Kirjan kirjoittaminen on helpompaa kuin moni kuvittelee

Kirjan kirjoittaminen on helpompaa kuin moni kuvittelee

Facebook muistutti mua tänään viiden vuoden takaisesta postauksestani, jonka olin tyrkännyt some-feediini kun kirjoitin neljättä kirjaani. Näin kirjoitin 25.4.2014:

Ootteko muuten, kirjan kirjoittamisesta haaveilevat, ikinä tulleet ajatelleeksi että jos tuotat 2000 merkkiä päivässä tekstiä niin puolessa vuodessa sulla on 180-sivuisen kirjan materiaali valmiina? 2000 merkkiä on reilu puoli sivua tekstieditorissa fonttikoolla 12.

Mun mielestäni kirjan kirjoittaminen on pienempi urakka kuin moni kuvittelee. En ole kirjoittanut yhtäkään kirjaani kuin korkeintaan 3,5kk. Hormonitasapainoa kirjoitin heinäkuusta syyskuuhun yötä päivää. Siinä on 320 sivua. Sitten otin rennosti pari kuukautta. Kutsun tätä metodia intervallitöiksi.

Aloin kirjoittaa aiheesta uutta Facebook-postia, mutta tapani mukaan siitä tuli aivan liian pitkä joten laitankin sen tänne blogiini.

Kantava ajatus on tämä:

Kirjan kirjoittaminen voi olla PIENEMPI prosessi kuin mitä moni kuvittelee. Siitä tehdään omassa päässä iso mörkö.

Haluan kannustaa sua uskaltautumaan siihen ajatukseen, että kirjoittaminen voisikin olla HELPOMPAA kuin kuvittelet juuri nyt. Mutta kirjaa ei synny, ellei sille ole otettu aikaa.

(Ja nyt en ota kantaa siihen, onko kirjaideasi sellainen että sen joku haluaa kustantaa – tästä aiheesta saisi oman postauksensa.)

Olen edellisen kirjan julkaisun jälkeen lueskellut kiinnostuneena muiden kirjailijoiden prosesseista. Jotkut kirjoittavat pitkään ja vähän kerrallaan, jotkut puolestaan nopeasti ja paljon lyhyessä ajassa tekstiä tuottaen. On ollut mahtavaa saada vahvistusta sille, että en ole aivan omalaatuinen tässä tyylissäni.

Helena Petäistö on alkanut kutsua tällaista intensiivistä työskentelytapaa Balzac-metodiksi, koska 1800-luvulla elänyt kirjailija Honoré de Balzac kirjoitti myös näin. Petäistö kertoi Eeva-lehdessä 4/2019 omasta kirjoitusprosessistaan, joka kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin minulla. Hän kertoi kirjoittavansa aamutakki päällä aamuyhdeksästä puoleen yöhön. Kello soi parin tunnin välein ja muistuttaa jaloittelusta. Lauantaina käydään kaupassa ja ostetaan koko viikoksi ruokaa. Petäistö kertoi näyttävänsä prosessin ajan tarhapöllöltä, joten vieraatkaan eivät saa tulla kylään. Kuulostaa niin tutulta! 😀

Kirjoituskausina elämääni ei mahdu juuri muuta. Ajatukset ovat kiinni kirjassa, tarinoiden ja lukujen kaarissa, kokonaisuuden hahmottamisessa. Käyn kävelemässä ulkona ja silloin teksti jäsentyy päässäni. Intensiivinen ote auttaa pitämään aiheen ja kirjan punaisen langan kirkkaana mielessä koko prosessin ajan.

Kirjoittaminen itsessään ei ole minusta kirjaprosessin hankalin osa. Taiton tarkistaminen ja editointikierrosten läpikäynti on mielestäni kuormittavampaa kuin itse kirjoittaminen.

Näin Palaudu ja vahvistu -kirja syntyi

Palaudu ja vahvistu -kirjasta oli kirja-aihio mielessäni useamman vuoden ajan (niitä leijailee aina päässäni). Kirjoitimme kirjan Tuuti-siskoni kanssa lopulta noin kuukaudessa kasaan viime touko-kesäkuussa. Kysyin Tuutia kirjoittamaan mun kanssani, sillä kirjan teko on usein todella yksinäistä hommaa. Siskoni on paitsi briljantti kirjoittaja, myös erinomainen kustannustoimittaja. Tuutin tekstin taju on vielä paljon parempi kuin omani.

Näin prosessi eteni:

Heitin kirjaidean Tammelle uuden vuoden jälkeisenä päivänä 2018 ja kysyin, että vieläkö näin ajankohtainen kirja mahtuisi syksyn kirjoihin. Saimme myöntävän vastauksen ja niinpä aloimme hommiin. Ensin teimme esittely- ja takakansitekstin, sitten kasasimme runkoa ja sisällysluetteloa alaotsikoineen. Esittelyteksti ja kirjan idean tiivistys sekä kansi tarvitaan kustantamon kirjakatalogia varten ja kirjakauppojen sisäänostajille. Kirjoja ennakkomyydään siis kaupoille jo yli puoli vuotta aiemmin kuin ne ilmestyvät.

Itsellemme hahmottelimme kysymyksiä, joihin kirjan lukujen tulisi vastata. Haimme apurahoja ja saimmekin pienen apurahan WSOY:n kirjallisuussäätiöltä.

