Alkavat valmennukset, fiiliksiä "kilpailijoista" ja energistä mökki-inspiraatiota

Alkavat valmennukset, fiiliksiä "kilpailijoista" ja energistä mökki-inspiraatiota

Olemme Team OP:n porukan kanssa käyneet äimistyneinä päivittäin seuraamassa maksuttoman OO-listan paisumista. 1524 henkeä tänä aamuna ja nyt tätä kirjoittaessa taas lukema on pompannut ylöspäin. Ihan käsittämätöntä! Kiitos tuhannesti jo nyt kaikille teille, jotka olette päättäneet lähteä mukaan. Vielä ehtii jakaa liittymislinkkiä kavereille. Mitä paremmin saat lähipiirisi tsempattua mukaan, sitä helpompi parin viikon rutistuksesta tulee. Ja tietysti sen jälkeen loppuelämästäsi 🙂

Maanantaista starttaa siis kahden viikon maksuton Oikotie Optimaaliin -maistiainen, joka etenee pehmeillä, pienillä askelilla. Ensimmäinen sähköposti kolahtaa kaikkien osallistujien laatikkoon maanantaina. Valmennukseen voit liittyä kirjaamalla sähköpostisi alla olevaan boksiin. Lähde mukaan vaikka et tietäisikään pystytkö toteuttamaan muutoksia juuri nyt. Ne jäävät sähköpostilaatikkoosi odottamaan juuri sinulle sopivinta aikaa muutokseen.
Huomioithan, että sinun tulee vahvistaa liittymisesi sähköpostiisi lähetetyn vahvistusviestin kautta. Tarkista roskapostisi, jos et ole saanut viestiä. Onko sinulla kysyttävää tästä valmennuksesta? Tee se Facebook-ryhmässämme tai lähettämällä sähköpostia info@optimalperformance.fi. Vastaamme mielellämme kysymyksiisi.

Koko tiimimme toivoo, että nämä kahden viikon aikana tekemäsi pienet muutokset lähtevät kantamaan elämässäsi askel askeleelta elämäntapamuutosta eteenpäin. Järisyttävää “koko elämä kerrallaan remonttiin” -muutosta ei tarvitse tehdä. Ihan oikeasti, ei kenenkään. Voit aloittaa juuri siitä missä nyt olet juuri siihen tahtiin mihin olet itse valmis. Viikkotehtävät tulevat muuttamaan muutamia palikoita elämässäsi uuteen asentoon. Uusi elämäntapa tulee antamaan sinulle virtaa jokaiseen päivään ja eväitä oman kehon tuntemuksen parantamiseen. Vieressä on pikkuinen teaser siitä mitä maanantaina on tulossa. 🙂

Treenit haastavat niin kehoa kuin mieltä, teitpä ne salilla tai kotona. Aerobista harjoittelua ja sykkeennostotreenejä kutsumme energiankulutustreeneiksi. Niitä saat tehdä oman fiiliksesi mukaan, nautitpa sitten eniten jalkapallosta, kävelylenkeistä tai jumppatunneista. Saat ohjeet 20 minuutin intervallitreeneihin, jotka sopivat täydellisesti EKT-treeniksi ja hyräyttävät aineenvaihdunnan käyntiin monen tunnin ajaksi. EKT-treenejä ei ole kuitenkaan pakko tehdä lainkaan, jos aika ei anna myöten.

Aamuaerobinen tyhjällä vatsalla ei ole koskaan kuulunut yhdenkään valmennettavamme ohjelmaan. Itse asiassa suurimmalta osalta olemme karsineet ne pois, elleivät he sitten ole esim. fitnesskisadieetillä ja muiden treenivalmennuksessa. Meille on tärkeintä että treenaat, olipa ajankohta päivästä mikä tahansa.

Toki SAAT tehdä koko elämänmuutoksen kerralla. Saat noudattaa pilkuntarkkaa ruokavaliota ja tehdä vaikka EKT-treenisi vaikka ensimmäisenä aamulla, jos tämä tuntuu sinulle parhaalta ratkaisulta. Meidän tavoitteemme on saada sinut oppimaan, mikä sinun kehollesi tuntuu parhaalta ja toimii helpoimmin.

————

Olen totta puhuen tästä kahden viikon ilmaisesta valmennuksesta lähes yhtä ylpeä kuin pian valmistuvasta uudesta kirjastani, Hormonitasapainosta. Tietääkseni näin kattavaa, koko ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin maksutonta valmennusta ei Suomessa ole aiemmin tehty. Vai tietääkö joku tämmöisestä? Tekevätkö esim. jotkut työhyvinvointipalveluita tarjoavat yritykset vastaavaa? Muut valmennusyritykset, Trainer’s House yms? En tiedä. Mutta meillä on tämän projektin myötä virinnyt monen monta uutta ideaa ja ajatusta seuraavista haasteista.

Helsinki Paleon hyvinvointihaaste alkuvuonna oli hiukan samankaltainen kuin meidän maksuton OO-valmennuksemme, joskin pidempi, joiltain osin jopa laajempi ja pelkästään heidän blogissaan tapahtuva. Tarkkaa ruokavaliota ja treeniohjelmaa se ei sisältänyt, mutta sen sijaan haasteessa huomioitiin esimerkiksi elämästä nauttiminen ja rakkaus omina osahaasteinaan.

Tuon haasteen materiaalit esimerkiksi unesta kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa. Helsinki Paleon ajatukset tukevat hyvin pitkälle meidän ideologiaamme ihmisen hyvinvoinnista, joskaan emme ole niin 100% paleota kannattavia. Ihmiset voivat hyvin todella erilaisilla ruokavalioilla ja elämäntavoilla, olipa kyseessä paleo tai optimaalisen ravinnon periaatteet.

Fyysisen valmennuksen puolella toki ilmaisia haasteita on ollut, esimerkiksi huippusuosittu Go Fat Go. Se onkin tsempannut kymmeniä tuhansia ihmisiä parempaan, proteiinipitoiseen ja säännölliseen ruokavalioon. Siitä suurensuuri hatunnosto Jutta Gustafsbergin tiimille!

