mennessä Kaisa | helmi 9, 2016 | Elämäntavat, Hormonidieetti, Kysymyksiä ja vastauksia, Lihaskasvu, Rasvanpoltto, Stressinhallinta
Mikä on kun ei tule tuloksia, vaikka liikun aktiivisesti 5-6 kertaa viikossa, ruokavaliotakin on rukattu ja kaikki keinot yritetty? Voisiko vika olla hormoneissa? Vai siinä, että olen vain geneettisesti lahjaton?
Saan tämän saman kysymyksen säännöllisesti yksityisviestillä – tälläkin viikolla jo kaksi kertaa, vaikka eletään vasta tiistaita. Meidän asiakaskokemustemme perusteella kyse on usein jostakin näistä syistä:
1) Treeni on vääränlaista toivottuihin tuloksiin nähden. Kehonkoostumusta (lihaksen ja rasvan suhde) ei usein paranneta alkuspurtin jälkeen juurikaan sillä, että juostaan lenkkiä tai käydään jumpassa. Tarvitaan fiksua ja nousujohteisesti raskaampaan etenevää voimaharjoittelua. Tämän vastapainona viikkoon voi kuulua jonkin verran kestävyysliikuntaa, mutta ei liikaa – hyvin runsas kestävyysurheilu ennemminkin syö lihasta, ei kasvata sitä. Tällöin rasvaprosentti voi jopa nousta.
2) Ruokaa tulee liian vähän tai se ei ole optimaalisesti koostettua toivottuihin tuloksiin nähden. Laihtua voi 1200-1500 kalorilla päivässä, mutta samalla lähtee lihakset ( = aineenvaihdunnan moottori) ellei raskasta voimaharjoittelua ole viikko-ohjelmassa monta kertaa – tosin silloinkin näin alhaisella kalorimäärällä lihaskato voi olla ongelma. Etenkin naisten pitäisi opetella syömään säännöllisesti, tarpeeksi ja riittävästi proteiinia. Monet meidän kunto- ja ammattiurheilijaasiakkaista syövät 2500-3000 kcal edestä ruokaa päivässä ja kehonkoostumus sen kun jatkaa positiivista muutostaan. Tähän tulisi pyrkiä. Ei syömisen minimointiin.
3) Epäsuorat tekijät häiritsevät kehitystä. Esimerkiksi krooninen univaje, heikko palautuminen urheilusta, jatkuva kova stressi tai suolisto-ongelmat. Nämä asiat sekä muuttavat meidän käyttäytymistämme, että vaikuttavat siihen miten elimistön biokemia toimii. Ajattele tilannetta, jossa elimistösi on hälytystilassa 24/7, samalla tavalla kuin jos juoksisit rosvoa karkuun tiellä. Priorisoiko kehosi silloin rasvanpolttoa ja lihaskasvua? Ei takuulla priorisoi. Se priorisoi henkiinjäämistä, mitä ikinä se siinä hetkessä tarkoittaakaan. Usein se tarkoittaa sitä, että monia elimistön systeemejä laitetaan hetkelliseen ”vajaatoimintaan” tai suljetaan pois päältä. Näitä ovat esimerkiksi kehon korjausprosessit ja ruuansulatus. Ei kovin optimaalinen tila kehittymiselle, vai?
Miten näitä asioita sitten korjataan? Ruokavalion korjaaminen usein onnistuu ihan vain lisäämällä ruokamääriä, huomioimalla proteiininsaantia ja pitämällä huolen ateriarytmistä. Moni ei tiedä yhtään, paljonko oikeasti oma kulutus on ja mitä laskennallisesti pitäisi pystyä syömään (vinkki: suurimmalle osalle naisista se ei ole 1500 kaloria, vaan hyvinkin yli 2000 kaloria => tarkista vaikka sydan.fi:n energiantarvelaskurilla). Kestävästä painonhallinnasta ja kehonkoostumuksen muutoksesta kiinnostuneelle uusi Hyvän olon hormonidieetti -kirjani on napakka pakkaus tietoa, jonka tiedän toimivan. Sieltä löydät apua myös noihin ns. epäsuoriin asioihin kuten unen parantamiseen, vatsan hoitamiseen ja stressinhallintaan.
Fiksun voimaharjoittelun opetteluun sen sijaan kannattaa hankkia ammattilaiselta apua. Minäkään en mene golfkentälle huitomaan, kun en osaa peliä. On parempi oppia asiat kerrasta oikein sen sijaan että opettelee ne ensin väärin ja toteaa jälleen puolen vuoden kuluttua että mitään ei ole tapahtunut. Jos haluat opiskella treeniasioita itsenäisesti ja pienemmällä budjetilla, niin silloin ohjaisin sinut Juha Hulmin kirja Lihastohtorin pariin.