Tältä kirjan esittely näytti sitten Tammen 2018 syksyn katalogissa:

Pallottelimme graafikon kanssa kansi-ideoita ja mietimme yhdessä kirjan graafista ilmettä. Laskimme kuvien määrän tarvetta ja neuvottelimme kuvaajan hankinnasta. Tilasimme ja varasimme kirjastosta lisää lähdekirjoja ja luimme niitä kevättalven. Olin lukenut jo aikamoisen paljon aiheista ennenkin tätä, mutta en ollut koskaan kirjoittanut palautumisesta ja stressistä näin laaja-alaisesti aikaisemmin.

Huhtikuussa haastattelimme suurimman osan asiantuntijoista ja suunnilleen näihin aikoihin viime vuonna kirjoitimme ekat pidemmät pätkät kirjaa.

Muistan kun äitienpäivän aikaan katselin ahdistuneena tekstitiedoston merkkimäärää ja panikoin Tuutille, että “tää ei voi MITENKÄÄN valmistua kesäkuun alkuun, mitä me oikein ajateltiin?!?”.

Tuuti halasi mua ja totesi tyynesti, että “rauhotu, tää on ammattilaisten aikataulu” 😅 Siskoni on siis ammattitoimittaja, kustannustoimittaja ja myös tietokirjailija.

Näinhän se sitten menikin. Äitini tuli meille pitämään huolta meidän pikkumiehestä. Minä ja siskoni linnoittauduimme kirjailijakammioomme ja toukokuussa kirjoitimme valtaosan kirjan tekstistä. Tuuti purki haastattelut ja teki niistä hyvää tietokirjatekstiä, minä naputin kasaan tieto-osuuksia ja kirjoitin omat tarinapätkäni. Viimeiset päivät menivät tekstiä muokatessa ja karsiessa. As always – olen kirjoittanut kaikkiin kirjoihini lopulta ihan liikaa.

Käsikirjoitus lähti meidän käsistämme kesäkuun alussa niin, että siinä oli 384 870 merkkiä. Palaudu ja vahvistu ilmestyi lopulta 200-sivuisena syyskuussa. En taaskaan onnistunut kirjoittamaan niin tiiviisti tekstiä kuin oli ollut tarkoitus, vähempi merkkimäärä olisi siis riittänyt aivan hyvin. Kustannustoimittaja joutui poistamaan pätkiä käsikirjoituksesta sieltä täältä, jotta saimme isoja kuvasivuja sopimaan kirjaan. Halusin niitä tuomaan levollista fiilistä jo kirjaa lukiessa.

Joku joskus ihmetteli, että miten voin kirjoittaa niin nopeasti kirjoja, kun monet tekevät niitä vuosien ajan. Mun kirjoitusprosessini on kai vähän erilainen. Ikään kuin tiedostamattani kerään matskua kasaan pitkän aikaa, jopa vuosia. Jotenkin vain kaikki merkitykselliseltä tuntuva arkistoituu mun pääkoppaani kun luen paljon kirjoja, kurssitan itseäni, valmennan ihmisiä ja opin asiantuntijoiden kanssa keskustelemalla.

Olen aina ollut tosi nopea oppimaan ja hyvä muistamaan asioita, jotka mua kiinnostavat. Yhdistelen uutta tietoa vanhaan ja muodostan systeemejä asioiden yhteyksistä toisiinsa. Sitten itse kirjoittaminen on lähinnä printtaamista: tulostan pihalle kaiken mitä olen päähäni onnistunut keräämään.

Kirjoittaminen on ollut minulle helppo keino jäsentää ajatuksiani ja olen ollut siinä nopea lapsesta asti. Lukiossa lähdin yo-kirjoitusten reaalikokeesta koko salin ekana ja sain silti vahvan E:n (ei puhuta matematiikasta mitään, eihän… siellä nysväsin varmasti viimeiseen minuuttiin) 😀 Pystyn tuottamaan isoja määriä suht hyvää tekstiä lyhyessä ajassa, kun ajatus on kirkas ja lähteet pöydällä läjässä vierellä.

Joskus ajatus kirkastuu vasta kirjoittaessa. Ensimmäiset muutama kymmentä sivua kirjan tuotoksesta on aivan kammottavaa. Nämä sivut heitetään roskikseen sitten kun hyvä teksti alkaa virrata. Ei siis kannata pelätä surkeaa alkua! Jatkat vain. Teksti alkaa kirkastua kun vietät sen kanssa aikaa. Kirjoittamiseen syntyy rutiini. Pitkien taukojen jälkeen taito on ensin jonkin aikaa hiukan hukassa.

Suurin osa kirjasta haaveilevista ei koskaan kirjoita kirjaa, koska ei oikeasti ota sille aikaa. Kirjat eivät synny vahingossa (paitsi ehkä Katleena Kortesuolla ja Sanna Wikströmillä jotka tuntuvat olevan ihan omanlaisiaan virtuooseja). Kirjan tekeminen vaatii sitä, että sille ottaa aikaa kalenterista ja siivoaa muut asiat sen tieltä. Tosi monille asioille joutuu sanomaan jonkin aikaa ei, jos haluaa saada kirjan oikeasti kasaan.

Multa kysellään tasaisin väliajoin kirjan kirjoittamisen prosessista: mistä voisi aloittaa jos haluaisi tehdä kirjan, miten suunnitella kirjalle hyvä rakenne, miten kontaktoida kustannustaloja jne. Tämä aihe on sekä mun että siskoni Tuutin sydäntä lähellä. Ehkä me voisimme kirjoitella tästä enemmänkin, jos se kiinnostaa? ☺️

Palaudu ja vahvistu -luento videoituna Nordic Recovery -tapahtumassa

Palaudu ja vahvistu -luento videoituna Nordic Recovery -tapahtumassa

 

Tammikuussa pidin Palaudu ja vahvistu -luennon Oulussa Nordic Recovery -tapahtumassa. Luento on katsottavissa nyt maksutta Youtubessa.