Aloitettuani yrittäjänä vuonna 2009 olin kevättalvella ohjaamassa ensimmäisiä PT-asiakkaitani eräällä tamperelaisella salilla. Jutta sattui samaan aikaan pukuhuoneeseen. Hän alkoi kyselemään, vieläkö aion kisata ja kyseli alkufiiliksiäni yrittäjyydestä, vaikka emme tunteneet ennalta muuten kuin ehkä ulkonäöltä. Kävin tekemässä Jutalle BioSignature-mittauksenkin tuolloin ja hän kutsui minut ja Jonin käymään kotonaan. Jutta tsemppasi minua kovasti eteenpäin ja sai valettua minuun uskoa omiin unelmiini oman esimerkkinsä kautta. Jutta on ihana persoona, aito ja kannustava. Siksi kunnioitan häntä kovasti.

Vaikka firmamme ovat paperilla tarkasteltuna kilpailijoita, niin itse näen mieluummin FitFarmin ikäänkuin meidän yhteistyökumppanina ja toisinpäin, vaikka mitään virallista sopimusta tähän ei liitykään. Minulla ei ole aavistustakaan mitä he ajattelevat meidän toiminnastamme. Oma fiilikseni kumpuaa kuitenkin tästä: molempien meidän tavoite on sama, saada ihmiset heräämään horroksestaan, haluamaan parempaa hyvinvointia itselleen ja toimimaan. Me olemme mittakaavassa pienempi toimija ja he tekevät asioita näkyvämmin TV:tä myöten hyvin erilaisella tyylillä. Se on täysin ok. Hyvinvointialalla on kaikilla tilaa olla ja kukoistaa.

Minulle henkilökohtaisesti on aivan sama, millä metodilla kukakin lähtee omaa hyvinvointiaan parantamaan. Eri ihmisille sopivat eri asiat. Joku haluaa punnita vihanneksetkin, toinen tahtoo lähteä pehmeämmillä askeleilla liikkeelle. Kyse ei ole siitä että joku asia olisi väärin ja joku oikein. Tärkeintä on, että löytää juuri itselleen sopivan tavan edetä. Siksi on hienoa, että on paljon erilaista tarjontaa ja kaikki tekevät rohkeasti omaa juttuaan.

————

Meidän rankempiin ja yksityiskohtaisempiin treeni- ja ravintometodeihimme pääset tutustumaan heti huomisesta lähtien Muscle Madness -valmennuksessa. Ilmoittaudu mukaan täällä!

Hienosti yli 6kg rasvatonta massaa neljässä kuukaudessa saaneen Matiaksen tarinan edellisestä MM-valmennuksesta voit lukea täältä ja upean Maijan videohaastattelun voit tsekata alta (Jonin blogipostissa lisää ajatuksia).

Toivotan energistä alkusyksyä sinulle! Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme 🙂 Niin minäkin teen, vaikka kirjan ollessa loppusuoralla työpäivät venyvät 14-tuntisiksi. Kirjoitan tätä tekstiä tällä hetkellä Kajaanista meidän mökiltämme. Näin pysyn hyvissä voimissa ja pidän oloni energisenä:

Jumppaan kirjan tiukasta aikataulusta huolimatta joka päivä vähintään 15 minuutin treenejä säädettävillä käsipainoilla mökin pihalla ja teen paljain jaloin sprinttejä nurmikolla. Käyn uimassa edes takaisin rantaviivan myötäisesti.

Vietän joka päivä edes vähän aikaa luonnossa, oli se sitten marjoja poimien, aurinkotervehdyksiä tehden tai illalla laineiden liplatusta ihmetellen. Teen rentoutusharjoituksen tai meditoin (edes 7 minuuttia, lataa täältä tuo audio, saat sen minulta lahjaksi) joka päivä ja nukun sikeää unta. Rauhoitan illalla hermostoa magnesiumia käyttämällä. Putkirullaan ainakin pari minuuttia selkärankaani ja reisien lihaksia päivittäin. Venyttelen kiristyneitä hartioita ja lonkankoukistajia niissä väleissä kun odotan esim. ruoan lämpiämistä tai kahvin tippumista.

Syön puhdasta ruokaa, jonka valmistukseen menee mahdollisimman vähän aikaa. Alla esimerkiksi lempeää lihapataa kantarelli-kookosmaitokastikkeen kera. Valmisteluun meni noin 5 minuuttia, pata oli uunissa 4h jonka aikana kirjoitin. Kun se tuli uunista, heitin kantarellit pannulle kookosmaidon kanssa ja hämmentelin noin 5 minuuttia. Lehtikaalisipsit valmistuivat uunissa tuon saman 5 minuutin aikana heti lihapadan jälkeen. Mustaherukat kävin poimimassa pihalta luontotuokioni aikana.

Hellin itseäni hyvillä ajatuksilla mm. Louise L. Hayn Power Thought Cards -iPhone-applikaation avulla. Otan uuden kortin päivälle heti herättyäni kello 6. Hemmottelen kuuloaistiani Gareth Emeryn trance-podcasteilla, Jipun uudella levyllä ja Johanna Kurkelan enkeliäänellä. Ravitsen mieltäni keskustelemalla päivittäin äitini kanssa meitä innostavista asioista ja sydäntäni käymällä katsomassa mummuani sairaalassa aina kun pystyn kirjoituksesta irtautumaan ja saan kyydin keskustaan.

Näihin asioihin ei mene minulla yhtään enempää aikaa päivässä kuin siihen, että en tekisi niitä. Ihmisen on kuitenkin pakko ottaa edes viiden minuutin taukoja siihen kaikkein intensiivisimpäänkin työpäivään. En lue iltapäivälehtiä, en katso telkkaria, en käy tupakkatauolla enkä hauduta itseäni negatiivisissa ajatuksissa. En ahmi ruokaa stressiin enkä pode huonoa omaatuntoa niinä päivinä kun syön jotain hyvää. Herkuttelen esimerkiksi tummalla suklaalla ja kermakahvilla tai parina iltana viikossa lähituottaja Huuskolan tilan jäätelöllä kun tahdon jotain erityisen hyvää.