Meidän Muscle Madness 2.0 -valmennuksessamme opit oikeat asiat ja nousujohteisen treenin. Valmennukseen pääsee vielä mukaan tämän viikon ajan, sen jälkeen ilmoittautuminen sulkeutuu. Seuraava kierros starttaa ensi syksynä. MM on siitä kiva valmennus, että se starttaa juuri SINUN omasta aloituspäivästäsi ja jatkuu siitä eteenpäin 20 viikon ajan. Et siis voi olla myöhässä. Kun aloitat tänään, saat heti ensimmäiset tehtävät: treeniohjelman, ruokavalio-infot ja opastuksen dynaamisiin lämmittelyihin. Tule mukaan!
Kuvat: Elise Kulmala, Magnetphotography
mennessä Kaisa | tammi 13, 2016 | Elämäntavat, Ravinto, Valmennus
Kun asiakas tulee meille ravintovalmennukseen, hyvin yleinen toive ravintovalmennukselle on kirjallinen ruokavalio paperilapulla. Kokemuksemme mukaan tämä metodi kuitekin toimii vain erittäin harvoin: kovinkaan moni meistä ei jaksa syödä samoja ruokia joka ikinen päivä, eikä tällä tavoin opi miten terveellinen, itselle sopiva ruokavalio koostetaan joustavasti erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä.
Oikotie Optimaaliin -verkkovalmennuksessamme syvennymme ensimmäisellä viikolla pohtimaan elämäntapojen ja ruokavalion nykytilannetta. Toisella viikolla lähdemme liikkeelle starttaamalla ensimmäisen muutoksen ja pohtimalla ravitsemuksellista ikää. Tänään haluan avata sinulle tätä toisen viikon erikoista termiä hieman lisää.
Ravitsemuksellinen ikä koostuu tietotasostasi, siitä mitä teet ja siitä mitä teet jatkuvasti – toisin sanoen, ravintoon liittyvistä tavoistasi. Tunnistatko sinä, miten hyvin oma ravintoon liittyvä tietotasosi ja käytännön toteutus kulkevat sinun arjessasi käsi kädessä? Entä tiedätkö, mihin sinun kannattaisi keskittyä ruokavaliomuutosta tehdessäsi?
Yleensä en jaa valmennustemme materiaaleja blogissa, mutta tänään teen poikkeuksen. Tämä tehtävä kokonaisuudessaan on ollut niin valaiseva lukuisille valmennettavillemme, että toivon sinunkin saavan tästä pienen ideanpoikasen oman elämänmuutoksesi tekoon. Tässä siis pieni katkelma Oikotie Optimaaliin -valmennuksen toisen viikon tehtävästä.
Ravitsemuksellinen ikä
Ravitsemuksellinen ikäsi koostuu kolmesta asiasta:
– mitä tiedät
– mitä teet
– mitä teet jatkuvasti
Pelkkä suuri tietomäärä ei tarkoita korkeaa ravitsemuksellista ikää. Tarvitaan myös tekoja. Se, mitä teet tänään ja huomenna ei kuitenkaan riitä. Toistuvat teot päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen ovat osa tätä yhtälöä. Päivittäiset tapasi, myös hankalina aikoina, ratkaisevat mikä todellinen ravitsemuksellinen ikäsi on.
Mikä on se taso, jolle tipahdat kun elämässä kaikki ei suju suunnitelmien mukaan ja tulee ”kaikenlaista”? Löytyykö silloin ruokapöydästä noutopizza ja repusta evääksi suklaapatukka ja kolmioleipä, vai valitsetko myös stressin aikana fiksusti, vaikkapa ruokakaupan tiskistä savulohta ja evääksi valmissmoothien?
Kurkistetaan ravitsemuksellisen iän kolme eri tasoa läpi. Tämän jälkeen hahmotat paremmin, mihin sinun kannattaa keskittyä elämäntapamuutoksessasi, jotta et ole kuukauden tai puolen vuoden päästä jälleen samassa pisteessä kuin tänään.
Ensimmäinen taso
Ensimmäisellä tasolla olevan tietotaso voi olla joko korkea tai matala, mutta asioiden toteuttaminen voi jäädä puolitiehen tai se ei ole jatkuvaa. Jos tietotaso on matala, hän miettii ehkä mistä ruoka-aineista saa proteiinia tai esim. tuoteselosteiden lukeminen on hänelle uusi asia. Keittiön kaapeissa saattaa olla esimerkiksi eineksiä tai herkkuja, joiden syöminen harmittaa jälkeenpäin.
Kaikki meistä ovat alkuvaiheessa ykköstasolla, kun aloitamme matkan kohti parempia ravintotottumuksia. Moni jää tälle tasolle koko elämäkseen ja se on täysin ok. Tärkeimpiä asioita ensimmäisellä tasolla olevalle ovat aitojen ruoka-aineiden käytön opettelu osana ruokavaliota, säännöllinen syöminen, keittiön varustaminen niin että hyvät valinnat tapahtuvat helposti ja oman kehotietoisuuden parantaminen. Kaloreiden ja muiden nippelitietojen miettiminen ei ole olennaista.
