus on aina hieman parempi, sillä muokkaamme sisältöä jatkuvasti. Tule mukaan – nähdään pian ensimmäisissä tehtävämoduuleissa, ne ovat heti käytössäsi kun kirjaudut sisään! Lisätietoja & ilmoittautumaan pääset täältä.
Herkuttelimme siskoni 26-vuotissynttärien kunniaksi viime viikolla letuilla, vadelmilla ja kermavaahdolla. Kumpikaan meistä ei juurikaan syö viljoja, joten letut tehtiin erilaisella reseptillä.
Vähähiilihydraattiset letut, tai ehkä niitä voisi jopa kutsua nimellä paleoletut, syntyivät näppärästi karppaussivuston ohjeella. Olivat itse asiassa niin hyviä, että tehtiin näitä toisen kerran vielä Jonin kanssa samalla viikolla mun nimipäivänäni. 🙂
Valmistus on helppo: vatkaa munat ja sekoita sekaan loput ainekset. Paista pannulla voissa. Kaveriksi sopivat hyvin marjat, pilkotut hedelmät, kermavaahto tai kookoskerma.
Suolaisetkin täytteet varmaan sopisivat, kun vaan jättää makeutuksen letuista pois. Täytteeksi koittaisin vaikka lohta ja ranskankermaa. Ja muistaisin tietysti aterialle kaveriksi myös kasvikset 🙂
Yleisöluennoilla syksyn mittaan minulta on moneen otteeseen kysytty vihersmoothien reseptiä. Kirjassani on yksinkertainen resepti ja tässä tulee pari lisää. Mutta ensiksi perustelut, miksi vihreää ylipäätään kannattaa lisätä.
Miksi vihreää?
1) Runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita
=> Vitamiinipillerit eivät koskaan voi korvata luonnollisia lähteitä, sillä luonnossa vitamiinit, mineraalit jne. esiintyvät aina yhdisteinä. Esimerkiksi multivitamiinin käyttö on järkevää, mutta kannustan siitä huolimatta sinua keräämään ruokavalioosi niin paljon aitoja, ravinnerikkaita ruoka-aineita kuin mahdollista.
2) Runsaasti fyto- eli kasviravinteita
=> Antioksidantit, flavonoidit jne. auttavat kehoasi sietämään paremmin stressiä ja palautumaan tehokkaasti treeneistä. Stressin aikana ja treenin jälkeen soluvaurioita aiheuttava oksidatiivinen stressi on korkeimmillaan. Omilla valmennusasiakkaillani vihersmoothien päivittäinen käyttö on vähentänyt stressistä johtuvaa yöheräilyä selvästi.
3) Runsaasti klorofylliä eli lehtivihreää
=> Klorofylli on “kasvien veri” – yksi tehokkaimmin elimistöä erilaisista ympäristöstämme tulevista myrkyistä puhdistava ainesosa. Se on auringon energiaa äärimmäisen tiivistetyssä muodossa. Jokaisen teollisessa yhteiskunnassa elävän ihmisen elimistö altistuu päivittäin stressille, jota nykyinen elämäntyylimme aiheuttaa. Stressin kumuloituessa saasteet, ruoan epäpuhtaudet, lääkkeet ja muut ravinnon kautta kehoomme kulkeutuvat kemikaalit jne. varastoituvat herkästi kroppaan (aiheuttaen mm. rasvan kertymistä, lihas- ja nivelkipuja ja sairastelua). Klorofyllin lisääminen ruokavalioon auttaa puhdistamaan elimistöä, edistää solujen uusiutumista ja lisää kehon kykyä käsitellä stressiä.
4) Alkaalinen vaste elimistössä
=> Viljatuotteet, lihat, pähkinät, kahvi, limpparit jne. aiheuttavat elimistöön happaman vasteen, joka kehon on pakko neutraloida pitääkseen yllä pH-tasapainon. Ilman tasapainottavaa emäksistä kuormaa keho ottaa tarvittavat mineraalit (=emäs) mm. luista, hiuksista ja kynsistä.
Antamalla kehollesi vihreää pidät huolen tasapainosta. Tämän tuntee konkreettisesti korkeampana energiatasona, vähempänä turvotuksena ja nopeampana palautumisena treeneistä.
Vihreitä reseptejä
Helppoja tapoja lisätä vihreää ruokavalioon:
1) Tilaa Emerald Balancea ja nauti annos päivittäin veteen sekoitettuna. Emerald Balancea voit tilata esimerkiksi iHerb.com -verkkokaupasta.
TAI
2) Juo kerran päivässä vihersmoothie. Tee smoothie blenderillä tai sauvasekoittimella. Yhdestä tällaisesta saa jo enemmän antioksidantteja, vitamiineja ja kivennäisaineita kuin moni saa normaalisti päivittäisestä ruokavaliostaan. Tässä kaksi meillä kotona testattua ja hyväksi havaittua reseptiä.
Vihreä banaanipusu
-1 puntti tammenlehti- tai romainesalaattia
-1 banaani
-1dl mustikoita
-2-4dl vettä
Lisäämällä tähän 1-2dl esim. Hera80-heraproteiinia (löytyy kauppojen urheiluosastolta) saat mainion smoothien, jonka voit juoda välipalaksi, ateriankorvaajana tai liikunnan jälkeen palautumista edistämään. Muussa tapauksessa smoothien kaveriksi kannattaa ottaa jotain kiinteää proteiinia, vaikka pari kananmunaa.
Violetti vihersmoothie (riittää hyvin kahdelle)
-1-3 varrellista lehtikaalin lehtiä (irrota varresta)
-1 puntti tammenlehti- tai romainesalaattia
-halutessasi 1tl Emerald Balancea tai spirulina-jauhetta
-muutama liotettu taateli tai steviaa
-avokado
-1 omena
-1 banaani
-2-4dl vettä
Smoothien värin ei tarvitse olla vihreä. Pääasia on, että siinä on jotain vihreää mukana.
Jäävuorisalaattia ei muuten lasketa vihreäksi – se on kaikkien vihannesten lada! Jäävuorisalaatti ei sisällä käytännössä mitään ravinteita. Suosi siis ennemmin tummanvihreitä lehtivihanneksia, kuten tammenlehti – ja romainesalaattia ja pinaattia. Ja muista ostaa vihreäsi luomuna. 🙂
Naisilla on käsittämätön taipumus: mittaamme omaa arvoamme vaa’an numeroina.
