Opiskellessani vielä TTY:llä muistan ajatelleeni: ”minusta ei sitten ikinä tule yrittäjää.”
Yrittäjät, joita TTY:lläkin vilisi, olivat jotenkin erilaisia. Ajattelin, että yrittäminen tarkoittaa pakkomyyntiä ja tyrkyttämistä. Työn epävarmuus ja kaiken hallinnoiminen yksin olivat niitä asioita, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen yrittämisestä. Ehkä se sopii jollekin muulle, mutta ei kyllä minulle. Ja tässä sitä ollaan!
Urheiluravinnealalla työskenteleminen oli mielenkiintoista. Opiskelin jatkuvasti työni puolesta ja sen ulkopuolella lisää ravitsemusta. Tuohon aikaan suhtautuin omaan kehooni vielä kovin paljon ulkonäköasenteella. Jossain kohti mukaan alkoi tulla näkökulmia hormonitoiminnan merkityksestä ja terveyden vaalimisesta. Ehkä fitness kasvoi minusta ulos, tai minä siitä. Aloin näkemään ravinnon ja elämäntavat suuremmasta perspektiivistä.
Vuoden 2009 alussa tein päätöksen yrittäjäksi lähtemisestä. Olin jo jonkin aikaa maahantuonut Suomeen fitness-kisa-asuja ja välittänyt niitä kilpailijoille, ajattelematta sen kummemmin, että minähän olin jo tuolloin yrittäjä, ainakin osa-aikainen sellainen. Ilman fitness-harrastustani en takuulla olisi tässä pisteessä. Vaikka lajin kautta vahingoitin elimistöäni ja aineenvaihduntaani, sain sen kautta myös kipinän muiden auttamiseen. Kirjoitin juttuja aiheesta, bloggasin ahkerasti ja autoin muita kisaajia ja kisaamisesta unelmoivia siten kuin vain osasin. Valmennuspyyntöjä sain aika-ajoin ja niiden määrä oli alkanut kasvaa vuoden 2008 aikana.
Ensin tein valmennusta huvikseni, ilman korvausta. Ravintovalmennus tuntui palkitsevalta ja oli upeaa nähdä, kuinka asiakkaat saivat hienoja muutoksia aikaan. Valmennusten kautta pääsin vieläkin lähemmäksi ihmisiä, joita päivätyöni kautta olin saanut auttaa: enää en ollut vain tuotekehittäjä monen askeleen päässä loppukuluttajasta. Lähdin mukaan ruokakauppaan ja kannustin muutoksiin. Se oli hauskaa, eikä tuntunut itse asiassa edes työltä.
Yritystoimintani sain alulle ihan kunnolla Tampereen Ensimetrin avulla. Sain starttirahan ja hain naisyrittäjälainaa. Toiveeni oli, että yrittäjyys mahdollistaisi sen, että voisin työni puolesta matkustaa. Hyvinkin nopeasti tuosta toiveesta tuli sitten totta.
Irtisanouduttuani Joni antoi minulle lahjan, BioSignature-kurssin. Olin syksystä 2008 puhunut kurssista ja haaveilin sinne pääsemisestä. Etävalmentajani Krista oli käyttänyt BioSignaturen metodeja valmennuksessani, vaikka asuikin toisella puolella maapalloa. Olin vaikuttunut ja vakuuttunut menetelmästä ja ajattelin, että siinä olisi hyvä mahdollisuus erottua muista samalla alalla toimivista. Olin saanut BioSignaturen kautta vastauksia sellaisiin kysymyksiin, joihin kukaan ja mikään muu ei osannut vastata.
