Läsnäolosta ja uppoutumisesta rikkautta arkeen

Läsnäolosta ja uppoutumisesta rikkautta arkeen

Yhteistyössä Joylla – yhteistyön myötä olen osallistunut Joyllan Positive Psychology Practitioner -koulutukseen

Oletko joskus kokenut sen tilan, kun teet jotain hyvin keskittyneesti ja positiivisessa mielentilassa, täysin tekemiseesi uppoutuen? Sillä tavoin, että ajantaju katoaa ja jälkeenpäin aika tuntuu hävinneen hämmästyttävällä tavalla jonnekin?

Se mitä teet ei välttämättä ole helppoa, vaan saatat keikkua taitojesi rajoilla niin, ettei mielessäsi mahdu olemaan mitään muuta kuin se mihin keskityt. Tekemisessä tai olemisessa voi olla syvää iloa ja tunne uppoutumisesta. Jälkikäteen miettiessä se tuntuu sujuneen omalla painollaan ilman pakottamista. Tätä kutsutaan flow’ksi, “optimaaliseksi kokemukseksi”.

Positive Psychology Practitioner -koulutuksen toisena osa-alueena oli uppoutuminen. Tämä osa-alue olikin todella mieluinen. Uppoutumisen teemaan liittyvät mm. yllä kuvattu flow ja mindfulness.

Jos missasit positiivisen psykologian blogisarjani ensimmäisen osan jossa kerroin mm. kukoistuksen kehyksestä, lue se täältä: Kokemuksia positiivisen psykologian opiskelusta

Flow on äärimmäinen uppoutumisen kokemus

Uppoutumisella tarkoitetaan kokemusta, jossa olemme läsnä tässä hetkessä. Monelle flow on varmasti terminä tuttu ja se liittyy uppoutumiseen. Flow on se ihana kokemus, kun olemme täysin läsnä, keskittyen voimakkaasti siihen mitä teemme, taitojemme rajojen kanssa sopivassa suhteessa. Liian helppo tai liian vaikea tekeminen ei vie meitä flow’hun. Flow-kokemuksessa tietoisuus itsestä vähenee (kerrankin “sisäinen höpöttäjä” on hiljaa) ja usein aika tuntuu pysähtyvän tai katoavan.

Minulla flow syntyy nykyisin useimmiten ratsastaessa. Tunti katoaa kertakaikkiaan vain jonnekin ja samaan aikaan tuntuu että olen hevosen selässä päättymättömässä nykyhetkessä, en missään muualla. Usein hepan selästä nousemisen jälkeen olo on jollain tavalla puhdistunut, elpynyt ja positiivisella tavalla rennon raukea. Ellei sitten alla ole ollut otus, jonka kanssa en löydä minkään sortin yhteyttä – silloin ei flow’ta ole näköpiirissä!

Flow-tila syntyy siis silloin, kun haastetta on riittävästi ja kyvykkyytemme suoriutua haasteesta on riittävän korkea.

Flow on tutkimusten mukaan yhteydessä positiiviseen affektiin, eli henkilön luontaiseen taipumukseen kokea positiivisia tunteita.

Voisiko siis olla niin, että kun flow-tiloja saa kokea yhdellä elämänsä osa-alueella – vaikkapa harrastuksessa – niin tämä hyvä suorastaan “valuu” muihinkin elämän osa-alueiseen, kuten perhe-elämään, parisuhteeseen tai työhön…? Oman kokemukseni mukaan näin on, joskaan en muista oliko PPP-koulutuksessa tästä puhetta.

Missä sinä olet kokenut flow’ta? Onko sun elämässäsi sellaisia kivoja asioita, joiden parissa tunnet olevasi vahvoilla oman osaamisesi suhteen, ja ne kuitenkin haastavat sinua sopivasti?

Kuva: Joylla (flow-luennolta PPP-koulutuksesta).

Mindfulness on halua kohdata itsensä “nyt on näin” -asenteella

Mindfulness on osa uppoutumisen osa-aluetta. Mindfulness-tutkimukset ovat lisääntyneet suorastaan räjähdysmäisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mindfulnessia tutkitaan nykyisin hyvin moniin eri teemoihin liittyen: nopealla vilkaisulla listalta löytyy mm. ahdistus, lasten koulunkäynti, krooninen kipu, diabetes ja traumoista selviytyminen. Tässä ajattelin kuitenkin kertoa omista kokemuksistani, sillä voin käsi sydämellä todeta, että mindfulness on yksi vaikuttavimmista asioista jonka olen omaan hyvinvoinnin työkalupakkiini lisännyt.

Aloitin mindfulness-ohjaajakoulutuksen syksyllä 2016. Olin kesällä joutunut jäämään uupumuksen, PTSD:n ja masennuksen takia sairauslomalle eikä vointini ollut häävi. Poissa oli kaikki se innostus, uteliaisuus ja oppimisen halu jotka olivat määrittäneet monin tavoin elämääni koko yrittäjyyteni ajan. Oli vain järkyttävä väsymys, ilottomuus, vaihteleva ahdistus ja alakulo, arkea häiritsevät pelot ja toivottomuus.

En voi sanoa, että olisin hyväksynyt näitä olotiloja, saati kokenut myötätuntoa itseäni kohtaan. Niitä mindfulness-harjoitusten myötä kuitenkin alettiin harjoittelemaan pieni askel askeleelta. Viikottainen psykoterapia auttoi myös tässä. Aika monta kertaa on saanut itselleen todeta, “nyt on näin”. Nyt on näin siitä huolimatta, että toivoisi asioiden olevan toisin.

Mindfulnessilla tarkoitetaan hyväksyvää, tietoista läsnäoloa. Sitä, että tietoisesti käännämme huomion tähän hetkeen ja siihen millaisena se ikinä meille aukeneekaan: ajatuksiin jotka lipuvat mielen läpi, tämän hetken tunnetilaan, kehon tuntemuksiin ja näistä syntyviin toimintaimpulsseihin. Voimme katsoa, kuunnella, haistaa, maistaa ja tuntea tietoisesti aistimuksissa viipyillen. Pyrimme aistimaan tämän hetken kokemustamme hyväksyvällä asenteella, myötätuntoisesti. Pyrkimys ystävällisyyteen ja “ei-arvosteluun” on tärkeä osa mindfulnessia.