Tosiasiassa kukaan meistä ei ole numero. Vaa’an lukema ei kerro mitään siitä, mitä on sisällä – saati siitä, mikä kehon todellinen tila on rasvan ja lihaksen suhdelukuina tai kuinka terveitä olemme.
Vaa’an lukeman saa näyttämään vähemmän monella eri tavalla. Voi esimerkiksi vetää viikon kaalisoppakuurin, jonka jälkeen kehosta on varmasti tiristetty ulos jokainen ”turha” nestegramma. Tai hiilihydraatit voi tiputtaa nollaan ja lopettaa liikunnan, jolloin tapahtuu sama asia. Pussikeittodieetti pudottaa painoa supernopeasti, mutta usein vie samalla mukana myös lihaskudosta, jolloin aineenvaihdunta hidastuu.
Keinot on monet, ja on hämmentävää millaisiin mittasuhteisiin naiset antavat toisinaan tämän painodilemman paisua. Kukaan meistä ei kuitenkaan tietääkseni kävele ympäriinsä vaa’an lukema otsaan tatuoituna. Se, mistä elopaino koostuu, merkkaa paljon enemmän kuin pelkkä numero.
Keväällä valmensin erästä sydämellistä, kaunista, menestyvää yrittäjänaista. Hän oli ennen valmennukseen tuloa kirjoittanut mailissaan, että painon junnaaminen tuskastuttaa. Olimme tehneet valmennusta nyt kaksi viikkoa. Hänen painonsa oli tuona päivänä täsmälleen sama kuin aloittaessamme. Edellisen viikon tapaamisessa oli rasvaprosentti ensimmäisen viikon jälkeen tipahtanut kuitenkin jo 1,5 %-yksikköä, joka on hyvin tyypillinen ensimmäisen viikon muutos. Siihen kuuluu useimmiten sekä rasvaa että nestettä (rasvaprosentin mittauspihdit eivät osaa erotella mahdollista kudosturvotusta, joka voi johtua esim. nestehötöstä jota usein kropassa on viljapainotteisen ruokavalion tuloksena).
Tuona päivänä painon ollessa edelleen sama, lohduttelin häntä ennen BioSignature-mittauksen tekemistä, että usein kuitenkin ihopoimujen arvot ropisevat alaspäin vaikka vaaka ei näyttäisi mitään. BioSignature-mittauspihdit ovat äärettömän tarkka mittausväline: ne mittaavat millimetrin kymmenysosia.
Viivotin vieressä mittaa tuumia (2,5cm – ylärivi), millimetrejä ja senttejä (alarivi). Pystytkö havaitsemaan tästä, miten tarkka BioSignature-mittauspihtien asteikko on, jos mittaamme millimetrien kymmenysosia? Sellaisia muutoksia ei pysty havaitsemaan silmillä. Jos esimerkiksi otat nyt tukevan otteen näppiesi väliin jenkkakahvasi kohdasta, montako millimetriä arvelet sen olevan? Jos se muuttuu seuraavaan viikkoon yhden millimetrin, pystytkö tunnistamaan sen sormin? Et pysty 🙂 Mittauspihdit pystyvät.
No, tämänkin ihanan naisen kohdalla oli tosiaan niin, että rasvaprosentti oli ropissut jälleen alaspäin 0,7 %-yksikköä viikossa. Kahden viikon saldo oli siis ollut 2,2 %-yksikköä alaspäin painon pysyessä samana. Kehon rasvaton paino oli noussut 1,5 kiloa pelkän ruokavalio- ja ravintolisämuutoksen myötä.
Proteiinipitoinen aamupala todellakin toimii! Aamupalamuutoksen lisäksi olimme ottaneet käyttöön vahvan omega 3 -öljyn aamuin illoin ja tarkistaneet hänen vatsahappotasonsa, joka oli huono – eli hän otti käyttöön Digest Force -tabletit ruoansulatusta auttamaan. Kyse ei ollut vain numeromuutoksesta, vaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnin paranemisesta.
Muutoksia, joita hän oli itse tuossa ajassa huomannut:
vyötärön kapeneminen
vatsan turvotuksen loppuminen
vatsan toiminta säännöllistynyt, toimi nyt paremmin kuin vuosiin
olo oli ”raikkaampi”
kasvojen turvotus häipynyt
vaatteet mahtuivat mukavammin päälle
arkiliikunta oli lisääntynyt, kun energiaa on enemmän
Jatkoimme valmennusta viikottain, kunnes hän tunsi pärjäävänsä hyvin jo omillaan. Rasvaprosentti jatkoi tippumistaan ja yrittäjänainen pääsi tavoitteeseensa. Nyt syksyllä hän on hienosti ylläpitänyt tuloksia ja aloittanut lisäksi myös painoharjoittelun.
Mutta – mitä muuta ihmisessä tapahtuu tällaisten muutosten myötä? Mitä merkitystä on rasvaprosentilla tai muilla numeroilla?
Minua ei kiinnosta juurikaan, muuttuuko valmennettavan paino. En ole huolissani, jos paino ei putoa. Sen sijaan olen iloinen, jos se pysyy täysin samana (silloin kun kyseessä on normaalipainoinen henkilö). Miksi? Koska silloin tiedämme, että tilalle on tullut jotain muuta: aktiivista, energiaa kuluttavaa lihaskudosta, tai kenties hänen muut tukikudoksensa jänteitä, niveliä ja luita myöten ovat vahvistuneet. Jos paino pysyy kehossa tässä muodossa, on se ainoastaan positiivinen asia.
Sopiva paino & sopiva rasvaprosentti & riittävän korkea rasvaton paino = kiinteä ja sporttisen näköinen vartalo. Lisäksi niillä elämäntapamuutoksilla, mitä nyt teemme, myös parempi terveys 🙂
Haastan tämän postin lukevat naiset luopumaan ”unelmapaino”-numeroista ja pakonomaisesta dieettaamisesta. Jätä vaa’an lukema omaan arvoonsa, mittaa sellaisia asioita joilla on aidosti merkitystä ja arvosta itseäsi riippumatta siitä, minkä numeron vaaka silmillesi heittää!