Toinen taso
Toisella tasolla puhtaan ruoan ravintovalinnat niin arkena kuin stressiaikana tai erikoistilanteissa tapahtuvat jo lähes automaattisesti. Ruokavalio sisältää pääasiassa prosessoimattomia, aitoja ruoka-aineita. Toisella tasolla oleva erottaa toisistaan helposti ruokien eri kategoriat: mitkä ruoat sisältävät paljon proteiinia, rasvaa tai hiilihydraattia.
Toisella tasolla oleva opettelee omalle kehotyypilleen sopivia annoskokoja ja aterioiden koostumuksia, ravinnon ajoittamista fiksummin (esimerkiksi hiilihydraatit treenin jälkeen) ja sopivan kalorimäärän syömistä ilman jatkuvaa laskemista.
Kakkostasolla oleva ei tarvitse ulkopuolelta määrättyä ruokavaliota. Hänelle riittää järkevien strategioiden toistaminen arjessa ja hyvä tietoisuus omasta syömisestään. Suurin osa ravitsemusasioiden kanssa työskentelevistä on tällä tasolla, niin myös moni meidän tiimimme valmentaja.
Kolmas taso
Kolmannella tasolla oleva on tyypillisesti omistautunut tietylle urheilulajille kisaamisen kautta tai treenaa harrastemuotoisesti erittäin kovaa. Hän on ravitsemuksen puolesta tarkka ja optimoi ruokavaliotaan niin arjessa kuin kiireaikoina kehon tarpeiden, ei mielitekojen perusteella. Kokkaaminen, eväiden kuljettaminen mukana ja tietyn tavoitteen vuoksi tarkan ruokavalion noudattaminen ovat hänelle arkipäivää ympäri vuoden ja vuodesta toiseen.
Kolmannella tasolla ravinto yksilöidään kyseisen henkilön tarpeisiin niin ruokamäärien kuin ruoka-aineidenkin osalta. Osa kolmostasolla olevista tienaa elantonsa kehollaan, joko urheilemalla kovalla tasolla tai esimerkiksi näyttelijän tai mallin töillä. Heille ruokavalio ei ole tunnetason asia vaan osa heidän työtään.
Mikä on siis oma ravitsemuksellinen ikäsi, millä tasolla olet? Pohdi siis seuraavien kysymysten kautta:
– Mitä tiedän?
– Mitä teen?
– Kuinka hyvin pystyn toteuttamaan noita asioita jatkuvasti arjessani, viikosta ja kuukaudesta toiseen ilman notkahduksia ja takapakkeja?
Tämän jälkeen kysy itseltäsi:
– Mikä on tavoitteeni?
Jos tavoitteesi ei ole olla kovan tason kilpaurheilija tai tähdätä fysiikkakisoihin, on todennäköistä että et tarvitse kirjallista ruokavaliota. Terveellisen syömisen periaatteiden oppiminen ja käytäntöön vieminen riittää.
Ethän lähtisi juoksemaan maratoniakaan jos osaat hädin tuskin kävellä – miksi siis haluaisit viedä käytäntöön sen tason strategioita, joita et pysty pidemmän päälle noudattamaan?
Ole kärsivällinen ja toimi sen tason mukaan jolla oikeasti olet. Ei sen, jolla haluaisit olla.
Haluatko lukea ja oppiua lisää? Pysyvästi parempien tapojen oppiminen tapahtuu asia kerrallaan tavallisessa arjessa, sopivalla rytmillä ja innostavassa ohjauksessa. Olet lämpimästi tervetullut Oikotie Optimaaliin -valmennukseen! Lukemattomat muut ovat vieneet nämä opit pysyvästi omaan perhe- ja työarkeensa – me tiedämme että sinäkin pystyt. Ilmoittautuminen on nyt auki, pääset aloittamaan heti. Valmennus starttaa siitä päivästä kun lähdet mukaan ja jatkuu seuraavat 20 viikkoa eteenpäin. Lue lisää valmennuksesta täältä ja tule mukaan!
Blogipostin kuvituskuvat: www.unsplash.com.
mennessä Kaisa | marras 13, 2015 | Elämäntavat, Ravinto, Stressinhallinta
Kuva: Elise Kulmala, Magnet Photography
Kaamosaika. Silmät pysyvät auki lähinnä tulitikuilla ja pannullisella kahvia. Tähän aikaan vuodesta monen stressimittari tuntuu myös piiputtavan punaisella. Päivän aikana kumuloituvat stressin tuntemukset saavat tarttumaan höttöihin ja herkkuihin. Suklaa maistuu. Seuraavana päivänä väsyttää entistä enemmän.