Mindfulness on yksinkertaista, mutta ei helppoa

Alkuun mindfulness-meditaation saaminen arkeen oli todella, todella vaikeaa. Kaksivuotisen koulutuksen aikana harjoitus kuitenkin vähitellen asettui arkeeni ja aloin huomata merkittäviä positiivisia hyötyjä. Mindfulness-meditaatio oli erilaista kuin miten olin meditoinut aikaisemmin. Siinä missä aiempi meditaatioharjoitukseni piti sisällään lähinnä hengitys- ja visualisointiharjoituksia, nyt mukaan tulivat keholliset meditaatioharjoitukset ja pyrkimys sanoittaa omaa kokemusta harjoituksen jälkeen.

Koska käymäni koulutus tähtäsi siihen, että voisin ohjata 8-viikkoisia Mindfulness-Based Stress Reduction -kursseja, teimme pitkälti samoja harjoituksia joita MBSR-koulutuksessakin tehdään. Näitä olivat mindfulness-kehomeditaatio, mindfulness-istumameditaatio ja mindfulness-jooga. Omien kokemusten ja tuntemusten avaaminen koulutusryhmälle ja omalle harjoituskaverille oli todella tärkeä osa prosessia.

Kun aloitin mindfulnessin harjoittamisen, olin vielä varsin ankara, vaativa ja kriittinen itseäni kohtaan. Niinpä myös odotukseni meditaation “onnistumisesta” olivat jokseenkin epärealistisia. Väistelin harjoituksia, jotta en tekisi niitä väärin. Aika pian huomasinkin, että hyvänen aika – ihan hirveän paljon oman elämäni tekemisiä määrittää se, teenkö asioita “oikein” vai “väärin”. Vaikka kuinka olin lempeä ja armollinen muille ja muiden tekemisille, itseäni kohtaan olin kuitenkin vaativa. Tämä oli iso oivallus. Aloin tarkastella tätä taipumustani mindfulness-harjoitusten kautta.

Mindfulnessin hyödyt – oma kokemukseni

Jossain vaiheessa mindfulnessin hyödyt alkoivat olla käsinkosketeltavia. Siinä missä ennen en tuntunut olevan läsnä oikein missään, pystyin nyt tulemaan ulos päästäni ja palaamaan kehooni melkein missä tahansa. Kun juoksin kiireessä bussipysäkille, tulin tietoiseksi kehostani ja vein huomion jalkoihini, rauhoitin hengitystäni ja kiirettäni. Kun riitelimme puolisoni kanssa, huomasin hetken jossa henkeni meinasi salpautua, halusin paeta paikalta ja mennä toiseen huoneeseen itkemään – ja pystyinkin sanomaan tämän ääneen. Kun olin lupautunut taas jonnekin kissanristiäisiin vain velvollisuudesta ja lähtöpäivänä olin totaalisen poikki, pystyinkin huomaamaan väsymykseni ja levon tarpeeni, ja toteamaan että nyt jään kotiin palautumaan.

Mindfulnessin (ja psykoterapian) kautta aloin tunnistaa paremmin omia tunteitani, tarpeitani ja reaktioitani. Aloin huomata hetkiä, joissa haluaisin oikeasti olla läsnä enkä henkisesti sadan kilometrin päässä miettimässä jotain siinä hetkessä epäolennaista työasiaa. Huomasin lumen narskumisen kenkien alla. Huomasin lapseni pienen pehmeän kehon, jota sain rutistaa aamulla herättyämme. Huomasin porkkanan heleän oranssin, kun pilkoin sitä leikkuulaudalla tehdessäni perheelle ruokaa.

Niin paljon hetkiä, jolloin autopilotti oli aiemmin ohjannut minut vain toimimaan ja ajettelemaan lisää. Ei tuntemaan, aistimaan, kuulemaan ja huomaamaan. Hidastamaan.

Huomasin myös ylikierroksilla käyvän mieleni kun heräsin kello kahdelta yöllä keskeltä unta – ja tiesin että mieli rauhoittuu, kun palautan huomion kehooni. Huomasin “pitäisi”-ajatukset jotka piiskasivat minua tekemään asioita, jotka eivät palvelleet hyvinvointiani. Ja kun aloin huomata, pystyin muuttamaan käyttäytymistäni. Ja kuten Viktor E. Frankl on viisaasti todennut, näissä hetkissä on todella mahdollisuus kasvuun ja vapauteen.

Kuva on Ulrika Björkstamin ja minun Resilienssi ja palautuminen -yhteisluennon slide. Luennolla käsittelemme mm. mindfulnessin hyödyntämistä stressinsäätelyn ja resilienssin voimavaratekijöinä.

Mindfulnessin neljä avaintaitoa

Kirjassa Voimaa – Hyvän elämän polku (K. Lipponen, A. Litovaara, A. Katajainen) kuvataan mindfulnessin neljää avaintaitoa näin:

  1. Taito huomata, että huomiosi ei ole siellä, missä haluaisit sen olevan
  2. Taito siirtää huomio pois sieltä, missä et halua sen olevan
  3. Taito sijoittaa huomio sinne, mihin haluat
  4. Taito pitää huomio siellä, missä haluat sen olevan

Mistään tämän mystisemmästä mindfulnessissa ei siis ole kyse – nämä ovat taitoja, joista on hyötyä aivan tavallisessa arjen elämässä. Ei siis tarvita lootusasentoa, ei suitsukkeita, ei meditaatiotyynyä tai mitään muutakaan härpäkkeitä. Mindfulnessin harjoittamiseen tarvitaan vain riittävästi itsekuria asettua paikalleen ja harjoitella näitä taitoja vaikka sitten äänitteen avulla tai menemällä alkuun kurssille. Tästä on käytännössä kyse kaikessa meditaatioharjoittelussa. Huomaamisesta, ja huomion tarkoituksellisesta siirtämisestä tiettyyn meditaation kohteeseen (kuten vaikka hengitykseen tai mantraan), sekä sen pitämisestä tuossa kohteessa. Heikommalla tai paremmalla menestyksellä!