Pyrinnön painonnostokurssia alkaa olla takana noin kuukausi. Viime viikolla ohjelmassa oli perjantaitreenit tavalliseen tapaan ja lauantaina kaksi treeniä ihan oikean painonnosto-ohjelman mukaisesti.
Tähän mennessä treeneissä ollaan jo opittu ihan mukavasti tempauksen ja työnnön tekniikkaa. Kyykkytreeniäkin on ollut jonkin verran. Jotta liikkeet alkavat tuntua tutuilta, tarvitaan toistoja ja lisää toistoja. Laji on kyllä todella monipuolinen. Tarvitaan hyvää liikkuvuutta, venyvyyttä, räjähtävyyttä, voimaa ja kykyä omaksua tekniikka. Nyt tuntuu vielä treeneihin mennessä siltä, etten oikein muista mitä olen tekemässä. Painonnostokoulun harjoitukset on pidetty siis kerran viikossa. Oppiminen on kuitenkin hauskaa ja treeneistä saatu energialataus vertaansa vailla.
Tässä videossa liikkeenä on tempaus ensin maasta ja sen jälkeen polven alta riipusta. Painoa on 35kg. Toinen toisto ei ihan onnistunut, mutta ei se mitään. Otsikossakin on kirjoitusvirhe. No, täydellisyyttä ei kai kannata tavoitella missään. Tekemällä oppii! 🙂
Räjähtävyys (eli sen puute) ja etureisien heikko aktivoituminen taitavat olla minun kohdallani ne suurimmat haasteet. Alaselkä on myös kipeytynyt viime viikkojen aikana siten, että kyykkäilyt jäivät monen viikon ajan puhtaaseen nollaan ennen lauantain treenejä. Lauantaina tein kuitenkin uuden ennätykseni etukyykyssä, 60kg. Se on iso rauta minulle, joka en kesällä jaksanut tehdä syviä kyykkyjä pohjasta juuri 35 kiloa isommalla painolla.
Alaselkä on ollut melkoinen murheenkryyni useamman vuoden ajan. Tänä syksynä treenipiiskurini Rami ja valmentajani Janne (joka vastaa treeniohjelmien suunnittelusta) kuitenkin keksivät yhden asian, joka on vähentänyt selän kipuilua massiivisesti: etureisien (rectus femoris) ja lonkankoukistajien avaamisen. Kunnon venyttely ja pehmytkudoshoidot ovat auttaneet selvästi. Parhaat treenit olen saanut tehtyä silloin, kun olen tehnyt itsenäisesti putkirullausta ja Rami on avannut etureisien lihaksia PNF-venytyksillä ja triggerpistehieronnalla ennen jalkatreeniä. Sarjapainot ovat vähitellen nousseet 40-45 kiloon, alaslaskujen ollessa aina 3-4 sekuntia.
Huomaan kuitenkin, että jotain kropassa edelleen on vinksallaan koska selkä kipeytyy edelleen herkästi, viimeksi takakyykkytreeneissä. Käyn nyt tämän kurssin loppuun, vältän kipua tuottavia liikkeitä ja mietin sitten uudelleen, miten tästä jatkan. Ehkä otan vielä keskivartaloa ja etureisiä vahvistavan jakson väliin ennenkuin pyydän valmentajaltani ensimmäistä oikeaa painonnosto-ohjelmaa. 🙂
Tällä videolla liikkeenä on raaka rinnalleveto (eli syvän kyykyn sijaan polvista tulee vain pieni jousto) ja sen perään raaka työntö. Painoa tässä taisi olla 40kg. Tämän jälkeen tein vielä työnnön 45 kilolla, sitä isompaa painoa en olekaan kokeillut tähän mennessä.
Lopuksi vielä todellista inspiraatiota nostattamaan Anna Everi, joka tällä videolla tempaisee 84kg ja työntää 106kg. Elopainoa hänellä on 59kg. Upea urheilija ja hienot tulokset!
Syksyllä 2010 perehdytin uusia valmentajiamme töihin ja jättäydyin vähitellen valmennuksen suhteen sivummalle. Olin tehnyt vähän turhan kauan töitä omaa hyvinvointiani laiminlyöden. Moni yrittäjä kävelee tähän miinaan. Yrityksestä tulee vauva, jota hoivataan aamusta iltaan ja yöhön, unohtaen mikä ja kuka tuo yritystä elossa pitävä moottori oikeastaan olikaan. Se nimittäin on yrittäjän oma terveys. Tulosta ei voi tehdä jos oma terveys ja jaksaminen pettää. Etenkin hyvinvointialalla koen äärimmäisen tärkeäksi sen, että olen positiivinen esimerkki ja pidän itsestäni hyvää huolta.
Mielestäni tätä asiaa ei saisi laiminlyödä millään alalla: yrittäjä on aina oman yrityksensä käyntikortti. Viime syksynä tunsin, että oman korttini kulmat olivat nuhjuuntuneet ja värikin haalistunut. Aloin selvittämään syitä niille terveysongelmille joita itse koin, mutta joita en ollut hoitanut ”kiireen” vuoksi aikaisemmin kuntoon. Ajattelin myös, että koska olen tässä hommassa ammattilainen, niin minunhan pitäisi osata fiksata itseni. Vatsani reistaili loppusyksystä pahemman kerran ja oma kuntoni oli laskenut hävettävän huonoksi. Mahan ollessa kipeä lähes jatkuvasti ja vähäisen energian kuluessa töiden tekoon en yksinkertaisesti jaksanut treenata. Kyse ei ollut siitä, että olisin ollut laiska – voin niin huonosti vatsani kanssa, etten kyennyt. Onneksi tajusin lopulta, että yksin en tätä juttua saa kuntoon. Löysin hyvän lääkärin, jonka avulla ongelmavyyhti alkoi selvitä. Olen kertonut tästä asiasta laajemmin kirjassani.
