Kaikki tai ei mitään lienee aika tuttu elämäntapamuutoksen ajattelumalli vähintäänkin yhdelle ihmiselle jonka tunnet, olenko oikeassa?
Nämä ihmiset ovat niitä, jotka hyppäävät vihermehupaastolle sen sijaan että lisäisivät päivään yhden vihermehun muiden tavallisten ruokien kaveriksi.
Jotkut aloittavat vuoden mittaisen karkkilakon hillittömillä sanktioilla. Jämäkkyyteen pyrkiminenoman herkuttelun kanssa (vaikka säännöllisen 3-4h välein syömisen avulla) ja itselleen jonkin hyvän sallisiminen tuntuu heille liian lepsulta.
Toiset ajattelevat olevansa valmiita purkittamaan kaiken ruokansa grammavaa’an kanssa kuukausitolkulla laihtuakseen.
(Tiedän tämän ihmistyypin hyvin, koska olin itsekin ennen sellainen. Vieläkin mieleni ehdottaa näitä rankkoja muutoksia silloin kun olen tyytymätön ja turhautunut omaan vointiini. Enää en kuitenkaan ala toteuttaa kaikkea mitä mieleen juolahtaa, koska tosiasiassa en koskaan saanut pitkäaikaista hyvinvointia ja pysyviä tuloksia näillä keinoilla.)
Jotkut näistä ihmisistä myös onnistuvat näissä kovissa tavoitteissaan, mutta hyvin monet eivät. Tuloksena on usein se ”ei mitään” sen sijaan että olisi onnistunut tekemään edes kohtuullisen ja kuitenkin merkityksellisen muutoksen parempaan vaikkapa ruokavalionsa kanssa.
Me Optimal Performancella opetetaan valmennennuksissamme yhtä paljon uusia ajattelutapoja kuin konkreettisia elämäntapoja. Niistä pikkuisen paremmin -asenne on yksi tärkeimmistä. Se tulee käytännössä läpi kaikesta meidän ohjauksesta, kuten myös joustava jämäkkyys.
Näiden ajatusmuutoksen myötä omaa elintapamuutosta ei koskaan tarvitse laittaa paussille: aina voi tehdä jotain pikkuisen paremmin. Se on aina parempi kuin ei mitään. Olipa käynnissä muutto, avioero, pikkuvauva-arki tai työpaikan vaihdos – täydellisyyteen pyrkiminen on silloin pelkkä fantasia, mutta pikkuisen paremmin onnistuu kyllä useimmilta.
Joustava jämäkkyys auttaa ihmistä ohjaamaan omaa toimintaansa fiksusti, ikään kuin viisas vanhempi tekisi. Se vinkkaa, jos kolmatta iltaa putkeen meinaa ottaa pari lasia punaviiniä ja loikoa sohvalla vielä kello 23 katsomassa sarjojen uusintoja. Ja se myös mahdollistaa joustamisen esimerkiksi silloin kun ollaan kaverin nelikymppisillä juhlimassa. Näin sinusta ei tule se partypooper joka kantaa oman broccolini-seitimuhennoksensa rasiassa juhliin.
Ikävä kyllä itse olin takavuosina juuri tämä tyyppi, koska en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä joustavasta jämäkkyydestä. Muun muassa ystäväni polttarit menivät niin, että kun toiset söivät Amarillossa, minä popsin rasiasta omaa grammamitattua ruokaani autossa. Näkökulmani ravitsemukseen oli hyvin mustavalkoinen.
Täydellisyyteen pyrkiminen alkaa usein pidemmän päälle aiheuttaa stressiä. Hyvin mustavalkoisilla rajoituksilla on myös tapana kääntyä syyllisyydeksi, jos emme onnistukaan pysymään tavoitteessamme. Yleisiä kavereita ovat myös epäonnistumisen ja riittämättömyyden fiilikset sekä lopulta itseinho. Ne eivät valitettavasti petaa kauhean hyvää onnistumista pidemmän päälle.