Helpottavana tietona voinen kertoa, etten edelleenkään vuosien harjoittamisen jälkeen kykene meditoimaan niin, etteivätkö ajatukseni harhailisi. On iso harhaluulo, että pitäisi olla levollinen meditoidakseen, tai kyetä pitämään mieli tyhjänä. Olen meditoinut vihaisena ja tylsistyneenä, levottomana ja surullisena, innostuneena ja väsyneenä. Eniten merkitsee halu tutkia tätä hetkeä ystävällisellä asenteella.

Mindfulnessilla on paljon tutkittuja hyötyjä. Kuva on kirjasta Voimaa – hyvän elämän polku.

Kokemuksia positiivisen psykologian opiskelusta

Kokemuksia positiivisen psykologian opiskelusta

Yhteistyössä Joylla – yhteistyön myötä olen osallistunut Joyllan Positive Psychology Practitioner -koulutukseen

Positiivista psykologiaa kuvataan hyvän elämän tieteeksi. Se on psykologian haara, jonka keskiössä on ihmisen hyvinvointi, kukoistus, vahvuudet ja voimavarat sekä näiden kehittäminen.

Positiivinen psykologia keskittyy ihmisessä ja yhteisöissä olevaan hyvään ja sen kasvattamiseen

Positiivisen psykologian tutkimusaiheisiin kuuluvat esimerkiksi:

  • positiiviset tunteet kuten kiitollisuus, ilo, myötätunto, onnellisuus ja toivo,
  • vahvuudet ja niiden hyödyntäminen elämän eri osa-alueilla, esimerkiksi positiivinen pedagogiikka jota voidaan hyödyntää koulumaailmassa ja mm. auttaa oppilaita tunnistamaan ja käyttämään omia luonteenvahvuuksiaan,
  • merkitys: merkityksellinen työ ja elämä,
  • uppoutuminen, työn imu, mindfulness ja flow
  • traumaperäinen kasvu ja resilienssi eli muutoskykyisyys,
  • aikaansaamisen eri osa-alueet kuten motivaatio, flow ja sinnikkyys
  • ihmissuhteet ja niihin liittyvät teemat, kuten vuorovaikutus, rakkaus, empatia,  myötätunto ja itsemyötätunto sekä
  • keho-mielen hyvinvointi ja positiivinen terveys.

Toisin sanoen kaikki se, joka saa meidät kukoistamaan ja parantaa elämänlaatuamme. Positiivinen psykologia tutkii sitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Näitä asioita ei tutkita vain yksilötasolla, vaan myös yhteisöjen ja organisaatioiden näkökulmasta.

Meillä positiivinen psykologia on kulkenut valmennuksissa mukana ihan alusta saakka, vaikka en osannut vuosikausiin nimetä tiettyjä valmennusteemoja ja -tehtäviä siihen liittyviksi. Esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen on yksi tunnetuimmista positiivisen psykologian interventioista. Sitä meillä on käytetty vuodesta 2009 saakka!

Positiivisen psykologian teemat sitoutuvat tiiviisti niihin asioihin, joita haluamme valmennusasiakkaidemme kanssa vahvistaa. Arvomaailman kirkastaminen ja omien arvojen mukainen elämä, optimismi, omien vahvuuksien tunnistaminen, toiveikkuuden vahvistaminen, kiitollisuus ja ilo pienistäkin edistysaskeleista, myötätunto, stressinsäätelytaitojen opettelu esimerkiksi mindfulnessin avulla, itsearvostuksen ja itsevarmuuden lisääntyminen omaa hyvinvointia kunnioittavien tekojen kautta… yhtymäkohtia on lukemattomia.

Onko positiivinen psykologia pakkopositiivisuutta?

Positiivinen psykologia ei tarkoita tekopirteyttä tai toksista positiivisuutta – sitä että hampaat irvessä hymyillään vaikka elämä heittäisi kunnolla kapuloita rattaisiin.

Ehkä helposti ajatellaan, että positiivinen psykologia on kevyttä self-helppiä –  peilin edessä hoettavia voimalauseita, kurjan väkisin kääntämistä kivaksi tai mielen voiman käyttämistä siten että vaikeat tunteet sivuutetaan. Ero yltiöpositiiviseen ajatteluun ja “fake it ’til you make it” -tyyliseen menestys- ja onnellisuushumppaan on se, että positiivisen psykologian taustalla on tutkimusta.

Vaikka positiivisen psykologian tutkimukset keskittyvät myönteisiin tunteisiin ja kokemuksiin kuten toivoon, onnellisuuteen, kiitollisuuteen ja myötätuntoon, tämä ei tarkoita sitä että hankalat tunteet ohitettaisiin. Tunteiden tunnistamisen ja säätelyn taitojen vahvistaminen sekä tunteiden moninaisuuden tutkiminen on yhtä lailla positiivisen psykologian kenttää.

Monet tunteet ovat ns. ambivalentteja: eivät vain positiivisia tai negatiivisia. Esimerkiksi suru mielletään negatiiviseksi tunteeksi, mutta sitä voidaan katsoa myös toisesta näkökulmasta. Suru kertoo rakkaan ja tärkeän menetyksestä ja kaipauksesta, siitä millä on ollut merkitystä meille. Usein suru myös luo yhteyttä ihmisten välille, jos kykenemme jakamaan sen toisten kanssa ja antautumaan toisten kannatteluun.

Vaikka positiivinen psykologia on vielä melko tuore psykologian haara, on 20 vuoden aikana ehtinyt jo kertyä aimo kasa tutkimustietoa näiden aihepiirien merkityksestä hyvinvoinnille. Näihin pureudun tulevissa blogiposteissa, sillä tämä postaus aloittaa blogisarjan jossa käsittelen positiivisen psykologian aihepiirejä ja reflektoin myös Positive Psychology Practitioner -koulutuksessa oppimiani asioita.

Positiivisen psykologian koulutusta suomeksi: kokemuksia Positive Psychology Practitioner -koulutuksesta

Positive Psychology Practitioner -koulutus on suomenkielinen Joyllan ja Tampereen kesäyliopiston yhteistyössä järjestämä 32 opintopisteen koulutus, joka perehdyttää positiivisen psykologian teemoihin ja työkaluihin. Koulutus on vihdoin osaltani loppusuoralla lisäajan puitteissa – kiitos superpaljon joustosta Joyllalle ❤️

Olen kamppaillut aika tavalla oman uupumukseni jälkeen kognitiivisen suorituskyvyn haasteiden kautta. Esimerkiksi mieleenpainamisen kyky ja aikaansaaminen ovat ottaneet rankasti osumaa. Välillä ihan vain luentojen kuunteleminen on ollut mahdottomuus, kun tuntuu että aivot eivät suostu ottamaan mitään uutta asiaa vastaan. En siis ole pystynyt tekemään koulutusta normaalilla aikataululla, mutta on ollut upeaa että Joyllalla ollaan ymmärretty tämä ja olemme pystyneet muokkaamaan aikataulua sellaiseksi, että saan ennen pitkää homman pakettiin.