Omaa terveyttä ei saa laiminlyödä. Nyt olen viisaampi. Ehkä osaan olla itselleni myös hiukan armollisempi. Yhden asian tajusin kirkkaasti: terveyttä kannattaa todellakin hoitaa ajoissa, eikä odottaa sairastumista. Mahakipu, uniongelmat, alakulo, jatkuvat flunssat, keskittymiskyvyn aleneminen tai mikä tahansa hyvää elämää häiritsevä alavireys joko fyysisessä tai henkisessä jaksamisessa täytyy ottaa tosissaan. Tiedän, että moni yrittäjä painaa menemään arjessaan puolivaloilla. Saikulle ei jäädä noin vaan. Mutta kuka hoitaa hommat, jos oma terveys notkahtaa?
Tämä vuosi on ollut toisenlainen. Alkuvuodesta työni painottui kirjoittamiseen. Kesällä vietin pitkän loman. Syksyllä olen tehnyt kirjan promoja, yritysvalmennuksia, kirjoittanut, opiskellut ja suunnitellut firman ja oman urani tulevia kuvioita. Aloitin syksyllä lääketieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa ja suoritan vihdoin loppuun myös aiemmin kesken jäänyttä urheiluravitsemuksen Precision Nutrition Certificatea.
Tämä syksy on ollut oikeastaan leppoisampi kuin mikään syksy vuosikausiin. Voin luottaa siihen, että tiimimme hoitaa valmennukset ja yrityksen toiminta pyörii mukavasti. ”Minä itse” -ihmiselle luottamuksen rakentaminen on ollut oppimisen paikka. Mutta yrittäjyys on kasvattanut minua ihmisenä, valtavasti. Tämä on ollut sellainen elämänkoulu, jota en vaihtaisi pois. Olen mokannut, oppinut ja kasvanut seuraavalle tasolle – uudestaan ja uudestaan. Vielä on opittavaa, mutta sehän ei lopu koskaan.
Yrittäjänä vain taivas on rajana. Ja ehkä juuri se yrittäjyydessä onkin kaikkein hauskinta.
Kesäkuu 2010, Madeira. Vietimme Jonin kanssa kuukauden tuolla pienellä saarella lomaillen ja Optimal Performancen ydinajatuksia kiteyttäen. Ja tulipa saarella lepuutettua niin yrittäjyyden alkutaipaleella väsynyttä mieltä kuin kehoakin. Kroppani oli ennen tätä reissua sekaisin kuin seinäkello. Matkalla tilanne hiukan rauhoittui, mutta voin edelleen ajoittain todella huonosti. Enkä vielä pitkään aikaan saanut selville, miksi näin oli.
Optimal Performance syntyi siitä, mihin oma yritystoimintani jäi. Minulla on edelleen oma osakeyhtiöni, jonka nimissä teen kirjoitushommia esimerkiksi SARA- ja Fightsport-lehtiin sekä kirjoitan kirjojani. Inspiraattori Oy:n lisäksi omistamme Jonin kanssa yhdessä Optimal Performance Oy:n.
Jonista olen ylpeä. Hän otti kertaheitolla hoitoonsa molempien yritysten hallinnolliset hommat ja on siitä asti hoitanut niitä kunnialla. Toimitusjohtajan pesti lankesi hänelle, joten minä saan keksiä itselleni milloin mihinkin hetkeen sopivia titteleitä. Tällä hetkellä visionääri ja yrityspalveluiden vastaava valmentaja lienee lähinnä sopivimmat.
Tutustuimme Jonin kanssa TTY:llä opiskellessamme. Tuo hassu teekkari opiskeli Kentuckyssa, Louisianan vaihtovuotensa ajan. Pakkotoisto.comin irc-kanavalla kävi joku kerta ilmi, että olen tietoteekkari. Viestejä alkoi ropista messengerin ikkunaan ja näin tutustuimme. Elokuun 2004 alussa Joni palasi Suomeen ja tapasimme Tietotalon kahviossa. Muutaman kuukauden päästä tapailua saattoi jo kutsua seurusteluksi.
Seuraavana kesänä muutimme yhdessä Arizonaan. Joni teki diplomityönsä siellä ja minä lomailin. Olin suorittanut kaikki DI-tutkintoon vaadittavat kurssit 3,5 vuodessa ja takki oli kirjaimellisesti tyhjä. Nautiskelin uima-altaalla lekottelusta ja treenasin kovaa. Tämä lienee ensimmäinen aika, kun väsytin itseni pahanpäiväisesti. Ylikunto-oireiden myötä ravasin loppuvuoden lääkäristä toiseen, kunnes aloitin ensimmäisen kisadieettini ja yksinkertaisesti päätin olla kunnossa.
Joni valmistui automaatiotekniikan diplomi-insinööriksi kesällä 2006 ja meni sen jälkeen isoon suomalaiseen pörssiyritykseen töihin. Vuonna 2007 menimme naimisiin Kajaanissa ihanien ystäviemme ja perheenjäsentemme ympäröimänä. Kuva meidän häistämme päätyi jopa Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen, sillä valokuvaaja Katja Lösönen kuvasi minusta tuolloin 1,5 vuoden ajan fitness-aineista reportaasia.
Kuva HS Kuukausiliitteestä. Taustalla fitness-ystäväni Satu Salo ja Anniina Krökki. Kuvaaja: Katja Lösönen.
Onneksi Joni on kovin joustava ja kehittymishaluinen ihminen. Oma yrittäjyyteni olisi nimittäin voinut loppua lyhyeen, ellei hän olisi tullut avukseni.
Jonilla on käytännön järkeä ja osaamista yrityksen hallinnosta, jossa itse koen olevani kohtuullisen tumpelo. Olen hirveän hyvä ideoimaan isoja ja pieniä tulevaisuuden suunnitelmia ja innostamaan muita, mutta arkisten asioiden hoitelu jää turhan usein visioideni jalkoihin. Joni taas on tässä hommassa haka. Ilman Jonia Optimal Performancen toiminta olisi karahtanut hienoihin mindmapeihin, joista ei koskaan päästy käytännön toteutukseen. Täydennämme hyvin toisiamme yrittäjinä. Ja onpahan avioliittommekin pysynyt koossa. Tänä vuonna, 4.8.2012, juhlimme 5-vuotishääpäiväämme.