Pyrkimys on siis koko elämän kerralla korjaamisen sijaan havaita sitä, missä voi parantaa edes hieman juuri nyt. Ehkä et pysty syömään ravitsemuksellista täydellisiä lounaita vaikka sen vuoksi, että ruokailet koulussa oppilaisesi kanssa. Mustavalkoiseen ajatteluun sortuva ajattelisi tässä, että ”lounas menee aina pilalle, en siis voi terveellistä ruokavaliota, sama vetää läskiksi koko homma”. Mutta ei ravitsemus oikeasti ole näin mustavalkoista!
Pikkuisen paremmin -asennetta harjoitteleva miettisi: miten olisi mahdollista turvata päivän muut ateriat aikaisempaa paremmin? Tai ehkä: en pysty nyt syömään aivan siten kuin haluaisin, mutta voin pyrkiä silti lisäämään kasvisten määrää lautasellani ja näyttää hyvää esimerkkiä oppilaille.
Katso vaikka tätä erinomaista Precision Nutritionin infograafia aiheesta. Et ehkä pysty seiskaan, kasiin tai ysiin, mutta pystyisitkö vaikkapa stressaavan elämänjakson keskellä silti ykköseen, kakkoseen, kolmoseen tai neloseen?
Entä muut muutokset? Et ehkä pysty nukkumaan heti kahdeksaa tuntia yössä, mutta 15 minuuttia pidemmät unet onnistuvat. Tai kenties vauva herättää sinut edelleen 5 kertaa katkoen untasi, mutta hereillä pyörimisen sijaan laitatkin kuulokkeista kuulumaan jooganidran ja lepäät hereillä (kenties lopulta nukahtaen).
Ihan kuten ravitsemuksen kanssa, niin myös muiden hyvinvointitapojen kanssa sinulla on oikeasti paljon valinnan varaa jos omaksut pikkuisen paremmin -asenteen:
Liikuntaa ei tarvitse vetää välittömästi äärilaitaan ja alkaa tähdätä maratonille sohvanpohjalta. Sen sijaan voi ainakin alkaa kävellä aina portaat töissä tai vaikka käydä lyhyillä 15 minuutin iltakävelyillä.
Ja jos salitreeneihin mennessä väsyttää aivan tolkuttomasti vaikkapa huonojen unien jälkeen, voi itselleen todeta että tänään ei ole aika vetää täysillä vaan aivan hyvin voi tehdä puolet treenin sarjoista, tai pelkästään kehonhuoltoa. Meidän valkkujen kanssa tämä on aina mahdollista (ja aika moni asiakas on hämmästynyt asiasta).
Esimerkkejä liikkumisen parantamisesta:
Kuten huomaat, yhtäkkiä elämäntapoihin alkaa tulla melkoisen paljon väljyyttä. Aina on jotakin, mitä voi tehdä, kun ei vedetä kaikki tai ei mitään -asenteella.
Pienet askeleet päivittäin oikeaan suuntaan tuovat isoja tuloksia pidemmällä aikavälillä.
Elämäntapojen kanssa ei siis tarvitse pyrkiä täydellisyyteen. On ihan luvallista tehdä valinnat juuri siinä hetkessä jossa olet, aina puhtaalta pöydältä. Miten sinä voisit pyrkiä pikkuisen parempaan omien elämäntapojesi kanssa?
Jos aihe kiinnostaa, niin kuuntele vaikka työmatkalla, ulkona kävellessä tai ruokaa laittaessa (mun suosikit podcastien, luentojen yms. kuuntelemiseen).
Olisi kiva kuulla, mitkä kolme asiaa opit tai minkä merkitys teroittui ajatuksissasi palautumiseen liittyen?