Voiko väsymystä kokonaan edes voittaa tällaiseen vuodenaikaan? Sitä en uskalla ihan luvata, mutta aina voi tehdä jotain oman vireystilansa parantamiseksi. Tästä postista olla sinulle apua, etenkin jos ihan perusasioissa on parannettavaa. Sillä, mitä tiedät, ei ole kauheasti merkitystä ellei se näy käytännön tekemisessä ja tavallisessa arjessasi 80-90 % ajasta. Toiminta ratkaisee enemmän kuin tieto!
Keskity olennaiseen: pidä kiinni niistä asioista, joista yleensä väsyneenä tulee laistettua ensimmäisenä. Useimmilla näitä asioita ovat ruokarytmi ja sen myötä aterioiden korvautuminen puolivahingossa makeilla ja suolaisilla herkuilla, joista saa pikkuhetkeksi virtaa. Liian pitkät ateriavälit saavat verensokerin laskemaan ja impulssikontrollin pettämään. Jos edes ruokarytmistä saa pidettyä kiinni, ollaan jo paljon pidemmällä.
Laadi itsellesi simppeli minimi ravinnon suhteen, johon pyrit. Tässä on omani.
1. Proteiinipitoinen ja kasviksia sisältävä aamupala, aina
Omia nopeita suosikkejani ovat (edellisenä iltana) keitetyt munat + hedelmä, rahka tai raejuusto marjoilla ja pähkinöillä tai edellisen iltaruuan tähteet, esim. uunilohen jämät rehujen kera. Koita avartaa vähän ajatustasi siitä, mitä aamupala voi olla.
Jos minkäänlaisen aamupalan teko ei tahdo onnistua, tilaa vaikka Ambronitea. Se on 2 minuutissa nautittava, luomulaatuinen superateria sheikkerissä joka pitää nälän pois helposti 4-5 tuntia. Yhdestä drinksusta saat 500 kaloria ja 100 % koko päivän vitamiini- ja mineraalitarpeesta. Sopii myös lounaaksi, jos saat aamupalan syötyä mutta lounas tulee skipattua. Tätä olen itse käyttänyt viime viikkoina, tuntuu toimivalta.
2. Parasta valmista tai lähes valmista ruokaa mitä kaupasta löytyy
Esimerkiksi kalaa löytyy pienemmistäkin kaupoista kypsennettynä: on loimu- ja savulohta jopa annospakkauksissa, pippurimakrillia ja tonnikalaa. Kalan kaveriksi voit ostaa vaikka valmissalaattipussin, kirsikkatomaatteja, omenan, pähkinöitä tai siemeniä ja 100 % kaura- tai ruisleipää. Näistä saa jo hyvän lounaan tai päivällisen koostettua. Paljon paremman, kuin einesmaksalaatikko tai muut rasiaruuat.
Jos kaupassa on kalatiski, niin vielä parempi. Tee kiirusviikoista tarkoituksella kalaviikkoja. Valtaosa suomalaisista tietää, että kalaa olisi hyvä syödä kolmesti viikossa mutta ei silti tee niin. Ota siis asiaksesi tutustua kalatiskin antimiin, alkavat väsyneen aivotkin toimia paremmin!
3. Koko viikon välipalat kaupasta etukäteen työpaikalle
Raahaa maanantaina säkillinen hedelmiä, pähkinöitä, raejuustoa, rahkaa, proteiinijauhetta (hera- tai maitoproteiini, esim. Fast Hera80 tai Protein, tai vaikka Puhdistamon riisiproteiini), keitettyjä munia, kuivalihaa, 70 % kaakaota sisältävää tummaa suklaata, valmissmoothieita, proteiini- tai välipalapatukoita (esim. QuestBar, Fast Nude, Puhdistamon Puhdas Snack tmv.), 100 % täysjyväleipää (lue tuoteselosteet – leivät on usein ihan muuta kuin etiketit antaa ymmärtää) tai muita itsellesi sopivia välipaloja töihin. Kaikki näistä ovat parempia kuin ei mitään!
Kun ennakoit, vältyt väsymyksen aikaansaamalta aivan-sama-tilataan-vaikka-pizzat -tyyppiseltä reaktiolta työpäivän päättyessä. Moni ei tule ajatelleeksi, että edessä olevan aterian valintaan vaikuttaa varsin paljon koko aiemman päivän kulku. Et ole huono ihminen, jos kinkku-ananas-aurajuustolätty löytyy lautaseltasi illan pimetessä, mutta on ehkä hyvä tiedostaa että voisit ehkäistä tällaiset toistuvat (ja vasta myöhemmin huonon olon hinnassa maksettavat) valinnat sillä, että ennakoisit hieman.
Väsyneenä ja nälkäisenä kauppaan meno on vähän sama kuin pistäisi pässin kaalimaan vartijaksi. Parempiakin ideoita on joskus ollut.