Syyskuussa porukkamme kasvaa kahteentoista Jatan aloittaessa asiakaspalvelutyön ja johdon assistenttina toimimisen Tampereella ja kiropraktikko Kristianin Ekströmin liittyessä porukkaamme Helsingissä. Kristianin kanssa olemme tehneet tiivistä yhteistyötä vuodesta 2010 ja toimistomme sijaitsee hänen yrityksensä Helsinki Kiropraktiikan tiloissa.
Tiimi heinäkuussa 2012:
Hanna-Kaisa, Emma ja Janne valmentavat Helsingissä
Tytti, , Sanna, Joni (ja aika ajoin myös minä) valmentavat Tampereella
Minna tekee mielen valmennusta ja toimii urheilijoiden henkisenä valmentajana pääasiassa Tampereella ja Helsingissä
Kimmo tekee myyntiä ja markkinointia
Tiimiläistemme blogeja pääset lukemaan täältä ja Kristianin Tietoa terveydestä -blogia pääset lukemaan täältä.
Halusimme alusta lähtien ottaa mukaan sellaisia ihmisiä, joilla oli kova innostus oppia uutta ja myös omakohtainen kokemus elämäntapamuutosten tekemisestä. Tämä ajatus on edelleenkin toimintamme takana. Taitoja ja tietoa voi opettaa, mutta asenteen opettaminen on astetta hankalampi homma.
Olen iloinen ja ylpeä siitä, että kaikki tiimissämme haluavat kehittää omaa osaamistaan jatkuvasti. Meille on tärkeää se, että asiakkaat saavat tuloksia ja tieto siirtyy käytännön osaamiseksi. Siksi koulutamme tiimiläisiä ja kannustamme opiskeluun. Juuri viime viikolla koko BioSignature-tiimimme (paitsi minä) olivat Ruotsissa Poliquinin koulutuksessa. Oman kurssini käyn kertaamassa helmikuussa. Lisää Poliquinin kursseista voit lukea Poliquin Education -sivuilta.
Alla oleviin kuviin on ikuistettu hetkiä koulutusmatkoiltamme, tiimipäivistä ja ainutkertaisista tapaamisista kouluttajiemme kanssa. Tiimipäivät ovat kuukauden huippuhetkiä. Kokoonnumme yhteen jakamaan onnistumisia, käymään läpi yhteisiä asioita ja oppimaan toisiltamme.
Koulutusmatkoja teemme vuosittain, jotta pystymme pitämään osaamisemme parhaalla mahdollisella, ajankohtaisella tasolla. Esimerkiksi itse käymistäni BioSignature-kursseista yksikään ei ole ollut samanlainen. Metodi päivittyy kaiken aikaa. Poliquin ja hänen tiiminsä ovat ”tutkimushulluja”, sanan positiivisessa merkityksessä. Poliquin Strength Insituten jatkuva uuden tutkimustiedon hankkiminen ja sen tuominen valmentajien osaamiseen ovat yksi BioSignature- ja PICP-sertifioinnin mainioita etuja.
Klikkaa kuvia suurentaaksesi!
Mitä enemmän valmentajalla on tietoa, sitä enemmän hänellä on myös mahdollisuuksia ongelmanratkaisuun. Uskon, että tiimiläisillämme on mainiot valmiudet muiden auttamiseen myös siksi, että he tietävät oman itsensä kautta, mitä muutos vaatii käytännössä.
Monella meistä on erittäin vaikeita kokemuksia taustalla mm. omien aineenvaihduntaongelmien selvittämisestä. Ymmärrämme asiakasta hänen istuessa valmennushuoneessa tuolilla edessämme, koska olemme itse olleet täysin samassa tilanteessa. Kokonaisvaltainen muutos on prosessi ja tapahtuu monella tasolla ihmisessä. Käytännön tapojen muuttumiseen vaikuttavat tunteet, ajatukset ja sosiaaliset ympyrät. Muutos vaatii enemmän kuin ohjeet paperilapulla.
Toisinaan asiakas tulee ravintovalmennukseen, vaikka tarvitsisi ensisijaisesti mielen valmennusta ja psykologin apua. Tiimissämme on sen vuoksi ravintovalmentajien ja personal trainereiden lisäksi myös psykologi, Minna. Minna on työkaverin lisäksi rakas lukioaikainen ystäväni Kajaanista. Yhdessä olemme tehneet elämänmuutosta tavanomaisen uraputken alkupäästä täysipäiväiseen, innostavaan yrittäjyyteen.
Toisinaan havaitsemme valmennuksissa, että omat kykymme eivät riitä. Tällöin suunta on ennemmin lääkäriin. Suosittelemme asiakkaillemme lääkäreitä, joista itsellämme on hyviä kokemuksia tai jotka ymmärtävät metodimme ja kannattavat niitä. Itsellämme ei alalta ole tutkintoja, mutta omakohtaisia kokemuksia kokonaisvaltaisesta hoidosta kyllä. Valmentajamme Anne aloittaa syksyllä 2012 opinnot Tarton yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa Virossa, joten jokusen vuoden päästä saamme toivon mukaan tällekin puolelle oman ammattilaisen tiimiimme.
Joskus täytyy osata myös myöntää oma rajallisuutensa. Kaikkia ei vaan voi osata auttaa. Omalla kohdallani koin tämän karvaasti käytännössä. Ja siitä lisää seuraavassa postissa.
Opiskellessani vielä TTY:llä muistan ajatelleeni: ”minusta ei sitten ikinä tule yrittäjää.”
Yrittäjät, joita TTY:lläkin vilisi, olivat jotenkin erilaisia. Ajattelin, että yrittäminen tarkoittaa pakkomyyntiä ja tyrkyttämistä. Työn epävarmuus ja kaiken hallinnoiminen yksin olivat niitä asioita, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen yrittämisestä. Ehkä se sopii jollekin muulle, mutta ei kyllä minulle. Ja tässä sitä ollaan!
Urheiluravinnealalla työskenteleminen oli mielenkiintoista. Opiskelin jatkuvasti työni puolesta ja sen ulkopuolella lisää ravitsemusta. Tuohon aikaan suhtautuin omaan kehooni vielä kovin paljon ulkonäköasenteella. Jossain kohti mukaan alkoi tulla näkökulmia hormonitoiminnan merkityksestä ja terveyden vaalimisesta. Ehkä fitness kasvoi minusta ulos, tai minä siitä. Aloin näkemään ravinnon ja elämäntavat suuremmasta perspektiivistä.