Kukoistuksen kehys eli PERMA

Positive Psychology Practitioner -koulutuksessa käydään läpi positiivisen psykologian aihepiirejä PERMA-kehyksen kautta. PERMA on positiivisen psykologian “isän”, psykologian professori Martin Seligmanin malli kukoistuksesta. PERMA tulee sanoista positive emotions, engagement, relationships, meaning ja accomplishment.

Kukoistuksen kehys eli PERMA-hyvinvointimalli. Kuvan lähde: Joylla.

Minun käymäni Joyllan koulutus oli puolen vuoden mittainen, ja nyt koulutus on pidentynyt kahdeksaan kuukauteen. Se aikana käydään todella kattavasti läpi kukoistuksen kehyksen osa-alueita luentojen, verkkotapaamisten ja itseopiskelun kautta. Koulutuksesta ja tulevien ryhmien aikatauluista voi lukea lisää täältä.

Vaikka teemat olivat itselleni monin tavoin tuttuja jo ennen PPP-koulutuksen alkua, tuli koulutuksessa silti paljon uutta ja vanhempi tieto jäsentyi jotenkin selkeämpään muotoon omassa mielessäni. Etenkin todella vahva painotus tutkimustietoon jäi positiivisena mieleen. Monilla luennoilla käytiin myös läpi kritiikkiä, jota tutkimuksia ja yleisesti positiivisen psykologian eri teemoja kohtaan on annettu. Minusta tämä oli jotenkin vaikuttavaa ja loi sellaisen ilmapiirin, että koulutus on tieteeseen pohjautuvaa. Tiede pyrkii aina kumoamaan itseään, eikä positiivinen psykologia ole tästä erillinen.

Ehkä mieleenpainuvimpana itselleni tässä koulutuksessa jäivät luennot vahvuuksista. Teimme VIA Character Strengths -kyselyn (saatavilla ilmaiseksi täältä) ja saimme kuunnella luennot kaikista eri vahvuuksien osa-alueista sekä miettiä kuinka omia vahvuuksia voisi tuoda enemmän mukaan omaan arkielämään. Kaikilla vahvuuksilla voi olla myös haittapuolensa, ja näistä oppiminen luennoilla oli myös tosi kiinnostavaa.

Omassa testissäni merkittävimmiksi luonteenvahvuuksiksi tulivat nämä:

Jotenkin tämän osa-alueen kautta sain itseltänin “luvan” siihen, että kauneuden ja erinomaisuuden arvostus (ykkösvahvuuteni) on omassa arjessani tärkeä osa hyvinvointiani. Aikaisemmin herkästi ajattelin, että se on tavallaan “turhaa” ja mitään tuottamatonta, ja olen vain toisinaan turhan nipo asioiden laadun ja estetiikan suhteen… mutta nyt tajuan, että kyse onkin omasta vahvuudestani jota voin hyödyntää niin tavallisessa arjessa kuin myös työssäni.

Kauniiden hetkien huomaaminen ja luominen – olipa kyse sitten pysäyttävän upeasta maisemasta luonnosta, aamukahvista näteimmässä suosikkimukissani tai kauniista luentoslideistä – tuo minulle merkitystä ja iloa.

Kerron tulevissa blogipostauksissa lisää myös vahvuuksista, niiden tunnistamisesta ja hyödyntämisestä. Jos positiivisen psykologian aihepiirit kiinnostavat, helppo tapa sukeltaa niihin on Voimaa – hyvän elämän polku -kirja.

Voin täydestä sydämestä suositella PPP-koulusta kaikille – se antaa paljon ajattelemisen aihetta sekä omaan elämään että työelämän kehittämiseen. Seuraavan Positive Psychology Practitioner -koulutuksen startti on marraskuussa, vielä ehtii mukaan!

Uusia alkuja

Blogi on ollut aikamoisen pitkään katkolla. Ja itse asiassa minusta tuntuu, että vaikka olenkin välillä kirjoittanut, en ole pitkään aikaan kirjoittanut niin vapautuneesti ja suoraan aidosta minusta kuin aikoinaan Fastin sivuille. Aikoinaan blogia tuli kirjoitettua ilman mitään sensuuria, enkä miettinyt mitä muut siitä mahtavat ajatella. Se oli kanava omien ajatusten purkamiseen ja oman rakkaan fitness-harrastuksen dokumentointiin.

Siirryttyäni yrittäjäksi ja varsinkin terveysongelmien alkaessa kasautua loppusyksyllä 2009, kirjoittaminen tuntui yhä vastenmielisemmältä. Oli hankalaa kirjoittaa innostavaa tekstiä, kun itse voi pahoin. Silloin kun keho ei suostu yhteistyöhön, mielialat menee vuoristorataa ja itse yrittää epätoivoisesti etsiä vastauksia ongelmiin, tuntuu kovin haavoittuvaiselta laittaa asiansa esille nettiin. Lisäksi jossain kohti lyhyellä aikavälillä tulleet negatiiviset kommentit kirjoitustyylistäni ja blogistani lannistivat aika lailla. Joten niin se bloggailu vain jäi. Nyt minusta tuntuu, että voisi olla aika aloittaa uudelleen. Siten että kirjoitan aidosti ja rehellisesti, enkä yritä olla mitään sen ihmeellisempää kuin oma itseni. Voi siis olla ettei tämä blogi näyttäydy mitenkään erityisesti asiantuntijablogina. Katsotaan mitä tästä tulee.

Hyvinvointialalla työskennellessä ainakin itse koen aika koviakin paineita siitä, kuinka minun tulisi elää ja miltä näyttää ollakseni uskottava. Tuskin olen ainoa, joka näitä asioita miettii. Tai ehkä pohdinta kertoo siitä, ettei ole täysin sinut itsensä ja valintojensa kanssa.