Koska kroppani toimii vihdoinkin (lue kilpirauhastarinani kakkososa), laihdun näköjään tällä hetkellä automaattisesti. Vyötäröstäni on itse asiassa lähtenyt kymmenen senttiä parissa viikossa tekemättä mitään muuta kuin näitä pieniä juttuja, joita tein jo aiemminkin.

Keskityn ainoastaan niihin asioihin jotka pitävät mielentilani mahdollisimman luovana, inspiroituneena ja kiitollisena.

Tämä toimii minulle. Kirjastani on tulossa aikamoisen hyvä – vaikka nyt itse sanonkin. Huvittavaa ehkä, mutta inspidoidun itsekin sitä lukiessani ja tekstiä tarkistaessani. Tolkullisen tekstin apostoli ja tietokirjailija Katleena Kortesuo lukee tekstiä viikottain ja yhdessä viilaamme siitä napakampaa ja helpommin ymmärrettävää. Hän on kyllä joku taivaasta tipahtanut enkeli tälle projektilleni! Seuraava kirjani onkin sitten Katleenan kanssa yhdessä kirjoitettu kirja (joka on vielä työn alla). Se ilmestyy ensi vuonna. Tulossa on hervottoman hauskaa tarinaa perheenäidin elämäntapamuutoksesta. Katleena laittaa itsensä likoon ja minä kerron miksi mitäkin tehtiin. Pysykäähän kuulolla 🙂

Olen juuri nyt yksinkertaisesti todella onnellinen. Saan tehdä työkseni sitä mitä rakastan ja missä tiedän olevani hyvä, paikassa joka on minulle yksi maailman tärkeimmistä, juuri omalla rytmilläni.

Toivon sydämestäni, että voin kirjani, blogini ja muiden juttujeni avulla tuoda vaikka juuri sinun elämääsi pilkahduksen tästä hyvästä, jolla minua on jostain syystä siunattu. “Jokaisen syntymäoikeus on olla onnellinen”, kuten NLP-kouluttajani Ilkka Rajala aina sanoo.

Toivon että voin jakaa jotain sellaista, mikä muuttaa ihmisten elämää pysyvästi paremmaksi.

]]>

Vuoden 2012 inspiroivin tarina

Tämän blogipostin on kirjoittanut mieheni Joni. Alkuperäisen postin ja Jonin blogin muita tekstejä pääset lukemaan tästä.

—————

Muutama päivä takaperin saimme sähköpostin. Eräs auttamamme henkilö kertoi, että hänellä on ystävä, joka tarvitsisi apua ja haluaisi tulla valmennukseemme mutta “kävi katsomassa sivujanne ja kaikki olivat niin hoikkia”, että jätti ottamatta yhteyttä.

Todellisuus on kuitenkin, että n. 90%:a valmennettavistamme ovat ihan tavallisia ihmisiä ihan tavallisine haasteineen. He ovat ihmisiä, joille liikunta ja ravinto ovat lopulta vain työkaluja mitkä tukevat jaksamaan arjen askareissa, työssä ja kotona perheen kanssa. He ovat ihan tavallisia suomalaisia, jotka haluavat treenata ja syödä elääkseen, eivät elää syödäkseen ja treenatakseen. Tämä on yksi syy miksi ylipäätänsä kirjoitin postauksen nimeltä “Pari sanaa treenistä, ravinnosta ja elämästä“.

En muista koska viimeksi valmennettavan kanssa olisi keskusteltu, onko 30/30/40 makroravinnejakauma parempi kuin 20/40/40. Noin 90%:a valmennettavistamme haluavat “vain lisää energiaa jaksaakseen paremmin arjessa, kotona ja työssä” tai “apua toivottomaan, vuosia jatkuneeseen väsymykseen” tai “löytää vihdoin jotain pysyvää vuosikausia jatkuneen jojottamisen tilalle”.

—————-

Vaikka näin valmentajana on hienoa auttaa esimerkiksi kamppailu-urheilijaa alkavalla ammattilaisurallansa, on silti vähintään yhtä palkitsevaa auttaa niitä, jotka sitä apua eniten kaipaavat. Illalla päätä tyynyyn painaessa tulee hyvä fiilis, kun tietää että on ehkä voinut yhdessä tiimin kanssa auttaa ihmisiä elämään pidempään ja onnellisemmin, auttaa jaksamaan lasten ja perheen kanssa paremmin ja kyennyt viitoittamaan tietä löytämään se johonkin kadonnut ilo elämästä. Kun he saavat apua, saavutetut tulokset ovat jotain paljon suurempaa ja tärkeämpää kuin kuuluisat “huikeat -X kiloa Y viikossa”.

Tuossa alla on videohaastattelu eräästä tällaisesta ihan tavallisesta ihmisestä, joka avullamme, kovalla työllä ja hyvällä asenteella on löytänyt uudenlaisen suunnan elämälleen. Video kestää noin kuusi minuuttia. Se on ylipitkä tämän päivän mediassa, mutta pyytäisin että katsot sen kokonaan. Varsinkin jos haluat tietää mitä me teemme. Siinä kiteytyy kaikki mihin me valmennuksillamme tähtäämme.

Elina on juuri “valmistunut” Oikotie Optimaaliin -valmennuksesta ja loistava esimerkki siitä mihin valmennuksillamme pyrimme: kokonaisvaltaiseen muutokseen fyysisesti ja henkisesti.

Itse asiassa kävin läpi koko kuvaamamme 45 minuutin tallenteen, jolla Elina kertoi pitkän listan oppimistaan asioista: mikä nykyään on paremmin kuin ennen ja miten paluuta entiseen ei enää ole. Koko aikana hän ei maininnut sanaakaan pudotetusta 15 kilosta. Jos minulta kysytään, päivän päätteeksi pudotetut kilot ovat vain saavutetun terveellisen ja tasapainoisen elämän mukanaan tuoma positiivinen lieveilmiö.