Vuoden 2009 alussa tein päätöksen yrittäjäksi lähtemisestä. Olin jo jonkin aikaa maahantuonut Suomeen fitness-kisa-asuja ja välittänyt niitä kilpailijoille, ajattelematta sen kummemmin, että minähän olin jo tuolloin yrittäjä, ainakin osa-aikainen sellainen. Ilman fitness-harrastustani en takuulla olisi tässä pisteessä. Vaikka lajin kautta vahingoitin elimistöäni ja aineenvaihduntaani, sain sen kautta myös kipinän muiden auttamiseen. Kirjoitin juttuja aiheesta, bloggasin ahkerasti ja autoin muita kisaajia ja kisaamisesta unelmoivia siten kuin vain osasin. Valmennuspyyntöjä sain aika-ajoin ja niiden määrä oli alkanut kasvaa vuoden 2008 aikana.
Ensin tein valmennusta huvikseni, ilman korvausta. Ravintovalmennus tuntui palkitsevalta ja oli upeaa nähdä, kuinka asiakkaat saivat hienoja muutoksia aikaan. Valmennusten kautta pääsin vieläkin lähemmäksi ihmisiä, joita päivätyöni kautta olin saanut auttaa: enää en ollut vain tuotekehittäjä monen askeleen päässä loppukuluttajasta. Lähdin mukaan ruokakauppaan ja kannustin muutoksiin. Se oli hauskaa, eikä tuntunut itse asiassa edes työltä.
Yritystoimintani sain alulle ihan kunnolla Tampereen Ensimetrin avulla. Sain starttirahan ja hain naisyrittäjälainaa. Toiveeni oli, että yrittäjyys mahdollistaisi sen, että voisin työni puolesta matkustaa. Hyvinkin nopeasti tuosta toiveesta tuli sitten totta.
Irtisanouduttuani Joni antoi minulle lahjan, BioSignature-kurssin. Olin syksystä 2008 puhunut kurssista ja haaveilin sinne pääsemisestä. Etävalmentajani Krista oli käyttänyt BioSignaturen metodeja valmennuksessani, vaikka asuikin toisella puolella maapalloa. Olin vaikuttunut ja vakuuttunut menetelmästä ja ajattelin, että siinä olisi hyvä mahdollisuus erottua muista samalla alalla toimivista. Olin saanut BioSignaturen kautta vastauksia sellaisiin kysymyksiin, joihin kukaan ja mikään muu ei osannut vastata.
Toukokuussa 2009, oltuani yrittäjänä pari kuukautta, lensin Lontooseen ensimmäiselle kurssille. Olin pihalla kuin lumiukko. En tajunnut puoliakaan, mistä kurssilla puhuttiin. Kaikenmaailman metylaatioreaktioita ja testosteronin konvertoitumista estrogeeniksi. Puuh! Lisäksi kouluttajamme Charles Poliquin vaikutti mustavalkoisemmalta ihmiseltä kuin kukaan, keneen olin törmännyt. Soitin Jonille ensimmäisen kurssipäivän jälkeen ja sanoin, että mietin onkohan tämä nyt kuitenkaan ihan oikea paikka.
Kurssilta palattuani olin kuitenkin aivan myyty. Lontoossa Charles kuuli minun olevan menossa New Yorkiin lomalle siskoni kanssa kesäkuun alussa, ja kutsui minut toiselle kurssille Rhode Islandille (n. 4h matka New Yorkista). Niinpä alkukesän lomamatkasta tulikin puolittain koulutusmatka ja jatkoin samantien opintojani vielä syvemmälle. Ja sillä tiellä ollaan. Tähän päivään mennessä olen käynyt 12 Poliquinin kurssia Euroopassa ja USA:ssa. Lisäksi olen opiskellut tuhansia tunteja itsenäisesti, avoimessa yliopistossa ja funktionaalisen lääketieteen kursseilla. Seuraava kurssini on tammikuussa Rhode Islandilla ja sen jälkeen seuraava helmikuussa Iso-Britanniassa. Opiskelu on elämäni suola. 🙂
Vuoden 2010 keväällä tein niin paljon töitä, että ajoin itseni uuvuksiin. Olin edellisenä syksynä ajanut USA:n koulutusmatkallani autokolarin ja sairastunut reissuni päätteeksi hirveään vatsatautiin. Kroppani oireili jatkuvasti ja samaan aikaan firmani palveluiden kysyntä kasvoi.
Onneksi samoihin aikoihin Joni mietti uudenlaisia uravaihtoehtoja. Päädyimme yhdessä uskaliaaseen hyppyyn: perustaisimme uuden yrityksen yhdessä. Omat käteni eivät enää riittäneet siihen kysyntään, mitä palveluille oli. Taisin rakastaa asiakkaitani vähän liiankin paljon. Halusin niin kovasti auttaa kaikkia, etten osannut sanoa ”ei” edes silloin, kun myin pois vähäisenkin vapaa-aikani.
Työrumbassa kärsi niin oma terveys kuin myös työn laatu. Häpeän vieläkin sitä, miten yritin auttaa kaikkia ja lopulta asiat vain lipsuivat käsistä. Unohtelin tapaamisia, en muistanut vastata sähköposteihin ja tein töitä välillä kellon ympäri, silti pystymättä antamaan asiakkailleni sitä laatua jota alun perin olin halunnut tarjota. Erehdyin ajattelemaan olevani korvaamaton. Nyt tietysti ymmärrän, että kukaan meistä ei ole! Olen vilpittömästi pahoillani niille asiakkailleni, joille en voinut tuolloin olla se valmentaja jonka he toivoivat saavansa.
Kesällä 2010 Optimal Performance Oy näki päivänvalon. Ja siitä jatkan seuraavassa osassa 🙂
Tieni siihen pisteeseen, jossa olen nyt ei välttämättä ole ollut se kaikkein tyypillisin. Oman polkuni tallustamisen kautta olen ymmärtänyt jotain merkittävää. Jokaisessa meissä asuu paljon suurempi voima, kuin mitä näkyy päällepäin. Voimme tehdä oman elämämme mittakaavassa isoja asioita.