Toukokuussa 2009, oltuani yrittäjänä pari kuukautta, lensin Lontooseen ensimmäiselle kurssille. Olin pihalla kuin lumiukko. En tajunnut puoliakaan, mistä kurssilla puhuttiin. Kaikenmaailman metylaatioreaktioita ja testosteronin konvertoitumista estrogeeniksi. Puuh! Lisäksi kouluttajamme Charles Poliquin vaikutti mustavalkoisemmalta ihmiseltä kuin kukaan, keneen olin törmännyt. Soitin Jonille ensimmäisen kurssipäivän jälkeen ja sanoin, että mietin onkohan tämä nyt kuitenkaan ihan oikea paikka.
Kurssilta palattuani olin kuitenkin aivan myyty. Lontoossa Charles kuuli minun olevan menossa New Yorkiin lomalle siskoni kanssa kesäkuun alussa, ja kutsui minut toiselle kurssille Rhode Islandille (n. 4h matka New Yorkista). Niinpä alkukesän lomamatkasta tulikin puolittain koulutusmatka ja jatkoin samantien opintojani vielä syvemmälle. Ja sillä tiellä ollaan. Tähän päivään mennessä olen käynyt 12 Poliquinin kurssia Euroopassa ja USA:ssa. Lisäksi olen opiskellut tuhansia tunteja itsenäisesti, avoimessa yliopistossa ja funktionaalisen lääketieteen kursseilla. Seuraava kurssini on tammikuussa Rhode Islandilla ja sen jälkeen seuraava helmikuussa Iso-Britanniassa. Opiskelu on elämäni suola. 🙂
Vuoden 2010 keväällä tein niin paljon töitä, että ajoin itseni uuvuksiin. Olin edellisenä syksynä ajanut USA:n koulutusmatkallani autokolarin ja sairastunut reissuni päätteeksi hirveään vatsatautiin. Kroppani oireili jatkuvasti ja samaan aikaan firmani palveluiden kysyntä kasvoi.
Onneksi samoihin aikoihin Joni mietti uudenlaisia uravaihtoehtoja. Päädyimme yhdessä uskaliaaseen hyppyyn: perustaisimme uuden yrityksen yhdessä. Omat käteni eivät enää riittäneet siihen kysyntään, mitä palveluille oli. Taisin rakastaa asiakkaitani vähän liiankin paljon. Halusin niin kovasti auttaa kaikkia, etten osannut sanoa ”ei” edes silloin, kun myin pois vähäisenkin vapaa-aikani.
Työrumbassa kärsi niin oma terveys kuin myös työn laatu. Häpeän vieläkin sitä, miten yritin auttaa kaikkia ja lopulta asiat vain lipsuivat käsistä. Unohtelin tapaamisia, en muistanut vastata sähköposteihin ja tein töitä välillä kellon ympäri, silti pystymättä antamaan asiakkailleni sitä laatua jota alun perin olin halunnut tarjota. Erehdyin ajattelemaan olevani korvaamaton. Nyt tietysti ymmärrän, että kukaan meistä ei ole! Olen vilpittömästi pahoillani niille asiakkailleni, joille en voinut tuolloin olla se valmentaja jonka he toivoivat saavansa.
Kesällä 2010 Optimal Performance Oy näki päivänvalon. Ja siitä jatkan seuraavassa osassa 🙂
Tieni siihen pisteeseen, jossa olen nyt ei välttämättä ole ollut se kaikkein tyypillisin. Oman polkuni tallustamisen kautta olen ymmärtänyt jotain merkittävää. Jokaisessa meissä asuu paljon suurempi voima, kuin mitä näkyy päällepäin. Voimme tehdä oman elämämme mittakaavassa isoja asioita.
Kun ihmisellä on sisäinen motivaatio, hän pystyy ihan mihin vain. Niihin kaikkein vaikeimmiltakin tuntuviin asioihin.
Olin koulussa keskitason oppilas ja etenkin matematiikassa, kemiassa ja fysiikassa melkoisen surkea. Kolmosluokalla sain kertolaskukokeesta nelosen, enkä vielä tähän ikään (30) mennessäkään ole oppinut kertotauluja. Lukioikäisenä ajattelin, että minusta tulee psykologi.