Saa kommentoida Facebookiin, laittaa FB-yksityisviestiä tai mailia (kaisa ät optimalperformance.fi). Tykkään hirveästi lukea palautteita – tämä aihe tuntuu saavan aikaan diippejä keloja. Usein kirjoittaminen auttaa myös jäsentelemään omia ajatuksia paremmin, ja sitä kautta voi olla helpompi hahmottaa kuinka voi ihan itse lähteä viemään asioita parempaan suuntaan. Useinhan kaipaamme jotakuta muuta sen meille kertomaan, vaikka tosiasiassa meissä itsessä on paljon viisautta, jos vain pysähdymme hiukan sen äärelle. Kirjoittaminen on hyvä tapa juurikin tähän.
Mun isoimmat oivallukseni usein tapahtuvat joko liikunnan aikana tai kirjoittaessa. Suosittelen kokeilemaan!
-Kaisa ?
PS. Kiitos Neurosonicille upean tapahtuman järjestämisestä & videoinnista! Seuraava Nordic Recovery on muuten Helsingissä 12.4., sinne on ilmeisesti vielä joitakin paikkoja. En ole itse puhumassa tällä kertaa, mutta mm. unitutkija Markku Partinen on, harmittaa kun en pääse tällä kertaa.
Pidin varsin vapaamuotoisen webinaarin ja Instagram Liven paremmasta unesta sunnuntaina 17.1.2019. Kivasti sain jo kiitoksia teiltä lukijoilta tästä, ihana kun annatte palautetta!
Assarini Jatta teki sisällysluettelon webinaarista, jotta sitä olisi helpompi seurata – kuuntele kokonaan tai tsekkaa pätkät jotka sinua kiinnostavat 🙂 Tässä on tämän webinaarin sisällöstä:
Alkuun kerroin hiukan omaa tarinaani viime vuosilta: mitä tapahtui ennen kuin uneni sekosi. Puhun melanoomasta, uupumuksesta, traumaperäisestä stressihäiriöstä, sen aikaansaamasta masennuksesta, ahdistuksesta sekä näiden kaikkien vaikutuksesta omaan uneeni. Tällä hetkellä tilanne on onneksi varsin hyvä ja koen olevani voiton puolella tästä cocktailista, mutta tarkkana saa edelleen olla. Stressinsietokykyni ei ole vielä palautunut ihan entiselleen.
Stoorini jälkeen webinaari jatkuu näiden aiheiden parissa (osa liittyy edelleen tarinaani, mutta seassa tulee paljon faktaa):
Toivottavasti saat näistä ideoita palautumisen parantamiseen. Jos haluaisit oppia lisää ja viedä käytäntöön näitä asioita, niin Palaudu ja vahvistu -verkkovalmennus alkaa torstaina. Olet lämpimästi tervetullut mukaan <3
Palautumiseen liittyvät asiat ovat minulle sydämen asia. Jos siis haluaisit valmennukseeni, tämä on tällä hetkellä ainoa tapa yritysluentojen ja -valmennusten lisäksi. Tule mukaan verkkovalmennukseen ja sinulla on mahdollisuus kysyä minulta milloin vain apua!