—————-

Jonkun aikaa takaperin virittelin alulle projektia erään naisen kanssa, joka on tehnyt vuosikausia töitä heikommista olosuhteista lähtöisin olevien lasten ja nuorten kanssa. Nuoret kertovat usein miten kaikki oli joskus hyvin, mitä kaikkea heillä on elämässään tapahtunut ja miten huonosti nyt menee vaikka halu parempaan on kova. Jossain kohtaa he usein toteavat:

“Mutta kun sä et tiedä mitä mä oon kokenut?”

Tuollainen kysymys on minulle siksi tuttu, että olen lukenut meille tulleita satoja sähköposteja ja käynyt lukuisia puhelinkeskusteluja valmennusta miettivien kanssa. He usein kertovat miten asiat olivat joskus hyvin. Kunnes kävi toisin. Nyt tilanne muistuttaa umpikujaa ja he eivät tiedä mitä tehdä, “kunpa tietäsit miltä minusta tuntuu”, sanoo moni.

Tykkäsin kovasti siitä filosofiasta millä em. nuoria auttava nainen lähtee aina eteenpäin. Hän toteaa jotain mitä haluaisin myös sinun miettivän:

“Mä en ehkä ymmärrä miten elämä on sua kohdellut, mutta ymmärräthän sä, että se on susta kiinni, mitä tästä eteenpäin tapahtuu ja otatko sä apua vastaan vai et?”

Uusia alkuja

Blogi on ollut aikamoisen pitkään katkolla. Ja itse asiassa minusta tuntuu, että vaikka olenkin välillä kirjoittanut, en ole pitkään aikaan kirjoittanut niin vapautuneesti ja suoraan aidosta minusta kuin aikoinaan Fastin sivuille. Aikoinaan blogia tuli kirjoitettua ilman mitään sensuuria, enkä miettinyt mitä muut siitä mahtavat ajatella. Se oli kanava omien ajatusten purkamiseen ja oman rakkaan fitness-harrastuksen dokumentointiin.

Siirryttyäni yrittäjäksi ja varsinkin terveysongelmien alkaessa kasautua loppusyksyllä 2009, kirjoittaminen tuntui yhä vastenmielisemmältä. Oli hankalaa kirjoittaa innostavaa tekstiä, kun itse voi pahoin. Silloin kun keho ei suostu yhteistyöhön, mielialat menee vuoristorataa ja itse yrittää epätoivoisesti etsiä vastauksia ongelmiin, tuntuu kovin haavoittuvaiselta laittaa asiansa esille nettiin. Lisäksi jossain kohti lyhyellä aikavälillä tulleet negatiiviset kommentit kirjoitustyylistäni ja blogistani lannistivat aika lailla. Joten niin se bloggailu vain jäi. Nyt minusta tuntuu, että voisi olla aika aloittaa uudelleen. Siten että kirjoitan aidosti ja rehellisesti, enkä yritä olla mitään sen ihmeellisempää kuin oma itseni. Voi siis olla ettei tämä blogi näyttäydy mitenkään erityisesti asiantuntijablogina. Katsotaan mitä tästä tulee.

Hyvinvointialalla työskennellessä ainakin itse koen aika koviakin paineita siitä, kuinka minun tulisi elää ja miltä näyttää ollakseni uskottava. Tuskin olen ainoa, joka näitä asioita miettii. Tai ehkä pohdinta kertoo siitä, ettei ole täysin sinut itsensä ja valintojensa kanssa.

Puhuin juuri erään asiakkaani kanssa tällä viikolla siitä, miten erilaiset kriteerit itselleen ja omille elämäntavoilleen asettaa sellainen ihminen, joka on joskus elänyt useamman vuoden kilpafitness- tai kehonrakennuselämää. Sitä tulee aina verranneeksi kaikkea tekemäänsä siihen, mitä joskus teki – vaikka järjellä tietääkin, etteivät kaikki tavat (kuten vaikka pakkomielteisyys ruokaa kohtaan) olleet terveydelle niitä parhaita mahdollisia. Tuskin monikaan on vaikkapa minua kohtaan yhtä kriittinen kuin olen itse itseäni kohtaan. Ehkä joku ajattelee kriittisen ajatuksen ja seuraavana hetkenä se on jo unohtunut. Itse yritän opetella itsekriittisyydessä piehtaroinnista eroon ja armollisuutta itseäni kohtaan. Kenties joskus vielä rakastan itseäni yhtä pyyteettömästi kuin vaikkapa omaa pikkusiskoani.

Tänä kesänä toivon todella, että vointini jatkuisi yhtä hyvänä kuin se on nyt ollut muutamia viikkoja. Viime syksynä havaittu kilpirauhasen vajaatoiminta ja epäonnistunut lääkityksen aloitus veti viime syksynä olon niin huonoksi, etten toivoisi sellaista kenellekään. Kirjoitan tänne blogiin vielä tämän kilpirauhasseikkailuni ja miten olen alkanut voimaan paremmin, mutta en vielä tänään. Toivottavasti kroppani alkaisi vihdoin pelaamaan paremmin nyt kun oikeanlainen lääkitys on löytynyt.

Alussa minulla oli alussa käytössä Armour, josta todella moni on saanut apua jos Thyroxin ei ole toiminut. Omalla kohdallani Armour ei saanut oloani juurikaan paremmaksi. Olin väsynyt, alakuloinen ja paino vaan nousi… oli musertavaa katsoa päivä päivältä kehon keräävän rasvaa, vaikka ruoka lautasella on puhdasta ja elämäntavat kunnossa. Jotenkin sitä muiden tuskaa asian kanssa ei ole pystynyt ymmärtämään ennenkuin olen kokenut sen itse. Nyt kun lääkityksenä on ollut reilun kuukauden verran pelkkä T3 eli Liothyronin, on olo muuttunut ihan huikean paljon. Olen pitkästä aikaa ollut niin energinen, etten oikein tiedä minne tämän kaiken virran laittaisi. No, kotona on ainakin todella siistiä kun olen puunannut joka nurkan ja kaapin duracellpupun lailla. 😀 Kunpa kroppa alkaisi vaan palautua takaisin normaalipainoon, siitä olisin kovin iloinen. Sellaiset 8kg olisi hyvä saada tästä pois, tuon kokoisena tiedän voivani todella hyvin.