Jos aihe kiinnostaa, niin kuuntele vaikka työmatkalla, ulkona kävellessä tai ruokaa laittaessa (mun suosikit podcastien, luentojen yms. kuuntelemiseen).

Olisi kiva kuulla, mitkä kolme asiaa opit tai minkä merkitys teroittui ajatuksissasi palautumiseen liittyen?

Saa kommentoida Facebookiin, laittaa FB-yksityisviestiä tai mailia (kaisa ät optimalperformance.fi). Tykkään hirveästi lukea palautteita – tämä aihe tuntuu saavan aikaan diippejä keloja. Usein kirjoittaminen auttaa myös jäsentelemään omia ajatuksia paremmin, ja sitä kautta voi olla helpompi hahmottaa kuinka voi ihan itse lähteä viemään asioita parempaan suuntaan. Useinhan kaipaamme jotakuta muuta sen meille kertomaan, vaikka tosiasiassa meissä itsessä on paljon viisautta, jos vain pysähdymme hiukan sen äärelle. Kirjoittaminen on hyvä tapa juurikin tähän.

Mun isoimmat oivallukseni usein tapahtuvat joko liikunnan aikana tai kirjoittaessa. Suosittelen kokeilemaan!

-Kaisa ?

PS. Kiitos Neurosonicille upean tapahtuman järjestämisestä & videoinnista! Seuraava Nordic Recovery on muuten Helsingissä 12.4., sinne on ilmeisesti vielä joitakin paikkoja. En ole itse puhumassa tällä kertaa, mutta mm. unitutkija Markku Partinen on, harmittaa kun en pääse tällä kertaa.

Kun elämäntapamuutos tuntuu mahdottomalta, miten siinä voi onnistua?

Kun elämäntapamuutos tuntuu mahdottomalta, miten siinä voi onnistua?

Moni meistä on hyvä pitämään huolta toisten hyvinvoinnista, mutta unohtaa usein itsensä.

Mitä se edellyttää, että löytää pysyvämmän tavan pitää itsestään huolta?

Entä se, että pääsee eroon ylimääräisistä kiloista ilman itsensä rääkkäämistä?

Elämäntapamme vaikuttavat arjen jaksamiseen ja mm. elimistön aineenvaihduntaan ja hormonitoimintaan. Nämä puolestaan vaikuttavat siihen, kuinka helposti laihdut tai lihot.

Tässä webinaarissa käyn läpi, mitä pysyvän elämäntapamuutoksen tekeminen tarkoittaa. Opit hahmottamaan omia arvojasi ja tuomaan arkeesi lisää tapoja, joiden sivutuotteena paino laskee sopiviin lukemiin ja jaksat paremmin.

Pidin tämän webinaarin tammikuussa 2019.

(Jostain syystä en nyt saa meidän nettiä pelaamaan niin, että nämä webinaarit menisivät niin sujuvasti että videokuva pysyisi mukana äänen kanssa. Tämä on harmillista! Mutta, kuten edellisenkin webinaarin kanssa, suosittelen laittamaan vaikkapa kuulokkeet korville ja lähtemään kävelylle tätä kuunnellen. Tai neulo, venyttele, viikkaa pyykkejä kaappiin, pilko vihanneksia tuleville päiville… käytä aika hyödyksesi 🙂 )

Puhun webinaarissa valmennuksistani, ne löydät aina verkkosivultamme osoitteesta www.optimalperformance.fi. Siellä on ajankohtaiset tiedot alkavista verkkovalmennuksista. Hyvän olon hormonidieetti on alkanut sunnuntaina 13.1.2019 ja Palaudu ja vahvistu -verkkovalmennus alkaa seuraavan kerran helmikuussa 2019.

 