Kuitenkin vuonna 2007 valmistuin tietojohtamisen diplomi-insinööriksi Tampereen teknillisestä yliopistosta. Ja nyt olen yrittäjä ja huikeita myyntilukuja saavuttanut tietokirjailija, omana intohimoni kohteena ravinto ja hormonitoiminta.
Kuinka tässä kävi näin?
Taidan olla sellainen nopeiden päätösten tekijä. Päätän jotain ja porhallan sitä kohti. Joskus onnistun ja joskus en. Uskon, että kokeilemalla onnistun todella paljon useammin kuin sillä, että jätän kokeilematta uskalluksen puutteen takia.
1990-luvun loppupuolella ollessani teini-iässä, muistan isäni sanoneen usein, että toivoisi meidän opiskelevan ulkomailla vaikkapa vaihto-oppilaana. Hänellä kun ei koskaan sitä mahdollisuutta ollut. Tyrmäsin ajatuksen täysin, kunnes yhtenä päivänä lukion ensimmäisellä luokalla silmäni osui STS:n vaihto-oppilasvuoden mainokseen. Olin tuohon aikaan intohimoinen nettiroolipelien pelaaja ja ajattelin, että olisi kovin hauskaa tavata amerikkalaisia ystäviäni pelistä. Menin kotiin ja sanoin, että haluan lähteä vaihto-oppilaaksi. Rahallisesti tuo ponnistus on ollut sellainen, josta olen todella kiitollinen vielä tänäkin päivänä vanhemmilleni. Isä otti lainaa, jotta tytär pääsi maailmalle.
Lukion toisen vuoden olin vaihto-oppilaana Texasissa. Ja tapasin itse asiassa pelin kautta tutuksi tulleita tyyppejä. Olen aina ollut tällainen kaappinörtti, rakastanut tietokoneita ja tekniikkaa. Vaihto-oppilasvuosi muutti minua ja ajatuksiani merkittävästi. Opin olemaan kiitollinen elämästäni ja uskomaan omaan itseeni uudella tavalla.
Lyhyen matematiikan kohtuullisen huonosta menestyksestä huolimatta hain TTY:lle opiskelemaan ja pääsin soveltuvuusarvion kautta sisään. Opintoni aloitin tietotekniikan koulutusohjelmassa vuonna 2002. Kolmessa vuodessa opiskelin kaikki diplomi-insinöörin tutkintoon vaadittavat kurssit. Joku erehtyi sanomaan minulle ensimmäisinä kouluviikkoina, että ”te kukkaset [soveltuvuusarviolla sisälle päässeet] ette ikinä valmistu ajallaan, jos valmistutte ollenkaan”. Sisuunnuin ja päätin olla erilainen. Niinpä välillä itkin ja opiskelin – lukion pitkä matematiikka opiskeltiin nimittäin puolessa vuodessa läpi ja siitä jatkettiin korkeakoulumatematiikkaan. En ole koskaan opiskellut mitään niin vaikeaa. Mutta olin päättänyt, että kun kerta olen päässyt sisään, niin aion päästä myös ulos.
Syksyllä 2005 asuin Arizonassa puoli vuotta Jonin tehdessä diplomityötään paikalliselle yritykselle. Diplomityöni tein vuonna 2006 Patrialle. Firman ovet eivät kuitenkaan auenneet D-työni valmistumisen jälkeen. Hain kolmatta kertaa – ja lopulta pääsin – erääseen IT-alan yritykseen, johon olin halunnut jo opiskeluaikoina töihin. Muistan ajatelleeni, että tästä se nyt lähtee – tieni valkoisen BMW:n omistajaksi. Hullunkurinen ajatus, jolla motivoin itseäni usein hankalien kurssien aikana TTY:n aikoina. Ajattelin, että minusta tulee vielä menestyvä konsultti.