Sinun kannattaa tulla mukaan jos:
elämä tuntuu kilpajuoksulta aikaa vastaan, koko ajan on kiireen tunne – kyllä, uskon että ehdit silti käydä läpi kurssin materiaaleja! Meillä on aikaa kesäkuuhun saakka ja kaikki tulee pienissä paloissa, voit kuunnella minua vaikka laittaessasi ruokaa tai ajaessasi autoa => kurssi ei vaadi zen-munkiksi muuttumista tai downshiftausta normaalista elämästä 🙂
nukut huonosti: et saa unta, unesi katkeilee, heräät ennenaikaisesti, heräät väsyneenä, tai mielesi ei meinaa antaa sinun rauhoittua uneen
kaipaat konkreettisia neuvoja siihen, kuinka palautumista ja omaa jaksamistaan voi parantaa HETI (tarvitset alkuun vain kolme minuuttia)
olosi tuntuu kuormittuneelta, eikä edes lepo, uni tai loma ole juurikaan helpottanut oloa
heräät aamuisin väsyneenä, vaikka nukut 7-9 tuntia
sinulla on selviä stressin oireita: ahdistusta, jännittyneet niska-hartiaseudun lihakset, mieli laukkaa, murehdit paljon, on hankala rauhoittua, to do -lista on pidempi kuin se mitä ehdit saada aikaan, päänsärkyjä, vatsan kanssa ongelmia, olet kärttyinen tai ärtynyt, ruoka maistuu liiankin hyvin tai liian huonosti, ”en selviä tästä” -ajatuksia…
PS. Katso mitä Heli kirjoitti minulle palautteeksi kurssista:
Kiitos aivan äärettömän paljon todella antoisasta kurssista! Osallistuin kurssille, koska jossain vaiheessa viime vuonna ymmärsin vihdoin, ettei riitä, että olen lopettanut suorittamisen (ja sitä myöten käytännössä kaiken aktiivisuuden). Että tarvitsen apua palautumiseen ja palauttavan tekemisen saamiseen osaksi arkea, ihan joka päivään. Tajusin myös, että vaikka minulla on monenlaista hyvinvointiin ja ihmiseen liittyvää osaamista, en kykene valmentamaan itseäni tässä asiassa.
Joulukuisessa illassa olen tulossa joulukonsertista. Helsingin keskustassa istun pysäköidyssä autossa ja kuuntelen jotain kurssin alkuvaiheen videoista. Puhut itsemyötätunnosta ja siitä, miten se eroaa armollisuudesta. Oivallan järkyttyen, että olen ollut itselleni armollinen, mutta itsemyötätuntoa en ole osannut harjoittaa. Että se on jotain, mikä on armollisuuden ja suorittamisen välissä, ihan niinkuin aakkosissa. Se keskitie, mitä olen etsinyt.
Miten osaisin kuvata kurssista saamaani hyötyä? Kuvaamalla sitä, miten lempeä lähestymistapa antaa mahdollisuuden ahdistamatta? Tai sitä, miten järkevästi palasteltu, fiksusti etenevä sisältö yhtä aikaa antaa tilaa ja saa ajattelemaan ja toimimaan? Tai sitä, miten kuvittelin uneni olevan kunnossa, mutta kurssin innoittamana rupesin seuraamaan tilannetta ja tajusin, että siinä on asia, jota muuttamalla oloni kohenee taatusti?
Kurssin sisällöissä on niin paljon tavaraa, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotain. Hidas etenemistahti on voimallinen viesti siitä, miten tärkeää on antaa aikaa prosessille. Kokemukseni on, että kertaamalla ja aiheisiin palaamalla ymmärrys syvenee ja uusia asioita nousee esiin. Tulenkin aivan varmasti kertaamaan kurssin.
Moni meistä on hyvä pitämään huolta toisten hyvinvoinnista, mutta unohtaa usein itsensä.
Mitä se edellyttää, että löytää pysyvämmän tavan pitää itsestään huolta?
Entä se, että pääsee eroon ylimääräisistä kiloista ilman itsensä rääkkäämistä?
Elämäntapamme vaikuttavat arjen jaksamiseen ja mm. elimistön aineenvaihduntaan ja hormonitoimintaan. Nämä puolestaan vaikuttavat siihen, kuinka helposti laihdut tai lihot.
Tässä webinaarissa käyn läpi, mitä pysyvän elämäntapamuutoksen tekeminen tarkoittaa. Opit hahmottamaan omia arvojasi ja tuomaan arkeesi lisää tapoja, joiden sivutuotteena paino laskee sopiviin lukemiin ja jaksat paremmin.
Pidin tämän webinaarin tammikuussa 2019.
