Olen tietääkseni koko ikäni ollut aikamoinen lukutoukka. Minusta on ihanaa oppia uutta, kaivaa ne pienimmätkin nippelitiedot kiinnostavasta asiasta esille. Valitettavasti tiedon imurointi johtaa usein siihen, että valtavasta tietomäärästä vain murto-osa näkyy käytännön elämässä.
Minulla meni varsin kauan siihen, että pystyin myöntämään kärsiväni kyllä mä tiedän -syndroomasta. Suhtauduin perusasioista lukemiseen (ja aika usein myös niiden tekemiseen) huvittuneen halveksuvasti, koska kyllähän mä tiesin. Ystäväni sanoi minulle kerran ollessamme yhdessä reissussa, että ”Kaisa oletko huomannut, että sun ateriavälit on ihan älyttömän lyhyet? Voisko olla että tuossa on se syy, miksi et saa niitä tuloksia mitä haluat? Sähän napostelet koko ajan jotain.” Kielsin tämän. Tietysti. Kyllähän MINÄ tiesin, että sopivat ateriavälit ovat yksi avainasia hyvän ruokavalion rakentamisessa. Tekemisessäni ei todellakaan voinut olla näin amatöörimäistä virhettä.
”Tämähän on vain kahvi kermalla ja kanelilla. Tämähän on vain muutama suupala raakapatukkaa. Ei näitä lasketa.” <== mieleni järkeilyä
Lopulta pystyin myöntämään, että ehkä hän oli oikeassa. Olin silti ensin sitä mieltä, että tämä oli vain väliaikaista (olinhan matkoilla). Vasta sitten, kun oikeasti (ja nöyränä) pysähdyin tarkastelemaan toimintaani, pystyin lopulta näkemään että hän oli oikeassa. Päivittäiseen tekemiseeni oli hiipinyt napostelutapa. Saatoin pistellä suuhuni jotain jopa tunnin välein. Samaan aikaan etsin syytä tuloksettomuuteen kaikkialta muualta. Makroravinnejakaumasta, jonkun lisäravinteen puutteesta, vääränlaisesta treeniohjelmasta, aineenvaihduntaongelmasta.
Loppupeleissä harvoin hyvinvointia muutetaan viemällä nippelitietoa käytäntöön. Suuret linjat ratkaisevat todella paljon enemmän – etenkin jos ne eivät ole kunnossa. Suurin osa meistä tietää kyllä, mitä nämä suuret linjat ovat. Nuku riittävästi. Syö enemmän kasviksia. Liiku säännöllisesti. Lopeta tupakointi. Vähennä alkoholia. Syö tasaisesti sopivankokoisia aterioita pitkin päivää.
Joo joo, kyllä mä tiedän. Mutta teetkö?
… mutta kun mulla on kaikkea muuta tekemistä öisin enkä ehdi nukkua tarpeeksi.
… mutta kun en vain jaksa pilkkoa niitä kasviksia ja ne on ihan pahojakin.
… mutta kun se liikkumaan lähteminen on niin vaivalloista ja sohva ahmaisee mut töiden jälkeen itseensä.
Ainut mikä lopulta tuo tuloksia, on tekeminen – päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ei tieto. Joskus on hyvä katsoa rehellisesti itseään silmästä silmään ja pysähtyä perusasioiden äärelle. Vähän kuten tämä eräs valmennettavamme, jonka Facebook-postin julkaisen hänen luvallaan:
Miten tästä syndroomasta sitten pääsee eroon? Muutama vinkki:
1. Ole rehellinen ja tarkastele omaa käyttäytymistäsi. Missä asioissa toimit kyllä mä tiedän -syndrooman mukaan? Esimerkki: haluat vähentää stressiä ja tiedät että se johtuu ylitöistä. Silti lupaudut ensi viikollakin jäämään paikkaamaan työkaveriasi. ”Kyllä mä tiedän että stressi vähenee kun en tee niin paljon töitä, mutta…”
2. Tee pieniä tapamuutoksia, yksi kerrallaan. Varmasti tiedät vaikkapa paljonko kasviksia olisi hyvä syödä päivässä, mutta et vain toteuta. Tiedät varmasti paljon muutakin terveelliseen ruokavalioon liittyvää (etkä ehkä toteuta niitäkään). Valitse vain yksi asia kerrallaan, johon keskityt. Keskity vaikka yhden kuukauden ajan vain siihen, että pyrit syömään joka päivä vähintään 500 grammaa kasviksia. Ei muita tavoitteita. Eikä enempää tiedonhankintaa.
3. Havannoi miten ympäristösi ja ihmiset ympärilläsi vaikuttavat valintoihisi. Kenties olet huomannut, että lounaalla tulee aina mentyä pizzalle Joren, Maran ja Peran kanssa, vaikka tiedät että kannattaisi ennemmin tuoda töihin eväät. Kokeile vaihtaa hetkeksi lounasseuraa tai houkuttele työkaverisikin omat eväät -kamppikseen mukaan. Usein pelkkä ympäristön ja seuran muutos muuttaa myös omaa käyttäytymistämme. Hanki ympärillesi ihmisiä, jotka tukevat hyvien asioiden viemistä käytäntöön.
4. Tee jotain minkä tiedät hyväksi, nyt heti. Näin osoitat itsellesi, että pystyt tähän. Keitä vaikka vihreää teetä ja juo kupillinen. Syö päivällisellä jälkiruoaksi iso kipollinen marjoja. Jätä ressitupakka polttamatta ja istu hetkeksi alas hengittämään puhdasta ilmaa. Laita telkkari kiinni ja mene ulos kävelemään 20 minuutiksi. Tee, älä vain tiedä.
Omaa käyttäytymistään voi olla joskus vaikea havaita, kun ei tiedä mistä aloittaisi. Jos kaipaat tukea muutokseen, lähde mukaan 3.3. alkavaan Terveys & Tasapaino -valmennukseen. Minä, innostavat tiimiläisemme auttavat sinua viemään ne kaikkein tärkeimmät perusasiat käytäntöön, joilla oikeasti on merkitystä hyvinvointisi kannalta. Valmennusryhmä antaa tukea, koska jokainen on samassa tilanteessa. Valittavissa on sekä lähiryhmä että verkkokurssi.
Jos olet lukenut kirjani, niin uutta tietoa ei välttämättä tule – mutta puolen vuoden jälkeen päivittäinen toteuttaminen näyttää varsin toisenlaiselta!