Jos olet jo oman ruokavaliosi kingi, voivat nämä simppelit keinot tuntua D’UH-luokan naurettavuuksilta. Tosijuttu on kuitenkin se, että ainakin meidän asiakkaiksemme eksyvistä monilla näinkin perusasiat ovat aivan hakusessa.
Kuten sanoin postin alussa: tiedolla ei ole mitään virkaa, jos se ei näy toiminnassa. Moni etsii koko ajan uutta ja kiinnostavaa tietoa, mutta ei saa vähäisintäkään määrää jo aiemmin omaksumastaan tiedosta käytäntöön. Ennen makroravinnejakaumaan ja ruokavaakaan tarttumista kannustan pistämään yksinkertaiset tavat kuntoon. Niillä saadaan usein jo varsin mukavia – ja pysyviä – tuloksia.
*****
![Ilmainen Taikinasta teräkseksi -nettivalmennus]()
mennessä Kaisa | huhti 1, 2014 | Elämäntavat, Tapahtumat
Taikinasta teräkseksi on ilmainen kolme viikkoa kestävä nettivalmennus, jossa teet elämäntapoihisi pieniä muutoksia ja saat suuria tuloksia. Valmennus alkaa 14.4.2014.
TÄMÄ EI OLE APRILLIPILA!
Tarjoamme sinulle mahdollisuuden täydelliseen kropparemonttiin. Ilmaiseksi!
Näin hyvää viestiä kannattaa jakaa kavereillekin. Tavoitteenamme on 200 000 parempaa aamupalaa.
Ilmainen elämäntapavalmennus sisältää:
– Treeniohjelman ja -videot
– Viikottaiset tsemppiviestit ja tehtävät
– Ensimmäisen elämäntapamuutoksen, jonka yksinkertaisuus yllättää sinut!
Tule mukaan! Se ei maksa mitään.
Ilmoittautuminen auki nyt Optimal Performancen verkkosivuilla!
mennessä Kaisa | maalis 6, 2014 | Elämäntavat, Ravinto, Stressinhallinta, Valmennus
Tiedäthän sen ohikiitävän ajatuksen hetken – ”olisi ihan mahtavaa jos…” ja seuraavan ajatuksen: ”mutta emmä ole valmis”. D’oh, kuten Homer Simpson sanoisi!
NIIN monta upeaa asiaa on jäänyt tekemättä siksi, että emme ole valmiita siihen mitä yritämme. Mutta arvaa mitä? Eivät nekään ole, jotka tekevät ja toteuttavat.
Katsoin aamulla Marie Forleon B-School-bonuksiin kuuluvan pariminuuttisen ”Start before you’re ready” -videon. Sain ison oivalluksen omasta tekemisestäni. Olen jo pitkään aloittanut ennen kuin olen tuntenut olevani valmis. Jokainen itselle suurelta tuntunut tai ulospäin isolta näyttänyt projekti on startannut juuri näin.
Vaihto-oppilaaksi lähtö ex tempore -meiningillä? Check.
Teknilliseen korkeakouluun hakeminen lyhyestä matematiikasta huolimatta? Check.
Arizonaan muutto Jonin kanssa vuonna 2005? Check.
Body fitness -kisoihin tähtääminen? Check.
Oman alan työstä irtisanoutuminen? Check.
Yrittäjyys? Check check!
Ensimmäiset BioSignature-valmennukset asiakkaille? Check. Voi hävetys. En osannut kauhean paljoa, mutta ihan hyvähän siitä lopulta tuli. Nyt meillä on kuusi minua parempaa valmentajaa.
Ensimmäisen ryhmävalmennuksen pyöräyttäminen käyntiin? Check.
Kirjan kirjoittaminen? Check.
Edelleen aloitan jokaisen kirjan niin, etten tunne olevani valmis. Aloitan vain! Teen alustavan suunnitelman, lähetän apurahahakemuksen, saan / en saa apurahaa, kerron kustantajalle riittävän pätevänoloisen selostuksen siitä mitä olen (yritän olla) tekemässä, teemme kustannussopimuksen. Ulospäin näyttää niinkuin kaikki olisi täysin selvää, mutta todellisuudessa olen proggiksen alussa ulapalla kuin uikku. Siitä se sitten kumminkin lähtee liikkeelle. Pistän itseni pakkorakoon, jossa on vedettävä näppylähanskat kouraan ja alettava hommiin.
Tiedättekö. Tämä on ehkä vähän noloa, mutta kerron silti. Jopa perheen perustaminen oli minulle asia jota pelkäsin. Pitkään ajattelin, että en ehkä ole valmis. Pelkäsin oman vapauteni menettämistä, loppuelämän mukanani kulkevaa vastuun tunnetta ja urasuuntautuneen elämäni mahdollista näivettymistä. Ja ehkä nolointa kaikessa: pelkäsin, että kehoni pettää minut ja saan niin paljon raskauskiloja etten ikinä pääse niistä eroon (ja voi olla uskottava ammatissani).