Julkinen puhuminen on yksi stressavimmista työtehtävistä monille

Julkinen puhuminen on yksi stressavimmista työtehtävistä monille

Tiesitkö, että julkinen puhuminen on yksi stressaavimmista asioista monille (jos ei nyt oteta lukuun hankalia elämäntapahtumia kuten lapsen tai läheisen menetystä jne. vaan puhutaan arkielämän tapahtumista)?
Minä tykkään puhua ihmisille. En yleensä nykyisin juurikaan edes jännitä tavallisia luentoja ellei puhe ole jotenkin spesiaali, kuten eilen. Puhuin Oulussa Nordic Recovery -tapahtumassa, jossa minun lisäkseni puhumassa olivat Uppsalan yliopiston unitutkija Christian Benedict, Oulun yliopiston neuroradiologian dosentti Vesa Kiviniemi ja psykoterapeutti & Neurosonic-palautumismenetelmän kehittäjä Marco Kärkkäinen. Aikamoisessa seurassa sain siis puhua.
Nyt oli suorituspaineita: kello oli soimassa klo 5.30 jotta ehdin vielä hiomaan luentoa, olin ainoa nainen puhumassa, oli uusi asiakas kenen tapahtumassa esiinnyin, yleisössä olisi paljon eri alojen asiantuntijoita (toisinaan hyvinkin kriittistä porukkaa) ja olin menossa kovaan puhujaseuraan. Lisäksi esiintymispaikkana oli teatterin lava upeassa Oulun kaupunginteatterissa ja tapahtuma videoitiin. Olin todella innoissani, mutta nyt myös jännitin!
Tuossa yllä näkyy on mun Garmin Vivoactive 3:n dataa toissapäivästä, jolloin nukuin kotona ja lensin Juliuksen kanssa aamupäivällä Ouluun, päivä oli leppoisa. Sininen kuvastaa kehon lepo- ja palautumistilaa ja oranssi kuormitusta / stressiä. Mittarit eivät tietenkään tiedä, kuinka kuormitus koetaan – samalla tavalla näkyisi tulisesti rakastuneen jännitys ennen tärkeitä treffejä uuden kumppanin kanssa, jännittävän leffan katsominen elokuvateatterissa, hauska päivällinen ystävien kanssa tai karmea stressi ennen YT-neuvottelukeskusteluun menoa.
Stressimittaukset eivät siis pysty erottamaan ihmisen omaa tulkintaa ja kokemusta stressistä. Tämän takia mittauksia on todella tärkeää katsoa oman kokemuksen läpi, ei vain numeroina. Tulkinta määrittää paljolti sen, onko stressi haitallista vai ei. Tästä on olemassa muuten tosi hyvä TED-puhe, kannattaa katsoa.
Usein stressin tulkinta näkyy vasta yöunesta: jos stressi on ns. negatiivista stressiä, se vaikuttaa vahingollisesti uneen. Jos päivällä on ollut sopiva määrä positiivista stressiä, se ei yleensä vaikuta uneen haitallisesti. Herkkäunisen unet tosin menevät sekaisin suhteellisen vähästäkin. Selailet luuria sängyssä ja aivosi jäävät hyrräämään päivitysten virtaan. Siihen ei välttämättä tarvita juuri mitään muuta.
Positiivinen stressikin voi tietty olla liiallista. Innostuksesta tai rakastumisesta kierroksilla käyvällä tosin yöunikin voi kyllä häiriintyä. Eikö ole hassua, että rakastuminenkin on stressitila? Siinä hormonien hyrrääminen kehossa on erilaista – suonissa virtaavat myös hyvän olon hormonit, kuten endorfiinit ja oksitosiini. Ne suojaavat stressihormonien haittavaikutuksilta. Positiivisesta stressistäkin täytyy kuitenkin palautua.
Tässä yläpuolella on dataa eilisestä luentopäivästä. Puhuin 100 hengen yleisölle ja olin päivän eka puhuja. Mun puheenvuoroni kohdalla mittausdataa ei ole – tiedätkö miksi? Koska mittari on tulkinnut sen sykevälivaihteluni perusteella liikunnaksi. Niin kuormittavaa puhuminen on.
Kehoni on alkanut valmistua ”suoritukseen” jo n. 45 min ennen puheenvuoroni alkua, silloin mittari on alkanut tulkita sykevälivaihtelun liikunnaksi. Syke kiihtyy ja sykkeiden väliset ajat ovat tasaisia, ihan kuin metronomi nakuttaisi. Rennossa palautumistilassa sykevaihtelu on suurempaa. Sydän käytännössä lyö vain kun siihen on tarvetta. Suuri sykevaihtelu on HYVÄ asia. Se kertoo, ettei hermosto ole ylikierroksilla.
Toki ennen tämmöistä puheenvuoroa tämä on ihan normaali kehon tapa valmistautua. Minä en vain saa itse panikoida siitä että syke nousee ja jännitys alkaa tuntua. Sanon itselleni mielessäni: ”kehoni valmistautuu hyvään suoritukseen”. Ja hengitän tietoisesti rauhallisia sisään- ja uloshengityksiä ennen kuin menen lavalle.
Puheenvuoroni jälkeen istuin yleisöön kuuntelemaan ja olin päivän klo 16 saakka mukana koulutuksessa. Koko päivä on tulkittu korkeaksi stressiksi sen perusteella, millainen sykevälivaihteluni on ollut. Palautuminen puheenvuorosta ns. normaalitilaan ottaa minulla usein monta tuntia, ellen pääse heti kotiin ”nollaamaan” tilaa esim. Neurosonic-pötköttelyllä. Neurosonic on matalataajuusvärähtelypatja, joka vaikuttaa suoraan autonomiseen hermostoon. Sympaattisen hermoston vaste laskee ja parasympaattinen, palautumisesta vastaava hermosto aktivoituu.
Sain Neurosonicin käyttööni viime syksynä. Se on ollut mindfulness-harjoittamisen ja Oivauni-klinikalta (nykyinen Coronaria Unikinikka) saamieni apujen lisäksi yksi tärkeimmistä palautumisen edistämisen keinoista viime vuosina. Unitutkimuksestani voit lukea lisää täältä.