Tämä kevät on ollut pitkä ja aikamoisen rankka, ainakin aivoille. Luin koko kevään lääkiksen pääsykokeeseen, joka oli 23.5. Fysiikan ja kemian tankkaaminen minun matikkapäälläni oli rehellisesti sanottuna aikamoista kärsimystä, eikä näin lyhyt opiskeluaika ollut riittävä siihen että olisin osannut laskut hyvin pääsykokeessa. Vaikka olen valmistunut DI:ksi, niin TTY:llä rimaa hipoen läpi päästyt luonnontieteiden kurssit eivät tässä rutistuksessa auttaneet.  Sen verran monta tyhjää tehtävää jäi, että tiedän etten voi päästä sisään.

Joku voisi ajatella että olen epäonnistunut. Minusta ei kuitenkaan tunnu siltä, itse asiassa ei yhtään. Olen oikeastaan tosi ylpeä siitä, että jaksoin lukea ja laskea koko kevään ja aloittaa aivan nollapisteestä. Tammikuussa aloittaessani en muistanut edes murtolukujen laskusääntöjä, saati yhtäkään fysiikan kaavaa.

Yritänkö uudelleen? En tiedä. Juuri nyt sydän sanoo, että minun kuuluu tehdä sitä minkä osaan hyvin. Jakaa tietoa ja auttaa ihmisiä sillä minkä nyt jo tiedän ja osaan. Tämä on siis uusi alku monessa mielessä. Ainakin oman terveyden palauttamisen, bloggaamisen, uuden kirjan kirjoittamisen suhteen. Siinähän niitä projekteja taas onkin mukavasti. 🙂

Vuoden 2011 yhteenvetoa

Hurjaa, millaista vauhtia tämä vuosi on kulunut. Koko vuosi on ollut monella tavoin hyvin erilainen kuin aiemmat.

Alkuvuonna vähensin valmennustöitä isolla kädellä ja aloin käyttää aikani Hormonidieetti-kirjani kirjoittamiseen. Huhtikuussa kävin kertaamassa Tukholmassa kolmatta kertaa BioSignature-kurssin. Lisenssi täytyy uusia vuosittain, jos haluaa pysyä listattuna Poliquinin sivuilla – mutta ensisijaisesti käyn koulutuksia uudestaan siksi, että mitä enemmän käytännön osaamista minulla on, sitä enemmän saan aina irti kursseista. Tuo oli ensimmäinen Poliquinin kurssi jolla voin rehellisesti sanoa ymmärtäneeni kaiken opetetun 🙂 Aiemmilla kursseilla mm. hormonisynteesien selitykset ja muut monimutkaiset asiat ovat menneet lujaa ohi.

Ensimmäinen BioSignature-kurssini vuonna 2009 oli kuin viikon mittainen avantouinti, niin pihalla olin tuolloin. No, tässäkin ajattelen että kun heittää itsensä tarkoituksella turhan syviin vesiin, oppii aina enemmän kuin läträämällä käsipohjaa rantahietikolla.

Tämän kevään kurssilla huomasin, että kirjan työstämisestä oli valtava apu kurssimateriaaliin syventymisessä. Toivottavasti sen lukemisesta on apua myös niille suomalaisille jotka miettivät BioSignature-valmentajaksi ryhtymistä. Olen kirjoittanut kursseilla englanniksi Broccoli Princess -blogia, käy tsekkaamassa jos harkitset kurssille osallistumista tai haluat lukea tiivistyksiä käymieni kurssien asioista.

Ensimmäisen kirjani käsikirjoitus valmistui toukokuussa. Koko prosessi oli intensiivinen ja opettavainen. Parhaat fiilikset projektissa nousivat siitä hetkestä kun käsis oli lähetetty Tammelle. Ei edes kirjan julkaisu saanut aikaan samanlaista tyytyväisyyden tunnetta 🙂

Minusta ihmisen pitää venyä silloin tällöin itseään isompiin tekoihin. Niiden kautta voin kasvaa ja kehittyä, todentaa olevani isompi kuin millaiseksi arkisessa ajattelussa itseni kuvittelen. Jokaisella meistä on kyky tehdä niin.

Kesällä opiskelin lisää valmennuksesta. Kävin NLP Akatemialla kertaamassa Licensed Practitioner of NLP™ -kurssin ja pari viikkoa sen jälkeen Licensed Sports Performance Coach™ -kurssin. Jälkimmäinen oli mainio kurssi ja sain sen kautta paljon uusia työkaluja käytettäväksi niin meidän oman tiimin valmentamiseen kuin myös asiakasvalmennuksiin. Parasta on loppuvuoden aikana ollut se, kun olen huomanut käyttäväni monia NLP Akatemian kursseilla oppimiani työkaluja puolivahingossa. On hieno tunne, kun huomaa valmennuksen aikana pääsevänsä työn flow’hun. Myöhemmin syksyllä kävin vielä jumppaamassa aivojani Wealthy Mind™ -kurssilla.

Syksy meni pitkälti luentojen ja reissaamisen merkeissä. Nyt joulunaikana rauhoituttuani tuntuu lähinnä siltä, että aika paljon sain olla kyllä pakkaamassa ja purkamassa laukkuja varsinkin alkusyksystä. Pidin ilmaisia yleisöluentoja kuukausittain Tampereella ja Helsingissä. Suurin yleisöni – noin 220 henkeä – pakkautui kuitenkin Kajaanin kaupunginkirjaston saliin marraskuussa. Kotikulmilla kirjani on otettu mitä suurimmalla lämmöllä vastaan.