Äidin huoli uran näivettymisestä ei tainnut olla todellinen. Taannoin opiskelimme nelikuukautisen Juliuksen kanssa asiaa naisen hormonitoiminnasta seuraavaa kirjaani varten. 😉
Toisaalta tiesin kuitenkin, että haluaisin lapsia jossain vaiheessa. Enkä haluaisi olla vanha (vauvan) äiti. Joten mitä muuta silloin voi tehdä kuin aloittaa – vaikka ei tuntisikaan olevansa valmis?
Onneksi tein niin. Nyt neljä vuotta myöhemmin olen oppinut taas paljon itsestäni. Käynyt läpi keskenmenon, ymmärtänyt miten kovasti oikeasti toivoinkaan vauvaa, tullut uudelleen raskaaksi. Nyt olen onnellinen pienen pojan äiti. Ja ne pelottavat raskauskilotkin ovat jo historiaa. Elämä olisi toisenlaista, jos olisin jäänyt jumiin siihen etten tuntenut olevani valmis.
Uskon siihen, että ihminen kasvaa itseään isompiin tekoihin ja asioihin niitä toteuttaessaan. Oli kyseessä uudelle uralle suuntaaminen, yrittäjäksi lähteminen, elämäntapamuutoksen aloittaminen, vanhemmaksi kasvaminen. Mikä tahansa iso tai pieni asia, jossa starttaaminen tuntuu vaikealta. Nimittäin asiat, jotka alussa tuntuvat hankalilta, eivät lopulta olekaan enää niin vaikeita.
Jos pyörimme aina vain omalla mukavuusalueellamme, emme pääse kovinkaan pitkälle.
En todellakaan sano, että mukavuusalueelta pitäisi koko ajan pyrkiä pois. Mielestäni sieltä pitäisi kuitenkin pyrkiä pois säännöllisin väliajoin.
On täysin mahdollista pelätä ja tehdä silti. Kokea ettei osaa ja aloittaa joka tapauksessa. Ajatella ettei ole valmis, mutta siitä huolimatta ottaa ensimmäinen askel.
Näin se tehdään:
1. Jatka lausetta: ”eikö olisikin mahtavaa, jos…”. Mitä sinä todella haluat? Pääset kiinni siihen, mitä todella haluaisit, kun teet tuon alla olevan videon simppelin harjoituksen. Marie Forleo opastaa.
2. Ota ensimmäinen askel. Soita tai ota muulla tavoin yhteyttä henkilöön, joka voi auttaa sinua. Sovi tapaaminen. Vaihtoehtoisesti voit tehdä jonkun muun asian, joka vie projektia heti eteenpäin. Sinun ei vielä tarvitse tietää miten toteutat sen mitä olet tekemässä. Mitä olet tekemässä riittää (eikä senkään tarvitse olla täysin selvillä). TEE jotain konkreettista joka puskee sinua toimimaan.
Esimerkki: kun halusin kirjoittaa kirjan, ähräsin parissa tunnissa kasaan apurahahakemuksen ja alustavan sisällysluettelon kirjastani. Oliko se täydellinen? Kaukana siitä. Enhän ollut ikinä tehnyt mitään vastaavaa. Lähetin laput Suomen tietokirjailijat ry:lle. Kun sain tiedon, että olin saanut esikoistietokirjailijan apurahan ja Tammi tarjosi minulle kustannussopimusta, tiesin että minun on pakko pistää töpinäksi.
Käydessäni ensimmäistä kertaa Tammella en todellakaan tuntenut olevani valmis. Teimme kirjan aikataulusuunnitelman ja olin kauhuissani. Apurahan hakeminen, sen saaminen, kustannussopimus ja deadline työnsivät projektiani eteenpäin, tunsinpa olevani valmis tai en. Näin syntyi Hormonidieetti – opas yksilölliseen täsmälaihdutukseen. Nyt sitä on myyty yli 17 000 kappaletta.
3. Ota pieniä askeleita. Älä yritä syödä elefanttia kerralla. Muutaman seuraavan haukkauksen ennalta tietäminen riittää.
Esimerkki: vuonna 2002 olin valmistautumassa ylioppilaskirjoituksiin. Miettiessäni tulevia opintovaihtoehtoja, sain tietää että Tampereen teknilliseen korkeakouluun voisi päästä lyhyelläkin matematiikalla. Inhosin matikkaa. En osannut vielä abivuonnakaan osaa vieläkään kertotauluja ulkoa. Minulle olisi varsin hyvin riittänyt lyhyen matikan kirjoituksista A eli läpipääsy rimaa hipoen.