(Jostain syystä en nyt saa meidän nettiä pelaamaan niin, että nämä webinaarit menisivät niin sujuvasti että videokuva pysyisi mukana äänen kanssa. Tämä on harmillista! Mutta, kuten edellisenkin webinaarin kanssa, suosittelen laittamaan vaikkapa kuulokkeet korville ja lähtemään kävelylle tätä kuunnellen. Tai neulo, venyttele, viikkaa pyykkejä kaappiin, pilko vihanneksia tuleville päiville… käytä aika hyödyksesi 🙂 )
Puhun webinaarissa valmennuksistani, ne löydät aina verkkosivultamme osoitteesta www.optimalperformance.fi. Siellä on ajankohtaiset tiedot alkavista verkkovalmennuksista. Hyvän olon hormonidieetti on alkanut sunnuntaina 13.1.2019 ja Palaudu ja vahvistu -verkkovalmennus alkaa seuraavan kerran helmikuussa 2019.
Mistä tietää, palautuuko omassa arjessaan riittävästi?
Liiallisen kuormituksen ja riittämättömän palautumisen merkkejä ovat esimerkiksi:
– väsymys
– ylivirittyneisyys
– uniongelmat
– väsymys ruuan jälkeen
– jatkuva sairastelu, pitkittyneet infektiot
– huono palautuminen liikunnasta
– motivaation puute sekä
– hankaluudet mielialan kanssa, esimerkiksi alakuloisuus, ärtyisyys ja jopa masennuksen oireet
Millaisilla asioilla palautumista voisi sitten parantaa, kun ei ole mahdollista downshiftata ja muuttaa Balille joogaamaan?
Tässä webinaarissa käyn läpi palautumiseen vaikuttavia tekijöitä ja sen parantamista. Pidin webinaarin marraskuussa 2018.
Video tuossa alla alkaa kohdasta 11:07, älä hämäänny tästä – minulla oli ongelmia verkon kanssa ja se pätkäisi ennen kuin pääsin kunnolla aloittamaan webinaarin. Kuuntele siis vaan eteenpäin siitä kohti mistä video alkaa.
Netin hitaudesta johtuen videokuva ja ääni eivät ikävä kyllä mene ihan synkassa, joten suosittelenkin laittamaan vaikkapa kuulokkeet korville ja lähtemään kävelylle tätä kuunnellen. Tai neulo, venyttele, viikkaa pyykkejä kaappiin, pilko vihanneksia tuleville päiville… käytä aika hyödyksesi!
Palaudu ja vahvistu -verkkovalmennus on 8 viikon kurssi, joka tähtää palautumisen taitojen oppimiseen. Valmennus tapahtuu kokonaan verkossa ja sopii kaikille paremmasta stressinsäätelystä, vähemmästä murehtimisesta, virkeämmästä olosta kiinnostuneille. Ei ennakkovaatimuksia jaksamisen tai osaamisen suhteen – kaikki tässä valmennuksessa on sovitettavissa omaan arkeen ja tämän hetken jaksamiseen. Valmennusviikkojen jälkeen sinulla on vielä 10 viikkoa aikaa hyödyntää kurssimateriaaleja, tahti ei siis ole liian nopea. Kaiken saa tehdä ihan omassa tahdissa.
Tiesitkö, että julkinen puhuminen on yksi stressaavimmista asioista monille (jos ei nyt oteta lukuun hankalia elämäntapahtumia kuten lapsen tai läheisen menetystä jne. vaan puhutaan arkielämän tapahtumista)?
Minä tykkään puhua ihmisille. En yleensä nykyisin juurikaan edes jännitä tavallisia luentoja ellei puhe ole jotenkin spesiaali, kuten eilen. Puhuin Oulussa Nordic Recovery -tapahtumassa, jossa minun lisäkseni puhumassa olivat Uppsalan yliopiston unitutkija Christian Benedict, Oulun yliopiston neuroradiologian dosentti Vesa Kiviniemi ja psykoterapeutti & Neurosonic-palautumismenetelmän kehittäjä Marco Kärkkäinen. Aikamoisessa seurassa sain siis puhua.