Hyvin nopeasti kuitenkin huomasin, että työ IT-alalla ei tuntunut oikealta. Business intelligence – varmaankin kovin tärkeää asiakasyrityksille, mutta ei mitään minua inspiroivaa, valitettavasti. Opiskelin vapaa-ajallani… öh, ja joskus myös työajalla (anteeksi ex-työnantaja)… ravitsemusta. Fitness-kisat oli käyty ja janosin tietää, miksi elimistöni palautuminen kisarutistuksesta tuntui niin vaikealta. Insinöörin ongelmanratkaisijamieli halusi vastauksia, eikä kalorien laskeminen ja ruoka-aineiden punnitseminen tuonut niitä. Saati työni johtoryhmäraporttien rakentelun parissa.
Muistan sanoneeni Jonille joskus kesällä 2007: ”Sieluni kuolee tässä työssä.”
Loppusyksyllä 2007 sain työtarjouksen urheiluravinnealan yrityksestä. Valtava paine rinnassa helpotti ajatellessani hyppäystä uudenlaiseen työhön. Ala tuntui paljon enemmän omalta. Pääsin auttamaan ihmisiä työni myötä jossain sellaisessa, joka tuntui aidosti merkittävältä: oman elämän ja urheilun suorituskyvyn parantamisessa.
Jotta tästä postista ei tule kolmen kilometrin mittainen, kirjoitan tarinani osissa 🙂
Intotalo, Kajaani. Siinä on paikka, jossa syntyy jotain hienoa ja hyvää.
Olin aamulla kertomassa yrittäjille ja yrittäjähenkisille siitä, kuinka minusta tuli yrittäjä. Taidanpa kertoa sen tarinan täälläkin jossain kohti. Tajusin jälleen kerran, miten valtavasti potkua omien kokemusten jakamisessa on. Koskaan ei voi ennalta tietää, kuka innostuu. Ja kaikki meistä tarvitsevat rohkaisua. Minäkin. Tänään haluaisin kuitenkin kysyä sinulta muutaman jutun.
Jos sinä olisit energisempi, terveempi, iloisempi, varakkaampi, älykkäämpi, osaavampi ja kehosi olisi sellainen kuin haluat sen olevan, mitä silloin tekisit?
Jos siis otetaan pois kaikki ne todelliset syyt ja tekosyyt, joiden vuoksi et tee elämässäsi juuri sitä mitä haluat tehdä – niin mitä silloin tekisit?
Laita ideat laukkaamaan!
Minä uskon, että jokaisella ihmisellä on oikeus innostukseen, omien unelmien ja tavoitteiden toteuttamiseen. Ja uskon siihen, että silloin kun voimme hyvin henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti, tulevat nuo asiat helposti – tai ainakin meillä on oikeasti resursseja tavoitella jotain uutta ja nykyistä parempaa.
Väkisin vääntämällä flunssa- tai muussa sairauskierteessä, mieli maassa, yksin rohkaisua vailla, innottomassa työpaikassa, univajeessa tai ylipaino-ongelmista kärsiessä voi olla hiukan hankala unelmoida. Pääkoppa kun ei tuota kovin kehittäviä tai innostavia ajatuksia, jos olotila on koko ajan ”vähän sinne päin”.
Intotalolla oli mukana eräs ihminen, josta kovin ylpeä: Anu Kauppinen. Anu oli yksi ensimmäisiä ravinto- ja elämäntapavalmennettaviani, jonka kanssa aloitimme valmennusprojektin keväällä 2009 kun lähdin yrittäjäksi. Tuskin kumpikaan meistä valmennuksen alussa tiesi, minne Anu päätyisi.
Kehonmuokkausprojektista tuli elämänmuokkausprojekti: jotakin Anun sisällä syttyi. Anu alkoi kyseenalaistaa elämänsä valintoja ja miettiä, mitä hän todella haluaisi tehdä työkseen ja mikä häntä aidosti innostaa.