Kun ihmisellä on sisäinen motivaatio, hän pystyy ihan mihin vain. Niihin kaikkein vaikeimmiltakin tuntuviin asioihin.
Olin koulussa keskitason oppilas ja etenkin matematiikassa, kemiassa ja fysiikassa melkoisen surkea. Kolmosluokalla sain kertolaskukokeesta nelosen, enkä vielä tähän ikään (30) mennessäkään ole oppinut kertotauluja. Lukioikäisenä ajattelin, että minusta tulee psykologi.
Kuitenkin vuonna 2007 valmistuin tietojohtamisen diplomi-insinööriksi Tampereen teknillisestä yliopistosta. Ja nyt olen yrittäjä ja huikeita myyntilukuja saavuttanut tietokirjailija, omana intohimoni kohteena ravinto ja hormonitoiminta.
Kuinka tässä kävi näin?
Taidan olla sellainen nopeiden päätösten tekijä. Päätän jotain ja porhallan sitä kohti. Joskus onnistun ja joskus en. Uskon, että kokeilemalla onnistun todella paljon useammin kuin sillä, että jätän kokeilematta uskalluksen puutteen takia.
1990-luvun loppupuolella ollessani teini-iässä, muistan isäni sanoneen usein, että toivoisi meidän opiskelevan ulkomailla vaikkapa vaihto-oppilaana. Hänellä kun ei koskaan sitä mahdollisuutta ollut. Tyrmäsin ajatuksen täysin, kunnes yhtenä päivänä lukion ensimmäisellä luokalla silmäni osui STS:n vaihto-oppilasvuoden mainokseen. Olin tuohon aikaan intohimoinen nettiroolipelien pelaaja ja ajattelin, että olisi kovin hauskaa tavata amerikkalaisia ystäviäni pelistä. Menin kotiin ja sanoin, että haluan lähteä vaihto-oppilaaksi. Rahallisesti tuo ponnistus on ollut sellainen, josta olen todella kiitollinen vielä tänäkin päivänä vanhemmilleni. Isä otti lainaa, jotta tytär pääsi maailmalle.
Lukion toisen vuoden olin vaihto-oppilaana Texasissa. Ja tapasin itse asiassa pelin kautta tutuksi tulleita tyyppejä. Olen aina ollut tällainen kaappinörtti, rakastanut tietokoneita ja tekniikkaa. Vaihto-oppilasvuosi muutti minua ja ajatuksiani merkittävästi. Opin olemaan kiitollinen elämästäni ja uskomaan omaan itseeni uudella tavalla.
Lyhyen matematiikan kohtuullisen huonosta menestyksestä huolimatta hain TTY:lle opiskelemaan ja pääsin soveltuvuusarvion kautta sisään. Opintoni aloitin tietotekniikan koulutusohjelmassa vuonna 2002. Kolmessa vuodessa opiskelin kaikki diplomi-insinöörin tutkintoon vaadittavat kurssit. Joku erehtyi sanomaan minulle ensimmäisinä kouluviikkoina, että ”te kukkaset [soveltuvuusarviolla sisälle päässeet] ette ikinä valmistu ajallaan, jos valmistutte ollenkaan”. Sisuunnuin ja päätin olla erilainen. Niinpä välillä itkin ja opiskelin – lukion pitkä matematiikka opiskeltiin nimittäin puolessa vuodessa läpi ja siitä jatkettiin korkeakoulumatematiikkaan. En ole koskaan opiskellut mitään niin vaikeaa. Mutta olin päättänyt, että kun kerta olen päässyt sisään, niin aion päästä myös ulos.
Syksyllä 2005 asuin Arizonassa puoli vuotta Jonin tehdessä diplomityötään paikalliselle yritykselle. Diplomityöni tein vuonna 2006 Patrialle. Firman ovet eivät kuitenkaan auenneet D-työni valmistumisen jälkeen. Hain kolmatta kertaa – ja lopulta pääsin – erääseen IT-alan yritykseen, johon olin halunnut jo opiskeluaikoina töihin. Muistan ajatelleeni, että tästä se nyt lähtee – tieni valkoisen BMW:n omistajaksi. Hullunkurinen ajatus, jolla motivoin itseäni usein hankalien kurssien aikana TTY:n aikoina. Ajattelin, että minusta tulee vielä menestyvä konsultti.
Hyvin nopeasti kuitenkin huomasin, että työ IT-alalla ei tuntunut oikealta. Business intelligence – varmaankin kovin tärkeää asiakasyrityksille, mutta ei mitään minua inspiroivaa, valitettavasti. Opiskelin vapaa-ajallani… öh, ja joskus myös työajalla (anteeksi ex-työnantaja)… ravitsemusta. Fitness-kisat oli käyty ja janosin tietää, miksi elimistöni palautuminen kisarutistuksesta tuntui niin vaikealta. Insinöörin ongelmanratkaisijamieli halusi vastauksia, eikä kalorien laskeminen ja ruoka-aineiden punnitseminen tuonut niitä. Saati työni johtoryhmäraporttien rakentelun parissa.
Muistan sanoneeni Jonille joskus kesällä 2007: ”Sieluni kuolee tässä työssä.”
Loppusyksyllä 2007 sain työtarjouksen urheiluravinnealan yrityksestä. Valtava paine rinnassa helpotti ajatellessani hyppäystä uudenlaiseen työhön. Ala tuntui paljon enemmän omalta. Pääsin auttamaan ihmisiä työni myötä jossain sellaisessa, joka tuntui aidosti merkittävältä: oman elämän ja urheilun suorituskyvyn parantamisessa.
Jotta tästä postista ei tule kolmen kilometrin mittainen, kirjoitan tarinani osissa 🙂
Intotalo, Kajaani. Siinä on paikka, jossa syntyy jotain hienoa ja hyvää.
Olin aamulla kertomassa yrittäjille ja yrittäjähenkisille siitä, kuinka minusta tuli yrittäjä. Taidanpa kertoa sen tarinan täälläkin jossain kohti. Tajusin jälleen kerran, miten valtavasti potkua omien kokemusten jakamisessa on. Koskaan ei voi ennalta tietää, kuka innostuu. Ja kaikki meistä tarvitsevat rohkaisua. Minäkin. Tänään haluaisin kuitenkin kysyä sinulta muutaman jutun.