Sain muuten ihan vasta alekoodin Neurosonicille. Se on vanha tuttu kaisajaakkola ja alea saa viisi prosenttia. Riippuu tuotteesta, paljonko se on rahana, mutta jopa useampi sata euroa. Neurosonicin avulla olen saanut aivoni ja hermostoni rauhoittumaan traumaattisten tapahtumien ja uupumuksen jälkeen niin, että nukun jälleen hyvin ja palaudun unen aikana (ihan mitatusti myös).
(HUOM: Tämä postaus ei ole kaupallinen yhteistyö, en saa Neurosonicilta palkkaa markkinoimisesta. Olen saanut patjan maksutta käyttööni. Jos alekoodiani käytetään, saan pienen prosenttiosuuden tuotteen hinnasta suosittelupalkkiona. Olin puhumassa Neurosonicin Nordic Recovery -tapahtumassa enkä pyytänyt siitä itselleni palkkiota – patjan käyttöön saaminen on minulle riittävä palkkio.)
Jos budjetti antaa myöten, niin suosittelen erittäin lämpimästi tilamaan Neurosonic-testipatjan kotiin ja käyttämään sitä 2 viikon jaksolla 10 kertaa rentoutus- tai palautumisohjelmilla. Tuosta 200 euron testihinnasta ei tosin tule sitä mun alennustani, mutta jos parin viikon aikana tekee 10 hoitoa niin 20e/hoito ei kyllä ole paha hinta. Kyselyjen perusteella moni on saanut jo 5-7 hoitokerralla pysyviä muutoksia mm. kipuihin, uneen ja stressin lievittymiseen.
Koulutuspäivän jälkeen jälkeen tulin tätini luokse. Jos katsotaan nyt uudelleen tuota eilistä päivää, niin palautuminen lähti eka kertaa koko päivänä käyntiin kun istun taksissa klo 17 aikaan ja tein hengitysharjoituksia (rauhallisia sisään- ja uloshengityksiä, tarkoituksellista uloshengityksen pidentämistä => palautumishermosto voi käynnistyä). Näin sain siirryttyä siihen minätilaan joka olen äitinä. Illalla menimme vielä pihalle. Samalla kun pikkuserkukset möyrivät lumivuorella, minä hengittelin ja rauhoittelin kehoa. Nukkumaanmennessä oli jo rauhallinen, ”oma” olo. Yöksi otin mittarin pois kun siitä oli loppumassa lataus.
Julius ei halua valmentajaa ja luennoitsijaa hänestä huolehtimaan.️ Enkä minäkään halua olla kotona tai perheen parissa se tyyppi. Psykoterapiassa olen oivaltanut, että nämä siirtymät roolista toiseen vaativat minulta varsin paljon tietoisuutta ja pysähtymisen ennen kuin siirtymä tapahtuu. Kotona haluan olla ”Kaisa vaan” ja äiti Juliukselle. Ja tietty vaimo Jonille. Julkinen rooli ja lavaesiintyjä voisivat jäädä helposti päälle ja alkaa imaista koko identiteettini.
Luulen että tämä oli yksi tekijä muutama vuosi sitten uupumukseni taustalla. En osannut irrottautua työrooleistani ja ylikuormituin. Toki se on joskus hankalaa myös ympäristön takia, koska minulle tullaan juttelemaan kaupungilla, kahviloissa ym. Jopa sairaalassa, kun olin potilaana. Absurdein paikka jossa olen signeerannut kirjani, oli sairaalapyjamassa maatessani sairaalan käytävällä sängyssä, jonottamassa kuvaukseen.
Heräsin tänä aamuna virkeänä, siitä huolimatta että nukuin vieraassa paikassa. Tiesitkö muuten, että vieraassa ympäristössä nukkuessa syvää unta tulee vähemmän tai se on vähintäänkin heikkolaatuisempaa kuin omassa, turvallisessa ympäristössä? Meidän aivot ovat koko ajan töissä. Ne skannaavat ympäristöä uhkien varalta. Vieras paikka on uhka. Evoluution näkökulmasta silloin ei ole viisasta nukkua liian syvästi, ettei sapelihammastiikeri pääse yllättämään. Tämä olisi tosi tärkeää tiedostaa jos reissaa paljon työssään. Silloin kotona nukuttujen öiden osalta kannattaa todella panostaa unihuoltoon (ja toki myös reissussa!).
Joten jos joskus mietit, että miksi en enää reissaa ja luennoi niin paljon ympäri Suomea, tässä on syy. Se on hitsin kuormittavaa. Haluan pitää huolta itsestäni ja olla läsnäoleva äiti Juliukselle.
Työni on nykyään enemmän verkossa tehtävää: webinaareja, verkkovalmennuksia, blogia ja yhteistöitä eri yritysten kanssa. Olen tehnyt ja teen jatkossakin kaupallisia yhteistöitä blogiini ja someen eri yritysten kanssa, sillä se on yksi tapa saada palkkaa siitä mitä rakastan: kirjoittamisesta ja tiedon jakamisesta.Valikoin tarkasti ne yritykset, joiden kanssa teen yhteistyötä. Näitä ovat esimerkiksi Puhdistamo, Neurosonic ja ViaEsca. Ehkä tätä voisi lukijana ajatella niin, että nämä yritykset ikään kuin sponsoroivat työtäni sillä tavalla, että sinä saat tietoa ilmaiseksi. Yrityksen arvojen täytyy olla linjassa omieni kanssa ja tuotteiden sellaisia, että käytän tai käyttäisin niitä ilmankin yhteistyötä. Minua ei voi ostaa puffaamaan tuotteita joihin en itse usko.
Toivon että te lukijani ymmärtäisitte, että tämä on mun tapani pitää minut itseni ja perheeni ykkösenä. Rakastan sitä, että saan tehdä töitä omassa kodissani. Toki vastapainona tykkään puhumisesta ja välillä myös näistä reissuista. Kun oma elämä ja työelämä ovat tasapainossa, silloin olen paras versio itsestäni.
Pidäthän sinäkin huolen itsestäsi!️ On tärkeää tiedostaa, mikä itseä kuormittaa liikaa ja mikä lisää omia voimavaroja.
———————
Hyvän olon hormonidieetti alkaa 13.1.2019. Jos haluat oppia hyvän olon tapoja ja taitoja (ja sinulla on tarvetta myös painonpudotukseen), tule ihmeessä mukaan! Lue lisää täältä.
Kuinka kuntoon kesän jälkeen & hyvät tavoitteet -workshopin videotallenne