Kaksi ja puoli vuotta tuon valmennuksen aloituksen jälkeen Anu auttaa itse muita samanlaisten elämäntapamuutosten tekemisessä ja opiskelee jatkuvasti lisää. Viime keväänä Anu kävi BioSignature-koulutuksen ja tekee nyt valmennusta Iisalmessa. Anun blogista voit käydä katsomassa esimerkiksi hänen miehensä hienot muutoskuvat, kun painoa on pudonnut 16kg ja rasvaprosentti tipahtanut alun 28,1 %-yksiköstä 19,9 %-yksikköön. Mainittakoon lisäksi, että muutosta miehessä ei ole tapahtunut vain ulkoisesti. Heikin omin sanoin:
”Olen paljon virkeämpänä ja paremmantuulisena töissä joka päivä. Terveysongelmat mahan ja suoliston alueella ovat historiaa. Ei hassumpaa kehitystä vai mitä?”
Minä rohkaisin Anua eteenpäin. Anu rohkaisi Heikkiä eteenpäin – alkukankeudesta huolimatta (voin kertoa, että oman puolison valmentaminen on valmennuksista vaikeinta). Rohkaisin valmennettavaani Sannaa eteenpäin. Nyt Sanna auttaa meitä Optimal Performancen valmennuksissa. Ja lisäksi Sanna on kannustanut miehensä elämäntapamuutoksiin – lue Sannan kertomus aiheesta täältä. Näin hyvä kiertää. Kun nämä ihmiset voivat paremmin, on heistä iloa ja apua toisillekin. Sitä vartenhan me täällä olemme. Koskaan en voi ennalta tietää, minne minun hyvät sanani, hymyni tai kannustukseni johtaa. Niitä ei kannata säästellä.
Ketä sinä rohkaiset eteenpäin – ja mihin sinä kaipaisit rohkaisua?
Olin viikonloppuna Helsingin Kirjamessuilla, en pelkästään vierailemassa vaan myös puhumassa. Tavoitteita selvästi kannattaa asettaa. Reilu vuosi sitten sanoin kustannustoimittajalleni, että tavoitteeni on sitten tämän kirjan tiimoilta olla puhumassa Helsingin Kirjamessuilla.
Vasta käveltyäni Messukeskukseen sisälle sunnuntaina, tajusin kuinka hurja tavoite se oikeastaan edes oli. Me suomalaiset todellakin olemme kirjakansaa – kirjojen paljous messuilla oli aivan järjettömän suuri. Kaivoin tämän hämmennyksen saattelemana esiin hiukan tilastotietoa: vuonna 2005 tietokirjoja julkaistiin reilut 9600 kappaletta ja kaunokirjoja 2000 kaippaletta (lähde), nykyään ehkä vieläkin enemmän. Vain murto-osa kirjailijoista pääsee puhumaan messuilla lukijoilleen omasta kirjastaan. Minulle kuitenkin kävi näin, minkä lie onnenkantamoisen tuloksena.
Pari viikkoa sitten olin puhumassa myös Terveysmessuilla kirjastani. Lukijakysymyksiä tuli yllättävän paljon miniluentoni jälkeen – aihe selvästi mietityttää kovasti. Ihmettelenkin, minkä vuoksi näistä hormoniasioista ei puhuta enemmän ja nimenomaan ratkaisukeskeisellä otteella?
Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia ja kakkostyypin diabeetikoita on Suomessa molempia ainakin puoli miljoonaa. Lääkitys ei ole ainoa ratkaisu elimistön hormonaalisen tilan kohentamiseen. Se ei korjaa alkuperäisiä syitä ongelmiin. Mielestäni tarvitaan kattavampaa, selkokielistä informaatiota siitä, kuinka jokainen voi ehkäistä omilla elämäntavoillaan parhaansa mukaan esimerkiksi näitä sairauksia.