Nyt oli suorituspaineita: kello oli soimassa klo 5.30 jotta ehdin vielä hiomaan luentoa, olin ainoa nainen puhumassa, oli uusi asiakas kenen tapahtumassa esiinnyin, yleisössä olisi paljon eri alojen asiantuntijoita (toisinaan hyvinkin kriittistä porukkaa) ja olin menossa kovaan puhujaseuraan. Lisäksi esiintymispaikkana oli teatterin lava upeassa Oulun kaupunginteatterissa ja tapahtuma videoitiin. Olin todella innoissani, mutta nyt myös jännitin!
Tuossa yllä näkyy on mun Garmin Vivoactive 3:n dataa toissapäivästä, jolloin nukuin kotona ja lensin Juliuksen kanssa aamupäivällä Ouluun, päivä oli leppoisa. Sininen kuvastaa kehon lepo- ja palautumistilaa ja oranssi kuormitusta / stressiä. Mittarit eivät tietenkään tiedä, kuinka kuormitus koetaan – samalla tavalla näkyisi tulisesti rakastuneen jännitys ennen tärkeitä treffejä uuden kumppanin kanssa, jännittävän leffan katsominen elokuvateatterissa, hauska päivällinen ystävien kanssa tai karmea stressi ennen YT-neuvottelukeskusteluun menoa.
Stressimittaukset eivät siis pysty erottamaan ihmisen omaa tulkintaa ja kokemusta stressistä. Tämän takia mittauksia on todella tärkeää katsoa oman kokemuksen läpi, ei vain numeroina. Tulkinta määrittää paljolti sen, onko stressi haitallista vai ei. Tästä on olemassa muuten tosi hyvä TED-puhe, kannattaa katsoa.
Usein stressin tulkinta näkyy vasta yöunesta: jos stressi on ns. negatiivista stressiä, se vaikuttaa vahingollisesti uneen. Jos päivällä on ollut sopiva määrä positiivista stressiä, se ei yleensä vaikuta uneen haitallisesti. Herkkäunisen unet tosin menevät sekaisin suhteellisen vähästäkin. Selailet luuria sängyssä ja aivosi jäävät hyrräämään päivitysten virtaan. Siihen ei välttämättä tarvita juuri mitään muuta.
Positiivinen stressikin voi tietty olla liiallista. Innostuksesta tai rakastumisesta kierroksilla käyvällä tosin yöunikin voi kyllä häiriintyä. Eikö ole hassua, että rakastuminenkin on stressitila? Siinä hormonien hyrrääminen kehossa on erilaista – suonissa virtaavat myös hyvän olon hormonit, kuten endorfiinit ja oksitosiini. Ne suojaavat stressihormonien haittavaikutuksilta. Positiivisesta stressistäkin täytyy kuitenkin palautua.
Tässä yläpuolella on dataa eilisestä luentopäivästä. Puhuin 100 hengen yleisölle ja olin päivän eka puhuja. Mun puheenvuoroni kohdalla mittausdataa ei ole – tiedätkö miksi? Koska mittari on tulkinnut sen sykevälivaihteluni perusteella liikunnaksi. Niin kuormittavaa puhuminen on.
Kehoni on alkanut valmistua ”suoritukseen” jo n. 45 min ennen puheenvuoroni alkua, silloin mittari on alkanut tulkita sykevälivaihtelun liikunnaksi. Syke kiihtyy ja sykkeiden väliset ajat ovat tasaisia, ihan kuin metronomi nakuttaisi. Rennossa palautumistilassa sykevaihtelu on suurempaa. Sydän käytännössä lyö vain kun siihen on tarvetta. Suuri sykevaihtelu on HYVÄ asia. Se kertoo, ettei hermosto ole ylikierroksilla.
