Vuoden 2012 inspiroivin tarina

Tämän blogipostin on kirjoittanut mieheni Joni. Alkuperäisen postin ja Jonin blogin muita tekstejä pääset lukemaan tästä.

—————

Muutama päivä takaperin saimme sähköpostin. Eräs auttamamme henkilö kertoi, että hänellä on ystävä, joka tarvitsisi apua ja haluaisi tulla valmennukseemme mutta ”kävi katsomassa sivujanne ja kaikki olivat niin hoikkia”, että jätti ottamatta yhteyttä.

Todellisuus on kuitenkin, että n. 90%:a valmennettavistamme ovat ihan tavallisia ihmisiä ihan tavallisine haasteineen. He ovat ihmisiä, joille liikunta ja ravinto ovat lopulta vain työkaluja mitkä tukevat jaksamaan arjen askareissa, työssä ja kotona perheen kanssa. He ovat ihan tavallisia suomalaisia, jotka haluavat treenata ja syödä elääkseen, eivät elää syödäkseen ja treenatakseen. Tämä on yksi syy miksi ylipäätänsä kirjoitin postauksen nimeltä ”Pari sanaa treenistä, ravinnosta ja elämästä”.

En muista koska viimeksi valmennettavan kanssa olisi keskusteltu, onko 30/30/40 makroravinnejakauma parempi kuin 20/40/40. Noin 90%:a valmennettavistamme haluavat ”vain lisää energiaa jaksaakseen paremmin arjessa, kotona ja työssä” tai ”apua toivottomaan, vuosia jatkuneeseen väsymykseen” tai ”löytää vihdoin jotain pysyvää vuosikausia jatkuneen jojottamisen tilalle”.

—————-

Vaikka näin valmentajana on hienoa auttaa esimerkiksi kamppailu-urheilijaa alkavalla ammattilaisurallansa, on silti vähintään yhtä palkitsevaa auttaa niitä, jotka sitä apua eniten kaipaavat. Illalla päätä tyynyyn painaessa tulee hyvä fiilis, kun tietää että on ehkä voinut yhdessä tiimin kanssa auttaa ihmisiä elämään pidempään ja onnellisemmin, auttaa jaksamaan lasten ja perheen kanssa paremmin ja kyennyt viitoittamaan tietä löytämään se johonkin kadonnut ilo elämästä. Kun he saavat apua, saavutetut tulokset ovat jotain paljon suurempaa ja tärkeämpää kuin kuuluisat ”huikeat -X kiloa Y viikossa”.

Tuossa alla on videohaastattelu eräästä tällaisesta ihan tavallisesta ihmisestä, joka avullamme, kovalla työllä ja hyvällä asenteella on löytänyt uudenlaisen suunnan elämälleen. Video kestää noin kuusi minuuttia. Se on ylipitkä tämän päivän mediassa, mutta pyytäisin että katsot sen kokonaan. Varsinkin jos haluat tietää mitä me teemme. Siinä kiteytyy kaikki mihin me valmennuksillamme tähtäämme.

Elina on juuri ”valmistunut” Oikotie Optimaaliin -valmennuksesta ja loistava esimerkki siitä mihin valmennuksillamme pyrimme: kokonaisvaltaiseen muutokseen fyysisesti ja henkisesti.

Itse asiassa kävin läpi koko kuvaamamme 45 minuutin tallenteen, jolla Elina kertoi pitkän listan oppimistaan asioista: mikä nykyään on paremmin kuin ennen ja miten paluuta entiseen ei enää ole. Koko aikana hän ei maininnut sanaakaan pudotetusta 15 kilosta. Jos minulta kysytään, päivän päätteeksi pudotetut kilot ovat vain saavutetun terveellisen ja tasapainoisen elämän mukanaan tuoma positiivinen lieveilmiö.

—————-

Jonkun aikaa takaperin virittelin alulle projektia erään naisen kanssa, joka on tehnyt vuosikausia töitä heikommista olosuhteista lähtöisin olevien lasten ja nuorten kanssa. Nuoret kertovat usein miten kaikki oli joskus hyvin, mitä kaikkea heillä on elämässään tapahtunut ja miten huonosti nyt menee vaikka halu parempaan on kova. Jossain kohtaa he usein toteavat:

”Mutta kun sä et tiedä mitä mä oon kokenut?”

Tuollainen kysymys on minulle siksi tuttu, että olen lukenut meille tulleita satoja sähköposteja ja käynyt lukuisia puhelinkeskusteluja valmennusta miettivien kanssa. He usein kertovat miten asiat olivat joskus hyvin. Kunnes kävi toisin. Nyt tilanne muistuttaa umpikujaa ja he eivät tiedä mitä tehdä, ”kunpa tietäsit miltä minusta tuntuu”, sanoo moni.

Tykkäsin kovasti siitä filosofiasta millä em. nuoria auttava nainen lähtee aina eteenpäin. Hän toteaa jotain mitä haluaisin myös sinun miettivän:

”Mä en ehkä ymmärrä miten elämä on sua kohdellut, mutta ymmärräthän sä, että se on susta kiinni, mitä tästä eteenpäin tapahtuu ja otatko sä apua vastaan vai et?”

Kategoriat

Share This