Puhuin juuri erään asiakkaani kanssa tällä viikolla siitä, miten erilaiset kriteerit itselleen ja omille elämäntavoilleen asettaa sellainen ihminen, joka on joskus elänyt useamman vuoden kilpafitness- tai kehonrakennuselämää. Sitä tulee aina verranneeksi kaikkea tekemäänsä siihen, mitä joskus teki – vaikka järjellä tietääkin, etteivät kaikki tavat (kuten vaikka pakkomielteisyys ruokaa kohtaan) olleet terveydelle niitä parhaita mahdollisia. Tuskin monikaan on vaikkapa minua kohtaan yhtä kriittinen kuin olen itse itseäni kohtaan. Ehkä joku ajattelee kriittisen ajatuksen ja seuraavana hetkenä se on jo unohtunut. Itse yritän opetella itsekriittisyydessä piehtaroinnista eroon ja armollisuutta itseäni kohtaan. Kenties joskus vielä rakastan itseäni yhtä pyyteettömästi kuin vaikkapa omaa pikkusiskoani.

Tänä kesänä toivon todella, että vointini jatkuisi yhtä hyvänä kuin se on nyt ollut muutamia viikkoja. Viime syksynä havaittu kilpirauhasen vajaatoiminta ja epäonnistunut lääkityksen aloitus veti viime syksynä olon niin huonoksi, etten toivoisi sellaista kenellekään. Kirjoitan tänne blogiin vielä tämän kilpirauhasseikkailuni ja miten olen alkanut voimaan paremmin, mutta en vielä tänään. Toivottavasti kroppani alkaisi vihdoin pelaamaan paremmin nyt kun oikeanlainen lääkitys on löytynyt.

Alussa minulla oli alussa käytössä Armour, josta todella moni on saanut apua jos Thyroxin ei ole toiminut. Omalla kohdallani Armour ei saanut oloani juurikaan paremmaksi. Olin väsynyt, alakuloinen ja paino vaan nousi… oli musertavaa katsoa päivä päivältä kehon keräävän rasvaa, vaikka ruoka lautasella on puhdasta ja elämäntavat kunnossa. Jotenkin sitä muiden tuskaa asian kanssa ei ole pystynyt ymmärtämään ennenkuin olen kokenut sen itse. Nyt kun lääkityksenä on ollut reilun kuukauden verran pelkkä T3 eli Liothyronin, on olo muuttunut ihan huikean paljon. Olen pitkästä aikaa ollut niin energinen, etten oikein tiedä minne tämän kaiken virran laittaisi. No, kotona on ainakin todella siistiä kun olen puunannut joka nurkan ja kaapin duracellpupun lailla. 😀 Kunpa kroppa alkaisi vaan palautua takaisin normaalipainoon, siitä olisin kovin iloinen. Sellaiset 8kg olisi hyvä saada tästä pois, tuon kokoisena tiedän voivani todella hyvin.

Tämä kevät on ollut pitkä ja aikamoisen rankka, ainakin aivoille. Luin koko kevään lääkiksen pääsykokeeseen, joka oli 23.5. Fysiikan ja kemian tankkaaminen minun matikkapäälläni oli rehellisesti sanottuna aikamoista kärsimystä, eikä näin lyhyt opiskeluaika ollut riittävä siihen että olisin osannut laskut hyvin pääsykokeessa. Vaikka olen valmistunut DI:ksi, niin TTY:llä rimaa hipoen läpi päästyt luonnontieteiden kurssit eivät tässä rutistuksessa auttaneet.  Sen verran monta tyhjää tehtävää jäi, että tiedän etten voi päästä sisään.

Joku voisi ajatella että olen epäonnistunut. Minusta ei kuitenkaan tunnu siltä, itse asiassa ei yhtään. Olen oikeastaan tosi ylpeä siitä, että jaksoin lukea ja laskea koko kevään ja aloittaa aivan nollapisteestä. Tammikuussa aloittaessani en muistanut edes murtolukujen laskusääntöjä, saati yhtäkään fysiikan kaavaa.

Yritänkö uudelleen? En tiedä. Juuri nyt sydän sanoo, että minun kuuluu tehdä sitä minkä osaan hyvin. Jakaa tietoa ja auttaa ihmisiä sillä minkä nyt jo tiedän ja osaan. Tämä on siis uusi alku monessa mielessä. Ainakin oman terveyden palauttamisen, bloggaamisen, uuden kirjan kirjoittamisen suhteen. Siinähän niitä projekteja taas onkin mukavasti. 🙂

Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 4

Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 4

Syksyllä 2010 perehdytin uusia valmentajiamme töihin ja jättäydyin vähitellen valmennuksen suhteen sivummalle. Olin tehnyt vähän turhan kauan töitä omaa hyvinvointiani laiminlyöden. Moni yrittäjä kävelee tähän miinaan. Yrityksestä tulee vauva, jota hoivataan aamusta iltaan ja yöhön, unohtaen mikä ja kuka tuo yritystä elossa pitävä moottori oikeastaan olikaan. Se nimittäin on yrittäjän oma terveys. Tulosta ei voi tehdä jos oma terveys ja jaksaminen pettää. Etenkin hyvinvointialalla koen äärimmäisen tärkeäksi sen, että olen positiivinen esimerkki ja pidän itsestäni hyvää huolta.

Mielestäni tätä asiaa ei saisi laiminlyödä millään alalla: yrittäjä on aina oman yrityksensä käyntikortti. Viime syksynä tunsin, että oman korttini kulmat olivat nuhjuuntuneet ja värikin haalistunut. Aloin selvittämään syitä niille terveysongelmille joita itse koin, mutta joita en ollut hoitanut “kiireen” vuoksi aikaisemmin kuntoon. Ajattelin myös, että koska olen tässä hommassa ammattilainen, niin minunhan pitäisi osata fiksata itseni. Vatsani reistaili loppusyksystä pahemman kerran ja oma kuntoni oli laskenut hävettävän huonoksi. Mahan ollessa kipeä lähes jatkuvasti ja vähäisen energian kuluessa töiden tekoon en yksinkertaisesti jaksanut treenata. Kyse ei ollut siitä, että olisin ollut laiska – voin niin huonosti vatsani kanssa, etten kyennyt. Onneksi tajusin lopulta, että yksin en tätä juttua saa kuntoon. Löysin hyvän lääkärin, jonka avulla ongelmavyyhti alkoi selvitä. Olen kertonut tästä asiasta laajemmin kirjassani.