Kirjan kolmas painos on tulossa ulos ensi viikolla. Hormonidieetti on myynyt paremmin kuin olisin osannut odottaa. Siitä on kirjoitettu lehdissä, blogeissa ja keskustelupalstoilla. Tällä hetkellä lehtipisteissä on Trendi ja Kauneus & Terveys -lehdet, joissa on juttua kirjasta. Kirjastoissa on varauksia satamäärin.
On ollut upeaa nähdä, kuinka moni on saanut kirjasta konkreettisia työkaluja omaan elämäänsä. Hahmottelen hiljalleen seuraavaa kirjaani. Tästä hormoniaiheesta tarvitaan selvästi lisää haloota. Toivottavasti muutkin terveydestä kirjoittavat ja puhuvat tarttuvat aiheeseen! Jalka- ja kirjoitustyötä on edessä, jotta asia saadaan isossa mittakaavassa näkyviin.
Maanantaina 7.11. pidän Hormonidieetti-aiheisen yleisöluennon kotikonnuillani Kajaanissa. Etelä-Suomessa seuraavat yleisöluennot järjestetään 29.11. Tampereella ja 30.11. Helsingissä. Näiden luentojen teemana on hormonien ja unen yhteys.
Tällä viikolla on tulossa innostavaa uuden oppimista: perjantaina alkaa Tampereen Pyrinnön painonnostokurssi, jolle olen ilmoittautunut mukaan. Valmentajani Jannen kanssa olemme jo jonkin aikaa suunnanneet treenejäni siten, että jossain kohti siirryn enemmän painonnoston suuntaan. Se näyttää hauskalta ja on jotain, mistä en tiedä paljoakaan. Taustaa on Poliquinin opettaman kahden päivän Olympic Lifting -kurssin verran (eli ei käytännössä juurikaan). Viikko sitten kävin Jannen kanssa kahtena päivänä opettelemassa painonnoston perusteita. Nyt uudessa treeniohjelmassani on jo mukana elementtejä, joiden kautta saan liikkeisiin tuntumaa.
Voimaa on tullut – ja tulee koko ajan – lisää näiden uudentyyppisten treenien kautta. Esimerkiksi eilen sain tehdä penkkipunnerrusta jo 20 kilon käsipainoilla, viiden toiston sarjoja ja neljän sekunnin alaslaskuilla. Leuanvetoja saan vihdoin omalla painolla kolme. Vielä on paljon matkaa tavoitteesiin, mutta pääsen niihin vielä kun teen vaan ahkerasti töitä ja syön fiksua ruokaa, jota kroppani tarvitsee.
Fyysisen voiman lisääntyminen tuntuu todella hyvältä. Kunpa useammat naiset uskaltaisivat tavoitella voimaa – se nimittäin antaa myös valtavasti henkistä potkua!
Haluan nähdä kuinka pitkälle voin virittää kehoani. Mikä on sen optimaalinen suorituskyky? En tiedä. Siksi painonnoston opettelu tuntuu sopivan hauskalta haasteelta.
Tavoitteiden asettaminen tapahtuu näin. Näitä kysymyksiä voit käyttää myös itsellesi, olipa tavoitteesi tai unelmasi ihan mikä tahansa. 🙂
Mikä on unelmasi (tai tavoitteesi)?
Haluan oppia painonnostoa ja olla vahva.
Alla on inspiroiva video Marilou Dozois-Prévostista, joka on Poliquin Performancen sponsoriurheilija. Tämä 58-kiloinen nainen työntää tässä videossa muuten 104 kiloa.
1. Kuinka varmistat osaamisen ja pätevyyden tavoitteen saavuttamisessa?
Menen painonnostokurssille. Otan yhteyttä niihin, jotka lajia harrastavat ja siinä kisaavat. Harjoittelen säntillisesti Jannen laatimalla ohjelmalla, jossa vähitellen vahvistamme kroppaani siten, että nostot alkavat sujua. Huollan kehoa itsenäisesti venyttelemällä sekä käymällä kiropraktikolla ja osteopaatilla säännöllisesti.