Kuinka kuntoon kesän jälkeen & hyvät tavoitteet -workshopin videotallenne

Sunnuntain webinaari oli erilainen kuin webinaarit yleensä: pidin verkkomuotoisen workshopin, jossa kuuntelijat pääsivät kanssani pohtimaan omia tavoitteitaan teemalla “Kuinka kuntoon kesän jälkeen?”.

Mietimme workshopissa, mitä sellaisia asioita elämässä ja hyvinvoinnissamme on joita emme enää halua ja mitä sen sijaan haluaisimme niiden tilalle. Joskus on vaikeaa hahmottaa, mitä oikeastaan haluaa. Olo saattaa olla sekava omien tavoitteiden kanssa, kun on niin monta juttua mitä pitäisi korjata. Ehkä silloin helpottaa, kun kirjoittaa mitä ei halua – esimerkiksi kipeää mahaa, jatkuvaa väsymystä ja vetämätöntä oloa. Kun nämä kääntää toisin päin, ymmärtää mitä oikeastaan haluaa. Tässä tilanteessa se olisi kivuton ja hyvältä tuntuva maha ja virkeä olo.

Pohdimme päämäärätavoitteita ja prosessitavoitteita. Päämäärätavoite on jotain minkä voit mitattavasti saavuttaa, esimerkiksi 70 kilon paino tai se että jaksaa vetää ainakin yhden leuanvedon omalla painolla.

Prosessitavoitteet ovat käyttäytymistä, jota toistetaan päämäärätavoitteen saavuttamiseksi. Esimerkiksi painotavoitteeseen pääsemiseksi pitää jaksaa ja muistaa syödä säännöllisesti ja riittävän fiksusti, pitää nukkua tarpeeksi jotta univaje ei kostaudu syöpöttelynä ja pitää (mitä todennäköisemmin) liikkua 3-5 kertaa viikossa riittävällä intensiteetillä. Leuanvetotavoitteeseen sen sijaan pitää esimerkiksi alkaa treenata 2-4 kertaa viikossa kuntosalilla, hankkia ohjelma osaavalta valmentajalta ja huolehtia palautumisesta riittävän unen ja ravinnon osalta.

Näiden lisäksi mietimme tunnetavoitteita (niitä varten pdf-työkirjan saat kun lähdet mukaan Hyvän olon hormonidieettiin, tätä en jakanut webinaarissa). Jos päämäärätavoitteet ovat hukassa, voi tunnetavoite kutsua enemmän. Vaikkapa se, että haluaa arjessaan tuntea enemmän levollisuutta. Sen jälkeen pohditaan, mitä pitää tehdä jotta voi tuntea levollisuutta? Jos kokee, että levollisuus syntyy vaikkapa metsäkävelyistä, niin sitten lisätään niitä. Tai jos haluaa lisää hyväntuulisuutta, niin mitä pitää lisätä jotta se toteutuu? Esimerkiksi nähdä ystäviä viikottain tai aloittaa jokin vanha, mutta unohtunut harrastus joka saa hyvälle tuulelle.

Minun valmennukseni ovat aina kokonaisvaltaisempia kuin pelkkiä ohjelistauksia siihen, miten saa röllömahan pois tai selluliitin pois pyllystä. Ei noissakaan tavoitteissa mitään vikaa ole, mutta haluan tuoda kokonaisvaltaista ymmärrystä siihen, miten monesta eri asiasta meidän hyvinvointi koostuu. Vähän kuten eräs naisasiakkaani kerran totesi:

“En saanut kiloja pois laihduttamalla ja itseä ruoskimalla, mutta rakastuminen ja turvallinen parisuhde luonnossa liikkumisesta pitävään mieheen hävittivät 10 kiloa vyötäröltä ja lantiolta.”

On mahdollista omistaa mieletön sixpack tai sileä iho pyöreissä pakaroissa ja silti voida huonosti ja olla väsynyt. Ulkonäkö yksinään ei usein tuo sitä mitä me tavoitteillamme tavoitellaan. Tavoitteiden takana on jokin tunne, jota kaipaamme.

Eli seuraavaksi suosittelenkin, että lataa videolla viitattu pdf-työkirja alta, printtaa se ja nappaa kynä käteen:

Sen jälkeen laita video pyörimään tämän postin alusta. Antoisia kuunteluhetkiä!

Tässä webinaarin sisältö:

00:00: Esittelyt ja alkufiilistelyt

04:21: Jos on tarkoitus päästä kesän jälkeen kuntoon, mitä kannattaa ensimmäisenä miettiä – Mitä et halua? vs Mitä haluat?

12:55: Minkälainen on hyvä tavoite terveydessä, hyvinvoinnissa ja arjen aherruksessa? Päämäärätavoitteet ja prosessitavoitteet

33:00: Tapojen muuttaminen ja niissä onnistuminen, tiukkojen dieettien sudenkuopat

42:45: Viisi kertaa miksi -tehtävä eli miksi tavoitteesi saavuttaminen on sinulle tärkeää?

50:30: Mitä ovat tunnetavoitteet ja miksi ne ovat hyviä?