Omaa terveyttä ei saa laiminlyödä. Nyt olen viisaampi. Ehkä osaan olla itselleni myös hiukan armollisempi. Yhden asian tajusin kirkkaasti: terveyttä kannattaa todellakin hoitaa ajoissa, eikä odottaa sairastumista. Mahakipu, uniongelmat, alakulo, jatkuvat flunssat, keskittymiskyvyn aleneminen tai mikä tahansa hyvää elämää häiritsevä alavireys joko fyysisessä tai henkisessä jaksamisessa täytyy ottaa tosissaan. Tiedän, että moni yrittäjä painaa menemään arjessaan puolivaloilla. Saikulle ei jäädä noin vaan. Mutta kuka hoitaa hommat, jos oma terveys notkahtaa?

Tämä vuosi on ollut toisenlainen. Alkuvuodesta työni painottui kirjoittamiseen. Kesällä vietin pitkän loman. Syksyllä olen tehnyt kirjan promoja, yritysvalmennuksia, kirjoittanut, opiskellut ja suunnitellut firman ja oman urani tulevia kuvioita. Aloitin syksyllä lääketieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa ja suoritan vihdoin loppuun myös aiemmin kesken jäänyttä urheiluravitsemuksen Precision Nutrition Certificatea.

Tämä syksy on ollut oikeastaan leppoisampi kuin mikään syksy vuosikausiin. Voin luottaa siihen, että tiimimme hoitaa valmennukset ja yrityksen toiminta pyörii mukavasti. “Minä itse” -ihmiselle luottamuksen rakentaminen on ollut oppimisen paikka. Mutta yrittäjyys on kasvattanut minua ihmisenä, valtavasti. Tämä on ollut sellainen elämänkoulu, jota en vaihtaisi pois. Olen mokannut, oppinut ja kasvanut seuraavalle tasolle – uudestaan ja uudestaan. Vielä on opittavaa, mutta sehän ei lopu koskaan.

Yrittäjänä vain taivas on rajana. Ja ehkä juuri se yrittäjyydessä onkin kaikkein hauskinta.

Lue muut osat: 

– Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 1
– 
Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 2
– Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 3

PN-kuva täältä.

Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 3

Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 3

Kesäkuu 2010, Madeira. Vietimme Jonin kanssa kuukauden tuolla pienellä saarella lomaillen ja Optimal Performancen ydinajatuksia kiteyttäen. Ja tulipa saarella lepuutettua niin yrittäjyyden alkutaipaleella väsynyttä mieltä kuin kehoakin. Kroppani oli ennen tätä reissua sekaisin kuin seinäkello. Matkalla tilanne hiukan rauhoittui, mutta voin edelleen ajoittain todella huonosti. Enkä vielä pitkään aikaan saanut selville, miksi näin oli.

Optimal Performance syntyi siitä, mihin oma yritystoimintani jäi. Minulla on edelleen oma osakeyhtiöni, jonka nimissä teen kirjoitushommia esimerkiksi SARA- ja Fightsport-lehtiin sekä kirjoitan kirjojani. Inspiraattori Oy:n lisäksi omistamme Jonin kanssa yhdessä Optimal Performance Oy:n.

Jonista olen ylpeä. Hän otti kertaheitolla hoitoonsa molempien yritysten hallinnolliset hommat ja on siitä asti hoitanut niitä kunnialla. Toimitusjohtajan pesti lankesi hänelle, joten minä saan keksiä itselleni milloin mihinkin hetkeen sopivia titteleitä. Tällä hetkellä visionääri ja yrityspalveluiden vastaava valmentaja lienee lähinnä sopivimmat.

Tutustuimme Jonin kanssa TTY:llä opiskellessamme. Tuo hassu teekkari opiskeli Kentuckyssa, Louisianan vaihtovuotensa ajan. Pakkotoisto.comin irc-kanavalla kävi joku kerta ilmi, että olen tietoteekkari. Viestejä alkoi ropista messengerin ikkunaan ja näin tutustuimme. Elokuun 2004 alussa Joni palasi Suomeen ja tapasimme Tietotalon kahviossa. Muutaman kuukauden päästä tapailua saattoi jo kutsua seurusteluksi.

Seuraavana kesänä muutimme yhdessä Arizonaan. Joni teki diplomityönsä siellä ja minä lomailin. Olin suorittanut kaikki DI-tutkintoon vaadittavat kurssit 3,5 vuodessa ja takki oli kirjaimellisesti tyhjä. Nautiskelin uima-altaalla lekottelusta ja treenasin kovaa. Tämä lienee ensimmäinen aika, kun väsytin itseni pahanpäiväisesti. Ylikunto-oireiden myötä ravasin loppuvuoden lääkäristä toiseen, kunnes aloitin ensimmäisen kisadieettini ja yksinkertaisesti päätin olla kunnossa.

Joni valmistui automaatiotekniikan diplomi-insinööriksi kesällä 2006 ja meni sen jälkeen isoon suomalaiseen pörssiyritykseen töihin. Vuonna 2007 menimme naimisiin Kajaanissa ihanien ystäviemme ja perheenjäsentemme ympäröimänä. Kuva meidän häistämme päätyi jopa Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen, sillä valokuvaaja Katja Lösönen kuvasi minusta tuolloin 1,5 vuoden ajan fitness-aineista reportaasia.

Kuva HS Kuukausiliitteestä. Taustalla fitness-ystäväni Satu Salo ja Anniina Krökki. Kuvaaja: Katja Lösönen.

Onneksi Joni on kovin joustava ja kehittymishaluinen ihminen. Oma yrittäjyyteni olisi nimittäin voinut loppua lyhyeen, ellei hän olisi tullut avukseni.