Toki ennen tämmöistä puheenvuoroa tämä on ihan normaali kehon tapa valmistautua. Minä en vain saa itse panikoida siitä että syke nousee ja jännitys alkaa tuntua. Sanon itselleni mielessäni: ”kehoni valmistautuu hyvään suoritukseen”. Ja hengitän tietoisesti rauhallisia sisään- ja uloshengityksiä ennen kuin menen lavalle.
Puheenvuoroni jälkeen istuin yleisöön kuuntelemaan ja olin päivän klo 16 saakka mukana koulutuksessa. Koko päivä on tulkittu korkeaksi stressiksi sen perusteella, millainen sykevälivaihteluni on ollut. Palautuminen puheenvuorosta ns. normaalitilaan ottaa minulla usein monta tuntia, ellen pääse heti kotiin ”nollaamaan” tilaa esim. Neurosonic-pötköttelyllä. Neurosonic on matalataajuusvärähtelypatja, joka vaikuttaa suoraan autonomiseen hermostoon. Sympaattisen hermoston vaste laskee ja parasympaattinen, palautumisesta vastaava hermosto aktivoituu.
Sain Neurosonicin käyttööni viime syksynä. Se on ollut mindfulness-harjoittamisen ja Oivauni-klinikalta (nykyinen Coronaria Unikinikka) saamieni apujen lisäksi yksi tärkeimmistä palautumisen edistämisen keinoista viime vuosina. Unitutkimuksestani voit lukea lisää täältä.
Sain muuten ihan vasta alekoodin Neurosonicille. Se on vanha tuttu kaisajaakkola ja alea saa viisi prosenttia. Riippuu tuotteesta, paljonko se on rahana, mutta jopa useampi sata euroa. Neurosonicin avulla olen saanut aivoni ja hermostoni rauhoittumaan traumaattisten tapahtumien ja uupumuksen jälkeen niin, että nukun jälleen hyvin ja palaudun unen aikana (ihan mitatusti myös).
(HUOM: Tämä postaus ei ole kaupallinen yhteistyö, en saa Neurosonicilta palkkaa markkinoimisesta. Olen saanut patjan maksutta käyttööni. Jos alekoodiani käytetään, saan pienen prosenttiosuuden tuotteen hinnasta suosittelupalkkiona. Olin puhumassa Neurosonicin Nordic Recovery -tapahtumassa enkä pyytänyt siitä itselleni palkkiota – patjan käyttöön saaminen on minulle riittävä palkkio.)
Jos budjetti antaa myöten, niin suosittelen erittäin lämpimästi tilamaan Neurosonic-testipatjan kotiin ja käyttämään sitä 2 viikon jaksolla 10 kertaa rentoutus- tai palautumisohjelmilla. Tuosta 200 euron testihinnasta ei tosin tule sitä mun alennustani, mutta jos parin viikon aikana tekee 10 hoitoa niin 20e/hoito ei kyllä ole paha hinta. Kyselyjen perusteella moni on saanut jo 5-7 hoitokerralla pysyviä muutoksia mm. kipuihin, uneen ja stressin lievittymiseen.
Koulutuspäivän jälkeen jälkeen tulin tätini luokse. Jos katsotaan nyt uudelleen tuota eilistä päivää, niin palautuminen lähti eka kertaa koko päivänä käyntiin kun istun taksissa klo 17 aikaan ja tein hengitysharjoituksia (rauhallisia sisään- ja uloshengityksiä, tarkoituksellista uloshengityksen pidentämistä => palautumishermosto voi käynnistyä). Näin sain siirryttyä siihen minätilaan joka olen äitinä. Illalla menimme vielä pihalle. Samalla kun pikkuserkukset möyrivät lumivuorella, minä hengittelin ja rauhoittelin kehoa. Nukkumaanmennessä oli jo rauhallinen, ”oma” olo. Yöksi otin mittarin pois kun siitä oli loppumassa lataus.