01:06:00: Katsojakysymyksiin vastauksia:

– Miten pitää kiinni hyvistä rutiineista?
– Vinkkejä gluteenittomaan ja maidottomaan kasvisruokavalioon? => Tutustu VegMeals-ateriasuunnitelmiin ja resepteihin
– Miten masennusta sairastavan olisi hyvä lähteä liikkeelle elämäntapamuutoksessa?
– Maidottomia välipalavinkkejä? => Puhdistamon Puhdas Snack -patukat ovat käteviä, koodilla KAISAJAAKKOLA saat 15 % alennuksen koko verkkokaupan valikoimasta
– Miten pääsee eroon selluliitista?
– Onko salitreeni välttämätöntä vai riittääkö kehonpainotreeni?
– Mitä vaatii, että pääsee tietynlaiseen kuntoon (rasvaprosentin osalta)? => Cost of getting lean, tutustu infograafiin

————————

Jos haluat lähteä minun kanssani tutkimaan näitä asioista vielä tarkemmin ja kaipaat tukea omaan muutokseesi, niin vielä tämän viikon ajan voi lähteä mukaan maanantaina alkaneeseen Hyvän olon hormonidieetti -verkkovalmennukseen. Viimeisiä paikkoja viedään nyt, joten toimi jos haluat mukaan – olet lämpimästi tervetullut ❤️?

Luonnon palauttavat vaikutukset + ajatuksia Terveysmetsä-kirjasta

Luonnon palauttavat vaikutukset + ajatuksia Terveysmetsä-kirjasta

Millä tavalla luonto on sinun elämässäsi mukana? Entä missä on sinun lempipaikkasi luonnossa?

Kirjoitan kuudetta kirjaani nyt, jonka nimi on Palaudu ja vahvistu. Olen koonnut kirjaan tietoa eri asioista jotka auttavat meitä palautumaan, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Metsän vaikutukset ovat todella mielenkiintoisia – ehkäpä ne tsemppaavat jonkun lähtemään luontoon, vaikka se ei aiemmin olisi niin tuttua ollutkaan. Minulle luonto on aina ollut lähellä, mutta en ole tajunnut sen merkitystä ennen kuin muutimme Helsinkiin. Yhtäkkiä asuimme keskellä melkoisen urbaania aluetta. Riippumatta siitä, mihin suuntaan lähti, niin aina kuului jonkun ison tien kohina ja autojen meteli lähistöltä. Yhtäkkiä huomasin kaipaavani suunnattomasti sitä, että kodin lähellä olisi metsää ja vettä. Niin kai se on, että joitakin asioita ei huomaa rakastavansa ennen kuin ne menettää.

Ajatuksia luonnosta ja sen hoitavasta vaikutuksesta

Onneksi nykyisin asumme ihanalla alueelle, jossa niin metsä kuin vesikin on aivan lähistöllä. Muutaman minuutin kävelymatkan päässä on merenranta, Seurasaareen pääsee kävellen kymmenessä minuutissa ja metsääkin löytyy läheltä niin Munkkiniemen rannan tuntumasta, Meilahdesta, Keskuspuistosta kuin Seurasaaresta. Autolla hurauttaa Nuuksioon varsin nopsasti. Vaikka meidät Jonin kanssa alkujaan 14 vuotta sitten yhdisti liikunta, niin luonnossa emme ole juurikaan liikkuneet yhdessä. Nyt luontoon lähtemisestä ja eväiden syömisestä nuotion äärellä on tullut meidän perheen kiva, yhteinen juttu.

Nuuksiossa retkellä. En ole ihan varma kumpi kysyi eka, että milloin syödään eväät, iskä vai poika 😉

Jollain tavoin olen näiden kolmen Helsinki-vuoden aikana havahtunut omasta ytimestäni käsin siihen, että luonnon poissaolo ei tee meille hyvää. Sen on oltava lähellä, läsnä ja mukana elämässä, jotta olo on ehyt ja kokonainen. Toki pääkaupunkiseudullakin on puita, puistoja ja muita luonnon elementtejä joka puolella, mutta minusta pienet puistopläntit kuitenkin ovat eri asia kuin se, että pääsee jotenkin “suuremman” luonnon äärelle. Metsään, veden vierelle, kunnon maastoon, paikkaan jossa oikeasti kuulee luonnon ilman ympäröivää kaupungin hälyä.

Kun kaksi vuotta sitten sain melanoomadiagnoosin, muuttui luonto minulle pysähtymis- ja hoivaamispaikaksi. Aloin hakeutua luontoon ja tuntui suorastaan siltä, kuin minua hoidettaisiin. Aloin metsästää auringonlaskuja. Jostain syystä minulla oli valtava tarve nähdä aava taivas, mielellään päivittäin. Pilvet, värit ja horisontti. Sain niistä suunnattomasti lohtua ja jotain sellaista sisäistä ravintoa, mitä on vaikeaa pukea sanoiksi. Ehkä taivaankannen ihmettely sai omat murheet ja pienen ihmiselämän erilaiseen perspektiiviin.

Melanoomavuoteen kuului jaksoja, jolloin olin niin uupunut, etten jaksanut muuta kuin raahautua merenrantaan. Sekin teki jo pieniä ihmeitä. Istuin siellä elpymässä enkä edes yrittänyt kauemmas. Poika heitteli kiviä kilotolkulla mereen ja minä istuin vieressä seurailemassa.

Yksi lukemattomista kivienheittelyreissuista ikuistettuna.

Kun liikuin luonnossa yksin, ei kukaan ei vaatinut mitään. Siellä ei tarvinnut olla kellekään yhtään mitään. Sai olla vaan ja kiinnittää huomion mitä pienimpiin, suurimpiin, kauneimpiin, kaoottisimpiin ja ihmeellisimpiin yksityiskohtiin. Sen myötä minusta on tullut kaarnan, puunrunkojen, kallioiden, kivien ja kasvien ihastelija ja maisemien äärelle pysähtyjä. Juliuksen kanssa ihmettelemme paljon luontoa. Taivasta, sadetta, aurinkoa, kuuta, säätä, kukkia ja puita. Kiviä, sammalta, kääpiä ja ötököitä.