Jonilla on käytännön järkeä ja osaamista yrityksen hallinnosta, jossa itse koen olevani kohtuullisen tumpelo. Olen hirveän hyvä ideoimaan isoja ja pieniä tulevaisuuden suunnitelmia ja innostamaan muita, mutta arkisten asioiden hoitelu jää turhan usein visioideni jalkoihin. Joni taas on tässä hommassa haka. Ilman Jonia Optimal Performancen toiminta olisi karahtanut hienoihin mindmapeihin, joista ei koskaan päästy käytännön toteutukseen. Täydennämme hyvin toisiamme yrittäjinä. Ja onpahan avioliittommekin pysynyt koossa. Tänä vuonna, 4.8.2012, juhlimme 5-vuotishääpäiväämme.

Tällä hetkellä tiimimme on kasvanut meistä kahdesta yhteensä kymmeneen työntekijään. Kurkkaa tästä kaikkien kuvat, vastuualueet ja lue heidän tarinansa.

Syyskuussa porukkamme kasvaa kahteentoista Jatan aloittaessa asiakaspalvelutyön ja johdon assistenttina toimimisen Tampereella ja kiropraktikko Kristianin Ekströmin liittyessä porukkaamme Helsingissä. Kristianin kanssa olemme tehneet tiivistä yhteistyötä vuodesta 2010 ja toimistomme sijaitsee hänen yrityksensä Helsinki Kiropraktiikan tiloissa.

Tiimi heinäkuussa 2012:

  • Hanna-Kaisa, Emma ja Janne valmentavat Helsingissä
  • Tytti, , Sanna, Joni (ja aika ajoin myös minä) valmentavat Tampereella
  • Minna tekee mielen valmennusta ja toimii urheilijoiden henkisenä valmentajana pääasiassa Tampereella ja Helsingissä
  • Kimmo tekee myyntiä ja markkinointia

Tiimiläistemme blogeja pääset lukemaan täältä ja Kristianin Tietoa terveydestä -blogia pääset lukemaan täältä.

Halusimme alusta lähtien ottaa mukaan sellaisia ihmisiä, joilla oli kova innostus oppia uutta ja myös omakohtainen kokemus elämäntapamuutosten tekemisestä. Tämä ajatus on edelleenkin toimintamme takana. Taitoja ja tietoa voi opettaa, mutta asenteen opettaminen on astetta hankalampi homma.

Olen iloinen ja ylpeä siitä, että kaikki tiimissämme haluavat kehittää omaa osaamistaan jatkuvasti. Meille on tärkeää se, että asiakkaat saavat tuloksia ja tieto siirtyy käytännön osaamiseksi. Siksi koulutamme tiimiläisiä ja kannustamme opiskeluun. Juuri viime viikolla koko BioSignature-tiimimme (paitsi minä) olivat Ruotsissa Poliquinin koulutuksessa. Oman kurssini käyn kertaamassa helmikuussa. Lisää Poliquinin kursseista voit lukea Poliquin Education -sivuilta.

Alla oleviin kuviin on ikuistettu hetkiä koulutusmatkoiltamme, tiimipäivistä ja ainutkertaisista tapaamisista kouluttajiemme kanssa. Tiimipäivät ovat kuukauden huippuhetkiä. Kokoonnumme yhteen jakamaan onnistumisia, käymään läpi yhteisiä asioita ja oppimaan toisiltamme.

Koulutusmatkoja teemme vuosittain, jotta pystymme pitämään osaamisemme parhaalla mahdollisella, ajankohtaisella tasolla. Esimerkiksi itse käymistäni BioSignature-kursseista yksikään ei ole ollut samanlainen. Metodi päivittyy kaiken aikaa. Poliquin ja hänen tiiminsä ovat “tutkimushulluja”, sanan positiivisessa merkityksessä. Poliquin Strength Insituten jatkuva uuden tutkimustiedon hankkiminen ja sen tuominen valmentajien osaamiseen ovat yksi BioSignature- ja PICP-sertifioinnin mainioita etuja.

Klikkaa kuvia suurentaaksesi!

Mitä enemmän valmentajalla on tietoa, sitä enemmän hänellä on myös mahdollisuuksia ongelmanratkaisuun. Uskon, että tiimiläisillämme on mainiot valmiudet muiden auttamiseen myös siksi, että he tietävät oman itsensä kautta, mitä muutos vaatii käytännössä.

Monella meistä on erittäin vaikeita kokemuksia taustalla mm. omien aineenvaihduntaongelmien selvittämisestä. Ymmärrämme asiakasta hänen istuessa valmennushuoneessa tuolilla edessämme, koska olemme itse olleet täysin samassa tilanteessa. Kokonaisvaltainen muutos on prosessi ja tapahtuu monella tasolla ihmisessä. Käytännön tapojen muuttumiseen vaikuttavat tunteet, ajatukset ja sosiaaliset ympyrät. Muutos vaatii enemmän kuin ohjeet paperilapulla.

Toisinaan asiakas tulee ravintovalmennukseen, vaikka tarvitsisi ensisijaisesti mielen valmennusta ja psykologin apua. Tiimissämme on sen vuoksi ravintovalmentajien ja personal trainereiden lisäksi myös psykologi, Minna. Minna on työkaverin lisäksi rakas lukioaikainen ystäväni Kajaanista. Yhdessä olemme tehneet elämänmuutosta tavanomaisen uraputken alkupäästä täysipäiväiseen, innostavaan yrittäjyyteen.

Toisinaan havaitsemme valmennuksissa, että omat kykymme eivät riitä. Tällöin suunta on ennemmin lääkäriin. Suosittelemme asiakkaillemme lääkäreitä, joista itsellämme on hyviä kokemuksia tai jotka ymmärtävät metodimme ja kannattavat niitä. Itsellämme ei alalta ole tutkintoja, mutta omakohtaisia kokemuksia kokonaisvaltaisesta hoidosta kyllä. Valmentajamme Anne aloittaa syksyllä 2012 opinnot Tarton yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa Virossa, joten jokusen vuoden päästä saamme toivon mukaan tällekin puolelle oman ammattilaisen tiimiimme.

Joskus täytyy osata myös myöntää oma rajallisuutensa. Kaikkia ei vaan voi osata auttaa. Omalla kohdallani koin tämän karvaasti käytännössä. Ja siitä lisää seuraavassa postissa.