2. Millainen mielentila tukee tavoitteessasi onnistumista?
Tarvitsen kärsivällisyyttä, omistautumista, pitkäjänteisyyttä, innostusta oppimiseen ja itsekuria harjoitteluun. Se, että ajattelen positiivisesti ja uskon omaan onnistumiseeni, on kriittisen tärkeässä asemassa.
3. Mitkä asiat voisivat estää minua saavuttamasta tavoitettani – onko jotain, mistä tulisi luopua?
Olen treenannut pitkään ulkonäkötavoitteiden kautta – haluan luopua tästä. Nyt haluan keskittyä suorituskykyyn ja siihen, että kehoni on mahdollisimman toiminnallinen kaikin puolin.
4. Mitä rajoittavia uskomuksia minulla on, jotka voivat estää minua saavuttamasta tavoitettani? Mitä uskomuksia minulla on, jotka voivat tukea tavoitteeni saavuttamista?
Olen aina ajatellut, etten ole liikunnallisesti lahjakas ja että olen hidas oppimaan eri urheilulajeja. Kehoni näyttää kuitenkin pitävän tästä lajista ja muutenkin painojen kanssa touhuamisesta. Ja jos opin kerta kaikkea muutakin nopeasti, miksi en myös tätä? Olen kuitenkin lyhyen matematiikan surkeilla taidoilla kyennyt porskuttamaan läpi teknillisen yliopiston ja valmistumaan diplomi-insinööriksi. Se, jos joku, oli vaikeata. Enköhän pysty siis tähänkin.
Haluan opetella ajattelemaan, että olen liikunnallisesti lahjakas ja opin nopeasti uusia urheilulajeja.
5. Mitä päämääriä asetat päivittäisellä tasolla, jotta tavoite toteutuu?
Huollan kehoa: venyttelyä erityisesti etureisille ja putkirullausta (foam rolling => artikkeli täällä, erittäin hyvä tapa lihashuoltoon) liikkuvuuden ja venyvyyden lisäämiseksi. Salitreeni 4-5 kertaa viikossa, joista osa on seuraavien viikkojen ajan painonnostokurssin treenejä. Syön päivittäin vähintään neljä proteiinipitoista ateriaa, jotka sisältävät kasviksia ja luonnollisia rasvoja. Hiilareita syön treenien jälkeen.
6. Mikä on visiosi tähän tavoitteeseen liittyen ja mistä tiedät, että olet saavuttanut tavoitteesi?
Ihan ensiksi haluan tietenkin oppia painonnoston tekniikat puhtaasti. Sen jälkeen voisin tähdätä vaikka siihen, että pystyn tekemään työnnön sellaisella painolla, joka on myös oman kehoni paino. Tiedän, että olen saavuttanut tavoitteeni kun olen niin vahva, että tuo työntö onnistuu puhtaasti. Rinnallevedon painotavoitteeksi valmentajani Janne ehdotti 1,3 x oman kehon paino joten sillä mennään.
Iso visioni on se, että erityisesti naiset innostuvat painoharjoittelusta vapailla ja raskailla painoilla!
Alla 5.3.2011 naisten Suomen ennätyksen 63kg-sarjassa tehnyt Anna Everi, joka työnsi 105kg. Nyt naiset punttisalille (tällaisia voimia ei saa istumalla reidenlähentäjälaitteessa) 🙂
7. Millaisessa suhteessa tämä tavoite on elämäntehtävääsi nähden?
Iso kysymys! Mielestäni elämässä on kyse oppimisesta ja oman oppimansa jakamisesta muiden kanssa. Kenties esimerkkini voi inspiroida muitakin uskaltamaan ja kokeilemaan omien rajojensa venyttämistä. Toivon itselleni ja muille uskallusta omien unelmien toteuttamiseen ja sitä kautta toisten auttamiseen. Hyvä fiilis ja flow syntyvät siitä, kun tekee jotain riittävän haastavaa, kyvyt riittävät sen tekemiseen ja samalla tekemisestä voi nauttia.