Alkusyksystä olin mukana Tammen kirjakiertueella ja ensimmäistä kertaa kuulin itseäni kutsuttavan tietokirjailijaksi. Se oli muuten hieno hetki! Kirjakiertue oli oman kirjani viimeistelyn lisäksi yksi vuoden huipputapahtumia. Hienoa oli erityisesti päästä juttelemaan vuosikymmeniä kirjoittaneiden kirjailijoiden kanssa. Esimerkiksi Hannu Mäkelä on ollut minulle merkityksellinen kirjailija: hänen Herra Huu -kirjansa ovat ensimmäisiä itse lukemiani kirjoja. Suurensuuri kiitos Tammelle kaikesta avusta tänä vuonna. Tammella olen hyvissä käsissä.

Olen kasvanut kodissa jossa seiniä vasten nojaavat tuhansien kirjojen kirjahyllyt. Isäni on kirjoittanut kolme tietokirjaa ja pikkusiskoni julkaisee oman esikoisensa alkuvuodesta 2012. Siskoni Tuuti Piipon kirja Kantapään Kautta käsittelee epäonnistumisia ja niistä oppimista. Ehkä kirjaimet virtaavat meillä suonissa. Oli miten oli – kun kirjoitan, tiedän olevani elossa. 🙂

Kirja-asioiden lisäksi vuoteen on mahtunut merkityksellisiä asioita työn puolesta. Yritykseni Optimal Performance on ollut osallisena toteuttamassa monen ihmisen isoa unelmaa: tehdä työtä, jolla on todellinen merkitys. Yrittäjänä voin toteuttaa arvojani ihan toisella tavalla kuin aiemmin palkkatyössä ollessani. Minulle on tärkeää, että voin auttaa ihmisiä toteuttamaan omia unelmiaan. Töiden tarjoaminen omassa yrityksessä on ehdottomasti ollut juuri sitä.

Loppusyksystä riveihimme liittyi kaksi uutta valmentajaa, personal trainer ja voimaharjoitteluvalmentaja (Helsinki) Janne Palmunen ja BioSignature-valmentaja (Helsinki) Hanna-Kaisa Raninen. Molemmat heistä tietävät, mitä elämäntapamuutosten tekeminen vaatii käytännön tasolla ja he osaavat auttaa siinä myös muita. Janne on minun ja mieheni Jonin lisäksi Suomen ainoa Poliquinin PICP-kurssit kolmostasolle asti käynyt valmentaja. Hanski on BioSignature-koulutuksen käynyt ja Precision Nutrition -sertifikaatin saanut ravintovalmentaja.

Ensi vuodelle olen suunnitellut itselleni jälleen muutaman ison projektin. Yksi niistä on uuden hormoni- ja aineenvaihdunta-aiheisen kirjan kirjoitus Tammelle. Sain joulukuun alussa tiedon, että olen saanut hakemani uuden apurahan Suomen Tietokirjailijat ry:ltä. Kiitos ja kumarrus jo tässä vaiheessa heille 🙂 Tällä kertaa minulla on mahtavat tukijoukot rinnalla. Kirjoitusprojektissa minua sparraa tietokirjailija ja tolkullisen tekstin apostoli Katleena Kortesuo. Tavoitteenani on saada tekstistäni napakampaa ja välttyä harrastamaltani kirjailijan kuolemansynniltä: tuotan tekstiä puolet enemmän kuin tarvitaan ja käytän yhtä paljon aikaa sanojen karsimiseen kuin itse kirjoittamiseen. Lupaan, että ensi jouluna vuoden 2012 posti on puolta lyhyempi 😉

Nyt kun vuotta on enää muutama päivä jäljellä, voin vain kiitollisena katsoa taaksepäin. Ihania ihmisiä, huikeita tapahtumia, paljon aikaa itselle, kasvukokemuksia ja isoja oivalluksia. Mitähän kaikkea hienoa ensi vuosi tuokaan tullessaan?

Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 4

Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 4

Syksyllä 2010 perehdytin uusia valmentajiamme töihin ja jättäydyin vähitellen valmennuksen suhteen sivummalle. Olin tehnyt vähän turhan kauan töitä omaa hyvinvointiani laiminlyöden. Moni yrittäjä kävelee tähän miinaan. Yrityksestä tulee vauva, jota hoivataan aamusta iltaan ja yöhön, unohtaen mikä ja kuka tuo yritystä elossa pitävä moottori oikeastaan olikaan. Se nimittäin on yrittäjän oma terveys. Tulosta ei voi tehdä jos oma terveys ja jaksaminen pettää. Etenkin hyvinvointialalla koen äärimmäisen tärkeäksi sen, että olen positiivinen esimerkki ja pidän itsestäni hyvää huolta.

Mielestäni tätä asiaa ei saisi laiminlyödä millään alalla: yrittäjä on aina oman yrityksensä käyntikortti. Viime syksynä tunsin, että oman korttini kulmat olivat nuhjuuntuneet ja värikin haalistunut. Aloin selvittämään syitä niille terveysongelmille joita itse koin, mutta joita en ollut hoitanut “kiireen” vuoksi aikaisemmin kuntoon. Ajattelin myös, että koska olen tässä hommassa ammattilainen, niin minunhan pitäisi osata fiksata itseni. Vatsani reistaili loppusyksystä pahemman kerran ja oma kuntoni oli laskenut hävettävän huonoksi. Mahan ollessa kipeä lähes jatkuvasti ja vähäisen energian kuluessa töiden tekoon en yksinkertaisesti jaksanut treenata. Kyse ei ollut siitä, että olisin ollut laiska – voin niin huonosti vatsani kanssa, etten kyennyt. Onneksi tajusin lopulta, että yksin en tätä juttua saa kuntoon. Löysin hyvän lääkärin, jonka avulla ongelmavyyhti alkoi selvitä. Olen kertonut tästä asiasta laajemmin kirjassani.