Lue muut osat: 

– Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 1
– Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 2
– Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 4

Ajatuksia opiskelusta yrttiviljelmien keskellä

Ajatuksia opiskelusta yrttiviljelmien keskellä

Terveisiä Frantsilan kauniista maisemista Hämeenkyröstä. Tuli vietettyä kumpuilevien peltojen ja yrttiviljelmien kainalossa, idyllisessä hyvän olon keskuksessa muutamainen yö ja päivä yrittäjyysvalmennuksen merkeissä. Aloitimme viime keväänä mieheni Jonin kanssa Sammon Takojat -valmennuksen, joka tähtää tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon suorittamiseen Tiimiakatemian valmennusmetodien kautta.

Frantsila oli sinänsä hauska paikka tähän valmennukseen, että sen omistajat Virpi ja Jim Cormier ovat toimineet yrittäjinä jo 30 vuotta ja ovat Suomessa luonnonkosmetiikan ja yrttituotteiden edelläkävijöitä. Frantsilasta löytyy myös söpö puoti, josta voi ostaa tuotteita. Reissun aikana tuli maisteltua parhaita kotimaisia omenia joita olen koskaan syönyt, ja todettua että minusta ei kenties koskaan tulisi kasvissyöjää. Yhdessäkään valmennuksessa en ole ollut niin väsynyt kuin tässä. Minun koneeni käy paljon paremmin lihalla, kasviksilla ja rasvalla kuin kasviksilla, hedelmillä, maitotuotteilla ja quinoalla. Soijan ja viljat jätin välistä ihan suosiolla.

Tykkään kovasti tällaisesta erilaisen menetelmän kautta tapahtuvasta opiskelusta. Lienen muutenkin jonkin sortin outolintu opiskelujeni suhteen. YO-kirjoituksiin saakka vihasin matematiikkaa. Kolmosluokalla kertolaskukokeesta saatu nelonen kertoo käytännössä kaiken tarvittavan. En osaa kertotauluja vieläkään. Lukion viimeisellä luokalla sain kuitenkin päähäni pyrkiä teknilliseen korkeakouluun. Sinne pääsi tietty, pieni kiintiö “kukkaisopiskelijoita” soveltuvuusarvion kautta. Päätin päästä sisälle ja niin tankkasin matikkaa aamusta iltaan viimeiset kuukaudet ennen YO-kirjoituksia. Alun perin tähtäämäni A:n sijaan sainkin kahta pistettä vaille E:n ja pääsin sisälle Tampereen teknilliseen yliopistoon vuonna 2002. Valmistuin tietojohtamisen diplomi-insinööriksi keväällä 2007 neljän ja puolen vuoden opiskelun jälkeen.

Sisäinen polte on uskomaton voima. Teknilliseen päästyäni tajusin, että mikään muu ei voisi estää minua saavuttamasta omia unelmiani kuin oma pääkoppani ja uskomukset siitä, etten pysty. Jos olisin kuunnellut opinto-ohjaajaani, en olisi edes hakenut sisälle. Hän torppasi ideani nimittäin sanomalla, että minun matematiikan, kemian ja fysiikan taidoillani ei teknillisestä kannattaisi haaveilla. Kuinka usein annammekin tällaisten, täysin perusteettomien mielipiteiden määrittää elämämme suunnan?

DI-opinnot oikeastaan näyttivät minulle sen, mitä pitkäjänteisellä, sitkeällä työllä ja kovalla tahdonvoimalla voi saada aikaan. Samoja ominaisuuksia olen käyttänyt hyödykseni yrittäjänä ja oman elämäntapamuutokseni teossa. Tietojohtamisen ymmärrys kulkee takaraivossa mukana jatkuvasti: minun työni on oikean tiedon siirtämistä oikeille ihmisille, oikeaan aikaan. Tunnen kiitollisuutta siitä, että kirjan myynti todistaa edellisen lauseen paikkansapitävyyttä. Tarvitsemme tarinoiden ja selkokielelle puetun tiedon antamaa toivoa ja toisten esimerkkiä inspiroimaan meitä arjessa.

Ihmisten innostamiseen ei tarvita tutkintoja. Omien havaintojeni ja kokemusteni jakamiseen pätee sama. Jokainen voi omalla esimerkillään inspiroida muita muuttamaan elämäänsä. Opiskelun tulisi mielestäni tähdätä oman itsen kehittämiseen ja kasvuun, ei pelkästään tiettyjen tutkintonimikkeiden haalimiseen CV:hen. Minulla on niin iso visio, että sen täyttämiseen tarvitaan tuhat kertaa enemmän puhdasta rohkeutta, sinnikkyyttä ja oma-aloitteisuutta kuin yhtäkään tutkintoa 🙂

“‎Having an unusually large goal is an adrenaline infusion that provides the endurance to overcome the inevitable trials and tribulations that go along with any goal. Realistic goals, goals restricted to the average ambition level, are uninspiring and will only fuel you through the first or second problem, at which point you will throw in the towel.”
– Tim Ferriss”

Yllä olevan quoten varastin röyhkeästi mieheni Jonin Facebookista. Joni on syventynyt blogissaan viime aikoina tiiviisti omassa elämässä eteenpäin menemisen saloihin, suosittelen lukemaan huumorilla höystettyjä juttuja täältä.

Sammon Takojissa meillä on hyvä valmennusporukka, jossa on yrittäjiä laidasta laitaan: on betonilattioiden käsittelyiden edelläkävijää, taidegraafikkoa, lankakauppiasta ja arkkitehtiä. Kaikilla oma tuotekehitysprojektinsa, joka toimii erikoisammattitutkinnon raameina. Viikonloppuvalmennukset puolentoista vuoden ajan ovat antoisia, sillä valmennuksissa tulee keskustelleeksi ihmisten kanssa joihin ei muuten kenties koskaan tutustuisi. Olen huomannut, että yrittäjäasenne ja tuotekehityksen innovaatiot eivät tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla samalla alalla. Joskus yllättävä idea voi tulla yrittäjältä, jonka toimiala on aivan jotain muuta kuin oma. Ihmisiltä keskusteluiden ja esimerkin kautta oppiminen on rikastavaa.

Yrittäjyys – niin ammattina kuin elämänasenteena – on sisäistä poltetta. Tahtoa tehdä muutos siihen maailmaan jossa jokainen meistä elää. Antaa oikeutus omalle olemassaololle ja tehdä hyvää toisille. Olla vastuussa omasta elämästään ja kantaa vastuu pää pystyssä.