Aiemmin taisin olla vähän turhan kiireinen ja ajatuksissani huomatakseni kaiken sen kauneuden, jonka keskellä elämme. Vaikka tunnen myötätuntoa sitä nuorempaa itseäni kohtaan, joka suoritti, touhusi ja teki niin kamalan tärkeitä asioita, niin kyllä vähän mietin myös että olisihan sitä edes murto-osan siitä ajasta voinut käyttää vaikka talvella hangilla hiihtelyyn ja ihan vaan takapihalla istuksimiseen. Mutta näin kai elämän on pitänyt mennä. Olen iloinen että olen havahtunut nyt. 🙂

Minulle oman kodin lähellä rakkain luontoympäristö on Seurasaari. Kainuun metsiä kai ikävöin aina, vaikken niitä lapsena ja nuorena osannutkaan arvostaa kuten nykyisin. Mökin ranta on myös rakas paikka.

Eräs kesäinen retki Meilahden metsiin – “äiti voidaanko mennä taas syömään niitä… niitä… niitä ketunkasveja vai mitä ne oli?”

Metsä auttaa palautumaan ja lievittää stressiä

Metsällä ja luonnolla on suuri vaikutus palautumiskykyymme kokonaisvaltaisesti. FM Marko Leppäsen ja FT Adela Pajusen Terveysmetsä-kirja kertoo tästä varsin kattavasti. Älyttömän kiinnostavaa tutkimustietoa luonnon (ja jopa luontokuvien katselun) vaikutuksesta hyvinvointiin, mutta myös tarinoita, todella vetävää tekstiä ja pätkiä joissa tuntee olevansa kirjoittajan mukana keskellä mitä suurinta luontoelämystä.

Fysiologiamme reagoi metsään jo lyhyessä ajassa. Stressihormonien määrä veressä alkaa laskea, verenpaine alenee, lihasjännitys vähenee. 15-20 minuutissa sydämen syke laskee ja sykevälivaihtelu kasvaa – tämä kertoo autonomisen hermoston ”palautumishermoston” eli parasympaattisen osan aktivoitumisesta.

Valmennuskokemukseni ovat näyttäneet, että asiakkailla usein päiväaikaiset palautumishetket kantavat pidemmälle samaan vuorokauteen. Kun päivään on sisältynyt palauttavia hetkiä, unikin on laadukkaampaa ja palautumista tapahtuu yön aikana enemmän.

Tarvitsemme keskimäärin 7,5 tuntia fysiologista palautumisaikaa vuorokaudessa, jotta palaudumme arjen rasituksesta. Monilla meistä on valitettavasti tapana ns. “elää velaksi”. Tämä tarkoittaa sitä, että koko ajan ollaan hiukan alipalautuneessa tilassa – kuormitusta on enemmän kuin mistä oikeasti pystyy palautumaan. Mitä kuormittavampaa arki on fyysisesti ja henkisesti, sitä enemmän tulisi mielestäni kiinnittää huomiota omaan palautumiseen. Esimerkiksi Firstbeat-analyysin avulla voi selvittää omaa kuormituksen ja palautumisen suhdetta.

Rauhallinen liikkuminen luonnossa (tai ihan vain oleminen, jos on todella uupunut) voisi olla auttaa palautumaan paremmin.

Psyykkisesti luonto vaikuttaa mm. siten, että sen avulla on helppo irrottautua arjen vaatimuksista ja tarkkaavuus kiinnittyy tahattomasti luonnon elementteihin. Voimme tuntea luonnossa hyvin elvyttäviä tunteita kuten lumoutumista ja haltioitumista. Keskittymiskyky, tarkkaavaisuus ja muisti parantuvat n. 45 minuutissa.

Pieni lainaus Terveysmetsä-kirjasta:

”Itävaltalaisessa tutkimuksessa ihmiset arvioivat, että he tunsivat metsässä tai puistossa käynnin jälkeen 87 prosenttia vähemmän stressiä kuin ennen käyntiä. Tulos sopii punakynällä alleviivattavaksi, sillä monille meistä stressi on ainainen seuralainen.”

Tämä kaikki ehkäpä edellyttää kuitenkin sitä, että olemme edes hiukan läsnä siellä missä oikeasti olemme – onhan mahdollista painaa juoksulenkki läpi hampaat irvessä metsäpolulla musiikkia kuunnellen, omissa ajatuksissaan ja olla lainkaan huomaamatta ympärillään olevaa. 😀 Usein luonnossa törmää kuitenkin ns. odottamattomiin asioihin – kuulee tikan nakutuksen, näkee joutsenparin, huomaa pörröisen oravan… nämä aistihavainnot vetävät meidät tähän hetkeen ja irrottavat meidät hetkeksi ajatussisällöstä jossa mieli voi myllertää muuten tauotta.

Millanen suhde sinulla on luontoon? Entä mistä löytyvät rakkaimmat ja hienoimmat paikat, joihin ehkä kannattaisi vaikkapa meidänkin perheen suunnistaa kesällä? Saa vinkata vaikkapa FB-sivujeni kautta!

Kesäretkellä Isosaaressa Helsingin edustalla.

Tekstin lähteet:
– Leppänen M. ja Pajunen A.: Terveysmetsä – tunnista ja koe elvyttävä luonto (Gummerus 2018). Kirja saatu Gummerukselta arvostelukappaleena.
– Mäkikangas A., Mauno, S. ja Feldt. T. (toim.): Tykkää työstä – työhyvinvoinnin psykologiset perusteet. Lähteenä luku 5, Ulla Kinnunen – Työstä palautuminen. (PS-Kustannus, 2018).