Omaa terveyttä ei saa laiminlyödä. Nyt olen viisaampi. Ehkä osaan olla itselleni myös hiukan armollisempi. Yhden asian tajusin kirkkaasti: terveyttä kannattaa todellakin hoitaa ajoissa, eikä odottaa sairastumista. Mahakipu, uniongelmat, alakulo, jatkuvat flunssat, keskittymiskyvyn aleneminen tai mikä tahansa hyvää elämää häiritsevä alavireys joko fyysisessä tai henkisessä jaksamisessa täytyy ottaa tosissaan. Tiedän, että moni yrittäjä painaa menemään arjessaan puolivaloilla. Saikulle ei jäädä noin vaan. Mutta kuka hoitaa hommat, jos oma terveys notkahtaa?

Tämä vuosi on ollut toisenlainen. Alkuvuodesta työni painottui kirjoittamiseen. Kesällä vietin pitkän loman. Syksyllä olen tehnyt kirjan promoja, yritysvalmennuksia, kirjoittanut, opiskellut ja suunnitellut firman ja oman urani tulevia kuvioita. Aloitin syksyllä lääketieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa ja suoritan vihdoin loppuun myös aiemmin kesken jäänyttä urheiluravitsemuksen Precision Nutrition Certificatea.

Tämä syksy on ollut oikeastaan leppoisampi kuin mikään syksy vuosikausiin. Voin luottaa siihen, että tiimimme hoitaa valmennukset ja yrityksen toiminta pyörii mukavasti. “Minä itse” -ihmiselle luottamuksen rakentaminen on ollut oppimisen paikka. Mutta yrittäjyys on kasvattanut minua ihmisenä, valtavasti. Tämä on ollut sellainen elämänkoulu, jota en vaihtaisi pois. Olen mokannut, oppinut ja kasvanut seuraavalle tasolle – uudestaan ja uudestaan. Vielä on opittavaa, mutta sehän ei lopu koskaan.

Yrittäjänä vain taivas on rajana. Ja ehkä juuri se yrittäjyydessä onkin kaikkein hauskinta.

Lue muut osat: 

– Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 1
– 
Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 2
– Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 3

PN-kuva täältä.

Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 3

Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 3

Kesäkuu 2010, Madeira. Vietimme Jonin kanssa kuukauden tuolla pienellä saarella lomaillen ja Optimal Performancen ydinajatuksia kiteyttäen. Ja tulipa saarella lepuutettua niin yrittäjyyden alkutaipaleella väsynyttä mieltä kuin kehoakin. Kroppani oli ennen tätä reissua sekaisin kuin seinäkello. Matkalla tilanne hiukan rauhoittui, mutta voin edelleen ajoittain todella huonosti. Enkä vielä pitkään aikaan saanut selville, miksi näin oli.

Optimal Performance syntyi siitä, mihin oma yritystoimintani jäi. Minulla on edelleen oma osakeyhtiöni, jonka nimissä teen kirjoitushommia esimerkiksi SARA- ja Fightsport-lehtiin sekä kirjoitan kirjojani. Inspiraattori Oy:n lisäksi omistamme Jonin kanssa yhdessä Optimal Performance Oy:n.

Jonista olen ylpeä. Hän otti kertaheitolla hoitoonsa molempien yritysten hallinnolliset hommat ja on siitä asti hoitanut niitä kunnialla. Toimitusjohtajan pesti lankesi hänelle, joten minä saan keksiä itselleni milloin mihinkin hetkeen sopivia titteleitä. Tällä hetkellä visionääri ja yrityspalveluiden vastaava valmentaja lienee lähinnä sopivimmat.

Tutustuimme Jonin kanssa TTY:llä opiskellessamme. Tuo hassu teekkari opiskeli Kentuckyssa, Louisianan vaihtovuotensa ajan. Pakkotoisto.comin irc-kanavalla kävi joku kerta ilmi, että olen tietoteekkari. Viestejä alkoi ropista messengerin ikkunaan ja näin tutustuimme. Elokuun 2004 alussa Joni palasi Suomeen ja tapasimme Tietotalon kahviossa. Muutaman kuukauden päästä tapailua saattoi jo kutsua seurusteluksi.

Seuraavana kesänä muutimme yhdessä Arizonaan. Joni teki diplomityönsä siellä ja minä lomailin. Olin suorittanut kaikki DI-tutkintoon vaadittavat kurssit 3,5 vuodessa ja takki oli kirjaimellisesti tyhjä. Nautiskelin uima-altaalla lekottelusta ja treenasin kovaa. Tämä lienee ensimmäinen aika, kun väsytin itseni pahanpäiväisesti. Ylikunto-oireiden myötä ravasin loppuvuoden lääkäristä toiseen, kunnes aloitin ensimmäisen kisadieettini ja yksinkertaisesti päätin olla kunnossa.

Joni valmistui automaatiotekniikan diplomi-insinööriksi kesällä 2006 ja meni sen jälkeen isoon suomalaiseen pörssiyritykseen töihin. Vuonna 2007 menimme naimisiin Kajaanissa ihanien ystäviemme ja perheenjäsentemme ympäröimänä. Kuva meidän häistämme päätyi jopa Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen, sillä valokuvaaja Katja Lösönen kuvasi minusta tuolloin 1,5 vuoden ajan fitness-aineista reportaasia.

Kuva HS Kuukausiliitteestä. Taustalla fitness-ystäväni Satu Salo ja Anniina Krökki. Kuvaaja: Katja Lösönen.

Onneksi Joni on kovin joustava ja kehittymishaluinen ihminen. Oma yrittäjyyteni olisi nimittäin voinut loppua lyhyeen, ellei hän olisi tullut avukseni.

Jonilla on käytännön järkeä ja osaamista yrityksen hallinnosta, jossa itse koen olevani kohtuullisen tumpelo. Olen hirveän hyvä ideoimaan isoja ja pieniä tulevaisuuden suunnitelmia ja innostamaan muita, mutta arkisten asioiden hoitelu jää turhan usein visioideni jalkoihin. Joni taas on tässä hommassa haka. Ilman Jonia Optimal Performancen toiminta olisi karahtanut hienoihin mindmapeihin, joista ei koskaan päästy käytännön toteutukseen. Täydennämme hyvin toisiamme yrittäjinä. Ja onpahan avioliittommekin pysynyt koossa. Tänä vuonna, 4.8.2012, juhlimme 5-vuotishääpäiväämme.