Jos sinä olisit energisempi, terveempi, iloisempi, varakkaampi, älykkäämpi, osaavampi ja kehosi olisi sellainen kuin haluat sen olevan, mitä silloin tekisit?
Jos siis otetaan pois kaikki ne todelliset syyt ja tekosyyt, joiden vuoksi et tee elämässäsi juuri sitä mitä haluat tehdä – niin mitä silloin tekisit?
Laita ideat laukkaamaan!
Minä uskon, että jokaisella ihmisellä on oikeus innostukseen, omien unelmien ja tavoitteiden toteuttamiseen. Ja uskon siihen, että silloin kun voimme hyvin henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti, tulevat nuo asiat helposti – tai ainakin meillä on oikeasti resursseja tavoitella jotain uutta ja nykyistä parempaa.
Väkisin vääntämällä flunssa- tai muussa sairauskierteessä, mieli maassa, yksin rohkaisua vailla, innottomassa työpaikassa, univajeessa tai ylipaino-ongelmista kärsiessä voi olla hiukan hankala unelmoida. Pääkoppa kun ei tuota kovin kehittäviä tai innostavia ajatuksia, jos olotila on koko ajan ”vähän sinne päin”.
Intotalolla oli mukana eräs ihminen, josta kovin ylpeä: Anu Kauppinen. Anu oli yksi ensimmäisiä ravinto- ja elämäntapavalmennettaviani, jonka kanssa aloitimme valmennusprojektin keväällä 2009 kun lähdin yrittäjäksi. Tuskin kumpikaan meistä valmennuksen alussa tiesi, minne Anu päätyisi.
Kehonmuokkausprojektista tuli elämänmuokkausprojekti: jotakin Anun sisällä syttyi. Anu alkoi kyseenalaistaa elämänsä valintoja ja miettiä, mitä hän todella haluaisi tehdä työkseen ja mikä häntä aidosti innostaa.
Kaksi ja puoli vuotta tuon valmennuksen aloituksen jälkeen Anu auttaa itse muita samanlaisten elämäntapamuutosten tekemisessä ja opiskelee jatkuvasti lisää. Viime keväänä Anu kävi BioSignature-koulutuksen ja tekee nyt valmennusta Iisalmessa. Anun blogista voit käydä katsomassa esimerkiksi hänen miehensä hienot muutoskuvat, kun painoa on pudonnut 16kg ja rasvaprosentti tipahtanut alun 28,1 %-yksiköstä 19,9 %-yksikköön. Mainittakoon lisäksi, että muutosta miehessä ei ole tapahtunut vain ulkoisesti. Heikin omin sanoin:
”Olen paljon virkeämpänä ja paremmantuulisena töissä joka päivä. Terveysongelmat mahan ja suoliston alueella ovat historiaa. Ei hassumpaa kehitystä vai mitä?”
Minä rohkaisin Anua eteenpäin. Anu rohkaisi Heikkiä eteenpäin – alkukankeudesta huolimatta (voin kertoa, että oman puolison valmentaminen on valmennuksista vaikeinta). Rohkaisin valmennettavaani Sannaa eteenpäin. Nyt Sanna auttaa meitä Optimal Performancen valmennuksissa. Ja lisäksi Sanna on kannustanut miehensä elämäntapamuutoksiin – lue Sannan kertomus aiheesta täältä. Näin hyvä kiertää. Kun nämä ihmiset voivat paremmin, on heistä iloa ja apua toisillekin. Sitä vartenhan me täällä olemme. Koskaan en voi ennalta tietää, minne minun hyvät sanani, hymyni tai kannustukseni johtaa. Niitä ei kannata säästellä.
Ketä sinä rohkaiset eteenpäin – ja mihin sinä kaipaisit rohkaisua?
9. Kiitollisuuspäiväkirjaan kirjoitan ennen nukahtamista sivun verran asioita, joista olen kiitollinen. Huonoina päivinä tuntuu teennäiseltä, mutta auttaa tajuamaan että elämässäni palikat on kohdallaan. Hyvinä päivinä kynä lentää päiväkirjan sivulla. Tämän jälkeen mieli on kevyt kun laitan pään tyynyyn. 🙂
10. Nukun lepakkoluolassa – makuuhuoneemme näyttää öisin viereiseltä kuvalta. Siellä on siis täysin pilkkopimeää. Ei mitään valoja eikä elektronisia laitteita. Joni käyttää usein puhelinta herätyskellona. Puhelin on yön yli lentokonetilassa. Omani jätän kokonaan eri huoneeseen ja pyrin siihen, etten tuo sitä sänkyyn. Satsasimme taannoin myös uuden sängyn hankintaan. Kehon painon perusteella valitut patjat ovat olleet paljon parempi valinta kuin samanlainen patja kahdelle eri painoiselle ihmiselle. (Päivitys 2015: Vaikka Julius nukkuu vieressämme pinnasängyssä, nukumme silti koko perhe hyvin. Poika harvoin heräilee enää öisin. Hän on nukkunut pilkkopimeässä huoneessa pienestä pitäen, olemme tarkoituksella totuttaneet häntä siihen.)
Vaa’an lukeman saa näyttämään vähemmän monella eri tavalla. Voi esimerkiksi vetää viikon kaalisoppakuurin, jonka jälkeen kehosta on varmasti tiristetty ulos jokainen ”turha” nestegramma. Tai hiilihydraatit voi tiputtaa nollaan ja lopettaa liikunnan, jolloin tapahtuu sama asia. Pussikeittodieetti pudottaa painoa supernopeasti, mutta usein vie samalla mukana myös lihaskudosta, jolloin aineenvaihdunta hidastuu.
Tämä vuosi on ollut toisenlainen. Alkuvuodesta työni painottui kirjoittamiseen. Kesällä vietin pitkän loman. Syksyllä olen tehnyt kirjan promoja, yritysvalmennuksia, kirjoittanut, opiskellut ja suunnitellut firman ja oman urani tulevia kuvioita. Aloitin syksyllä lääketieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa ja suoritan vihdoin loppuun myös aiemmin kesken jäänyttä urheiluravitsemuksen 