Nyt sain tietää, että jos kirjoittaisin vähintään M:n, voisinkin hakea teknilliseen ns. kukkaisvalinnassa eli soveltuvuusarviolla. Jossain tulevaisuudessa siinsi diplomi-insinöörin tutkinto. Ajatus tuntui houkuttelevalta. Hyvä palkka, valkoinen BMW, eikö niin?
Jos olisin miettinyt, mitä koko DI-tutkinnon suorittaminen edellyttää, olisin jäätynyt ja jättänyt homman siihen. Pitkä matikka, kemia ja fysiikka läpi ensimmäisessä puolessa vuodessa? Forget about it! Onneksi en edes tiennyt, mitä opiskelu tulisi olemaan. Ajattelin vain seuraavaa askelta: YO-kirjoituksista on saatava M lyhyestä matikasta. Se edellyttää pänttäämistä. Tuumasta toimeen.
Laskin kuukauden ajan matikkaa lähes yötä päivää. Sain paria pistettä vaille E:n ja pääsin soveltuvuusarviolla sisään. Kirjoituksiin lukeminen oli osoittanut minulle, että kovalla motivaatiolla pystyn mihin vain. Jatkoin samalla tarmolla ja luin kaikki DI-tutkintoon vaadittavat kurssit kolmessa vuodessa läpi. Pala palalta, tietämättä vielä täysin mitä edessä olisi tulossa. Ei tarvinnut tietää. Riitti, että otti aina sen seuraavan askeleen.
4. Aloita nyt. Et kuitenkaan ole koskaan valmis, joten miksi odottaisit parempaa hetkeä?
——————————————–
Tuntuuko sinusta siltä, että olisi mahtavaa jos:
oppisit irti äärimmäisestä itsekritiikistä / huolehtisit omasta hyvinvoinnistasi syömällä hyvää ruokaa, terveellisesti / pääsisit eroon tunnesyömisestä / oppisit syömään omalle kehollesi sopivaa ruokaa ilman tuskanhien vuodatusta / löytäisit rohkeutta aloittaa harrastus josta olet haaveillut / voisit muuttaa ruokailutottumuksiasi niin helposti, että perheesikin innostuisi asiasta / näkisit itsesi toisten silmin ja olisit myönteisempi ja kannustavampi itseäsi kohtaan / elämäntapasi saisivat aikaan hyväntuulista ja jatkuvaa energiaa / tietäisit missä tunnetiloissa haluat päiväsi viettää ja kuinka generoida nuo tunteet pintaan milloin vain?
Jos yksikin yllä olevista toiveista tuntuisi mahtavalta, lähde mukaan Terveys & Tasapaino -valmennukseemme. Vielä ehdit, kun ilmoittaudut tämän viikon aikana. Ensimmäiset ryhmätapaamiset ovat Tampereella maanantaina 10.3. ja Helsingissä keskiviikkona 12.3. Voit myös tulla mukaan verkon välityksellä (ilman ryhmätapaamisia) mistä päin maailmaa tahansa, jolloin hintakin on edullisempi. Kurkista Terveys & Tasapaino -sivuilta tarkemmat tiedot. Samalla autat uutta lastensairaalaa.
mennessä Kaisa | helmi 28, 2014 | Elämäntavat, Ravinto, Stressinhallinta, Valmennus
Olen tietääkseni koko ikäni ollut aikamoinen lukutoukka. Minusta on ihanaa oppia uutta, kaivaa ne pienimmätkin nippelitiedot kiinnostavasta asiasta esille. Valitettavasti tiedon imurointi johtaa usein siihen, että valtavasta tietomäärästä vain murto-osa näkyy käytännön elämässä.
Minulla meni varsin kauan siihen, että pystyin myöntämään kärsiväni kyllä mä tiedän -syndroomasta. Suhtauduin perusasioista lukemiseen (ja aika usein myös niiden tekemiseen) huvittuneen halveksuvasti, koska kyllähän mä tiesin. Ystäväni sanoi minulle kerran ollessamme yhdessä reissussa, että ”Kaisa oletko huomannut, että sun ateriavälit on ihan älyttömän lyhyet? Voisko olla että tuossa on se syy, miksi et saa niitä tuloksia mitä haluat? Sähän napostelet koko ajan jotain.” Kielsin tämän. Tietysti. Kyllähän MINÄ tiesin, että sopivat ateriavälit ovat yksi avainasia hyvän ruokavalion rakentamisessa. Tekemisessäni ei todellakaan voinut olla näin amatöörimäistä virhettä.