Tällä hetkellä tiimimme on kasvanut meistä kahdesta yhteensä kymmeneen työntekijään. Kurkkaa tästä kaikkien kuvat, vastuualueet ja lue heidän tarinansa.

Syyskuussa porukkamme kasvaa kahteentoista Jatan aloittaessa asiakaspalvelutyön ja johdon assistenttina toimimisen Tampereella ja kiropraktikko Kristianin Ekströmin liittyessä porukkaamme Helsingissä. Kristianin kanssa olemme tehneet tiivistä yhteistyötä vuodesta 2010 ja toimistomme sijaitsee hänen yrityksensä Helsinki Kiropraktiikan tiloissa.

Tiimi heinäkuussa 2012:

  • Hanna-Kaisa, Emma ja Janne valmentavat Helsingissä
  • Tytti, , Sanna, Joni (ja aika ajoin myös minä) valmentavat Tampereella
  • Minna tekee mielen valmennusta ja toimii urheilijoiden henkisenä valmentajana pääasiassa Tampereella ja Helsingissä
  • Kimmo tekee myyntiä ja markkinointia

Tiimiläistemme blogeja pääset lukemaan täältä ja Kristianin Tietoa terveydestä -blogia pääset lukemaan täältä.

Halusimme alusta lähtien ottaa mukaan sellaisia ihmisiä, joilla oli kova innostus oppia uutta ja myös omakohtainen kokemus elämäntapamuutosten tekemisestä. Tämä ajatus on edelleenkin toimintamme takana. Taitoja ja tietoa voi opettaa, mutta asenteen opettaminen on astetta hankalampi homma.

Olen iloinen ja ylpeä siitä, että kaikki tiimissämme haluavat kehittää omaa osaamistaan jatkuvasti. Meille on tärkeää se, että asiakkaat saavat tuloksia ja tieto siirtyy käytännön osaamiseksi. Siksi koulutamme tiimiläisiä ja kannustamme opiskeluun. Juuri viime viikolla koko BioSignature-tiimimme (paitsi minä) olivat Ruotsissa Poliquinin koulutuksessa. Oman kurssini käyn kertaamassa helmikuussa. Lisää Poliquinin kursseista voit lukea Poliquin Education -sivuilta.

Alla oleviin kuviin on ikuistettu hetkiä koulutusmatkoiltamme, tiimipäivistä ja ainutkertaisista tapaamisista kouluttajiemme kanssa. Tiimipäivät ovat kuukauden huippuhetkiä. Kokoonnumme yhteen jakamaan onnistumisia, käymään läpi yhteisiä asioita ja oppimaan toisiltamme.

Koulutusmatkoja teemme vuosittain, jotta pystymme pitämään osaamisemme parhaalla mahdollisella, ajankohtaisella tasolla. Esimerkiksi itse käymistäni BioSignature-kursseista yksikään ei ole ollut samanlainen. Metodi päivittyy kaiken aikaa. Poliquin ja hänen tiiminsä ovat “tutkimushulluja”, sanan positiivisessa merkityksessä. Poliquin Strength Insituten jatkuva uuden tutkimustiedon hankkiminen ja sen tuominen valmentajien osaamiseen ovat yksi BioSignature- ja PICP-sertifioinnin mainioita etuja.

Klikkaa kuvia suurentaaksesi!

Mitä enemmän valmentajalla on tietoa, sitä enemmän hänellä on myös mahdollisuuksia ongelmanratkaisuun. Uskon, että tiimiläisillämme on mainiot valmiudet muiden auttamiseen myös siksi, että he tietävät oman itsensä kautta, mitä muutos vaatii käytännössä.

Monella meistä on erittäin vaikeita kokemuksia taustalla mm. omien aineenvaihduntaongelmien selvittämisestä. Ymmärrämme asiakasta hänen istuessa valmennushuoneessa tuolilla edessämme, koska olemme itse olleet täysin samassa tilanteessa. Kokonaisvaltainen muutos on prosessi ja tapahtuu monella tasolla ihmisessä. Käytännön tapojen muuttumiseen vaikuttavat tunteet, ajatukset ja sosiaaliset ympyrät. Muutos vaatii enemmän kuin ohjeet paperilapulla.

Toisinaan asiakas tulee ravintovalmennukseen, vaikka tarvitsisi ensisijaisesti mielen valmennusta ja psykologin apua. Tiimissämme on sen vuoksi ravintovalmentajien ja personal trainereiden lisäksi myös psykologi, Minna. Minna on työkaverin lisäksi rakas lukioaikainen ystäväni Kajaanista. Yhdessä olemme tehneet elämänmuutosta tavanomaisen uraputken alkupäästä täysipäiväiseen, innostavaan yrittäjyyteen.

Toisinaan havaitsemme valmennuksissa, että omat kykymme eivät riitä. Tällöin suunta on ennemmin lääkäriin. Suosittelemme asiakkaillemme lääkäreitä, joista itsellämme on hyviä kokemuksia tai jotka ymmärtävät metodimme ja kannattavat niitä. Itsellämme ei alalta ole tutkintoja, mutta omakohtaisia kokemuksia kokonaisvaltaisesta hoidosta kyllä. Valmentajamme Anne aloittaa syksyllä 2012 opinnot Tarton yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa Virossa, joten jokusen vuoden päästä saamme toivon mukaan tällekin puolelle oman ammattilaisen tiimiimme.

Joskus täytyy osata myös myöntää oma rajallisuutensa. Kaikkia ei vaan voi osata auttaa. Omalla kohdallani koin tämän karvaasti käytännössä. Ja siitä lisää seuraavassa postissa.

Lue muut osat: 

– Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 1
– Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 2
– Kuinka minusta tuli yrittäjä, osa 4