Julius ei halua valmentajaa ja luennoitsijaa hänestä huolehtimaan.️ Enkä minäkään halua olla kotona tai perheen parissa se tyyppi. Psykoterapiassa olen oivaltanut, että nämä siirtymät roolista toiseen vaativat minulta varsin paljon tietoisuutta ja pysähtymisen ennen kuin siirtymä tapahtuu. Kotona haluan olla ”Kaisa vaan” ja äiti Juliukselle. Ja tietty vaimo Jonille. Julkinen rooli ja lavaesiintyjä voisivat jäädä helposti päälle ja alkaa imaista koko identiteettini.
Luulen että tämä oli yksi tekijä muutama vuosi sitten uupumukseni taustalla. En osannut irrottautua työrooleistani ja ylikuormituin. Toki se on joskus hankalaa myös ympäristön takia, koska minulle tullaan juttelemaan kaupungilla, kahviloissa ym. Jopa sairaalassa, kun olin potilaana. Absurdein paikka jossa olen signeerannut kirjani, oli sairaalapyjamassa maatessani sairaalan käytävällä sängyssä, jonottamassa kuvaukseen.
Heräsin tänä aamuna virkeänä, siitä huolimatta että nukuin vieraassa paikassa. Tiesitkö muuten, että vieraassa ympäristössä nukkuessa syvää unta tulee vähemmän tai se on vähintäänkin heikkolaatuisempaa kuin omassa, turvallisessa ympäristössä? Meidän aivot ovat koko ajan töissä. Ne skannaavat ympäristöä uhkien varalta. Vieras paikka on uhka. Evoluution näkökulmasta silloin ei ole viisasta nukkua liian syvästi, ettei sapelihammastiikeri pääse yllättämään. Tämä olisi tosi tärkeää tiedostaa jos reissaa paljon työssään. Silloin kotona nukuttujen öiden osalta kannattaa todella panostaa unihuoltoon (ja toki myös reissussa!).
Joten jos joskus mietit, että miksi en enää reissaa ja luennoi niin paljon ympäri Suomea, tässä on syy. Se on hitsin kuormittavaa. Haluan pitää huolta itsestäni ja olla läsnäoleva äiti Juliukselle.
Työni on nykyään enemmän verkossa tehtävää: webinaareja, verkkovalmennuksia, blogia ja yhteistöitä eri yritysten kanssa. Olen tehnyt ja teen jatkossakin kaupallisia yhteistöitä blogiini ja someen eri yritysten kanssa, sillä se on yksi tapa saada palkkaa siitä mitä rakastan: kirjoittamisesta ja tiedon jakamisesta.Valikoin tarkasti ne yritykset, joiden kanssa teen yhteistyötä. Näitä ovat esimerkiksi Puhdistamo, Neurosonic ja ViaEsca. Ehkä tätä voisi lukijana ajatella niin, että nämä yritykset ikään kuin sponsoroivat työtäni sillä tavalla, että sinä saat tietoa ilmaiseksi. Yrityksen arvojen täytyy olla linjassa omieni kanssa ja tuotteiden sellaisia, että käytän tai käyttäisin niitä ilmankin yhteistyötä. Minua ei voi ostaa puffaamaan tuotteita joihin en itse usko.
Toivon että te lukijani ymmärtäisitte, että tämä on mun tapani pitää minut itseni ja perheeni ykkösenä. Rakastan sitä, että saan tehdä töitä omassa kodissani. Toki vastapainona tykkään puhumisesta ja välillä myös näistä reissuista. Kun oma elämä ja työelämä ovat tasapainossa, silloin olen paras versio itsestäni.
Pidäthän sinäkin huolen itsestäsi!️ On tärkeää tiedostaa, mikä itseä kuormittaa liikaa ja mikä lisää omia voimavaroja.
———————
Hyvän olon hormonidieetti alkaa 13.1.2019. Jos haluat oppia hyvän olon tapoja ja taitoja (ja sinulla on tarvetta myös painonpudotukseen), tule ihmeessä mukaan! Lue lisää täältä.