”Tämähän on vain kahvi kermalla ja kanelilla. Tämähän on vain muutama suupala raakapatukkaa. Ei näitä lasketa.” <== mieleni järkeilyä
Lopulta pystyin myöntämään, että ehkä hän oli oikeassa. Olin silti ensin sitä mieltä, että tämä oli vain väliaikaista (olinhan matkoilla). Vasta sitten, kun oikeasti (ja nöyränä) pysähdyin tarkastelemaan toimintaani, pystyin lopulta näkemään että hän oli oikeassa. Päivittäiseen tekemiseeni oli hiipinyt napostelutapa. Saatoin pistellä suuhuni jotain jopa tunnin välein. Samaan aikaan etsin syytä tuloksettomuuteen kaikkialta muualta. Makroravinnejakaumasta, jonkun lisäravinteen puutteesta, vääränlaisesta treeniohjelmasta, aineenvaihduntaongelmasta.
Loppupeleissä harvoin hyvinvointia muutetaan viemällä nippelitietoa käytäntöön. Suuret linjat ratkaisevat todella paljon enemmän – etenkin jos ne eivät ole kunnossa. Suurin osa meistä tietää kyllä, mitä nämä suuret linjat ovat. Nuku riittävästi. Syö enemmän kasviksia. Liiku säännöllisesti. Lopeta tupakointi. Vähennä alkoholia. Syö tasaisesti sopivankokoisia aterioita pitkin päivää.
Joo joo, kyllä mä tiedän. Mutta teetkö?
… mutta kun mulla on kaikkea muuta tekemistä öisin enkä ehdi nukkua tarpeeksi.
… mutta kun en vain jaksa pilkkoa niitä kasviksia ja ne on ihan pahojakin.
… mutta kun se liikkumaan lähteminen on niin vaivalloista ja sohva ahmaisee mut töiden jälkeen itseensä.
Ainut mikä lopulta tuo tuloksia, on tekeminen – päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ei tieto. Joskus on hyvä katsoa rehellisesti itseään silmästä silmään ja pysähtyä perusasioiden äärelle. Vähän kuten tämä eräs valmennettavamme, jonka Facebook-postin julkaisen hänen luvallaan:
Miten tästä syndroomasta sitten pääsee eroon? Muutama vinkki:
1. Ole rehellinen ja tarkastele omaa käyttäytymistäsi. Missä asioissa toimit kyllä mä tiedän -syndrooman mukaan? Esimerkki: haluat vähentää stressiä ja tiedät että se johtuu ylitöistä. Silti lupaudut ensi viikollakin jäämään paikkaamaan työkaveriasi. ”Kyllä mä tiedän että stressi vähenee kun en tee niin paljon töitä, mutta…”
2. Tee pieniä tapamuutoksia, yksi kerrallaan. Varmasti tiedät vaikkapa paljonko kasviksia olisi hyvä syödä päivässä, mutta et vain toteuta. Tiedät varmasti paljon muutakin terveelliseen ruokavalioon liittyvää (etkä ehkä toteuta niitäkään). Valitse vain yksi asia kerrallaan, johon keskityt. Keskity vaikka yhden kuukauden ajan vain siihen, että pyrit syömään joka päivä vähintään 500 grammaa kasviksia. Ei muita tavoitteita. Eikä enempää tiedonhankintaa.
3. Havannoi miten ympäristösi ja ihmiset ympärilläsi vaikuttavat valintoihisi. Kenties olet huomannut, että lounaalla tulee aina mentyä pizzalle Joren, Maran ja Peran kanssa, vaikka tiedät että kannattaisi ennemmin tuoda töihin eväät. Kokeile vaihtaa hetkeksi lounasseuraa tai houkuttele työkaverisikin omat eväät -kamppikseen mukaan. Usein pelkkä ympäristön ja seuran muutos muuttaa myös omaa käyttäytymistämme. Hanki ympärillesi ihmisiä, jotka tukevat hyvien asioiden viemistä käytäntöön.
4. Tee jotain minkä tiedät hyväksi, nyt heti. Näin osoitat itsellesi, että pystyt tähän. Keitä vaikka vihreää teetä ja juo kupillinen. Syö päivällisellä jälkiruoaksi iso kipollinen marjoja. Jätä ressitupakka polttamatta ja istu hetkeksi alas hengittämään puhdasta ilmaa. Laita telkkari kiinni ja mene ulos kävelemään 20 minuutiksi. Tee, älä vain tiedä.
Omaa käyttäytymistään voi olla joskus vaikea havaita, kun ei tiedä mistä aloittaisi. Jos kaipaat tukea muutokseen, lähde mukaan 3.3. alkavaan Terveys & Tasapaino -valmennukseen. Minä, innostavat tiimiläisemme auttavat sinua viemään ne kaikkein tärkeimmät perusasiat käytäntöön, joilla oikeasti on merkitystä hyvinvointisi kannalta. Valmennusryhmä antaa tukea, koska jokainen on samassa tilanteessa. Valittavissa on sekä lähiryhmä että verkkokurssi.
Jos olet lukenut kirjani, niin uutta tietoa ei välttämättä tule – mutta puolen vuoden jälkeen päivittäinen toteuttaminen näyttää varsin toisenlaiselta!