8. Miksi tämän tavoitteen saavuttaminen on tärkeää sinulle? Onko tavoite linjassa muiden elämäsi tärkeiden asioiden kanssa?
Haluan oppia uusia taitoja. Ja minun mielestäni fyysinen voima ja vahva mieli ovat sidoksissa toisiinsa – jos niitä harjoitetaan yhtä aikaa. Vahvalla mielellä tarkoitan mieltä, joka ei poukkoile ympäriinsä vaan kykenee keskittymiseen ja ajatteluun, katkeamattoman ajatustenvirran sijaan. Painonnostossa keskittyminen on pakollista. Räjähtävään nostoon valmistautuessa ei ole varaa seuraavan päivän kauppareissun miettimiseen.
”To keep the body in good health is a duty… otherwise we shall not be able to keep our mind strong and clear.” -Buddha
9. Mitä muita hyviä asioita elämääsi virtaa tämän tavoitteen toteuduttua?
Ehkäpä uskallan asettaa itselleni isompia tavoitteita tämän lajin suhteen, kun ensin opin perusteet. Terveydentilani ja suorituskykyni elämässä paranee. Sitä kautta voin saavuttaa enemmän muitakin asioita, joita elämässäni haluan saada aikaan.
Tavoitteen asettamisen kaava on NLP Akatemian Wealthy Mind -kurssilta ja kulkee nimellä ”Bringforthism – 9 keys to consciously bringing forth what you want”.
Terveisiä Frantsilan kauniista maisemista Hämeenkyröstä. Tuli vietettyä kumpuilevien peltojen ja yrttiviljelmien kainalossa, idyllisessä hyvän olon keskuksessa muutamainen yö ja päivä yrittäjyysvalmennuksen merkeissä. Aloitimme viime keväänä mieheni Jonin kanssa Sammon Takojat -valmennuksen, joka tähtää tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon suorittamiseen Tiimiakatemian valmennusmetodien kautta.
Frantsila oli sinänsä hauska paikka tähän valmennukseen, että sen omistajat Virpi ja Jim Cormier ovat toimineet yrittäjinä jo 30 vuotta ja ovat Suomessa luonnonkosmetiikan ja yrttituotteiden edelläkävijöitä. Frantsilasta löytyy myös söpö puoti, josta voi ostaa tuotteita. Reissun aikana tuli maisteltua parhaita kotimaisia omenia joita olen koskaan syönyt, ja todettua että minusta ei kenties koskaan tulisi kasvissyöjää. Yhdessäkään valmennuksessa en ole ollut niin väsynyt kuin tässä. Minun koneeni käy paljon paremmin lihalla, kasviksilla ja rasvalla kuin kasviksilla, hedelmillä, maitotuotteilla ja quinoalla. Soijan ja viljat jätin välistä ihan suosiolla.
Tykkään kovasti tällaisesta erilaisen menetelmän kautta tapahtuvasta opiskelusta. Lienen muutenkin jonkin sortin outolintu opiskelujeni suhteen. YO-kirjoituksiin saakka vihasin matematiikkaa. Kolmosluokalla kertolaskukokeesta saatu nelonen kertoo käytännössä kaiken tarvittavan. En osaa kertotauluja vieläkään. Lukion viimeisellä luokalla sain kuitenkin päähäni pyrkiä teknilliseen korkeakouluun. Sinne pääsi tietty, pieni kiintiö ”kukkaisopiskelijoita” soveltuvuusarvion kautta. Päätin päästä sisälle ja niin tankkasin matikkaa aamusta iltaan viimeiset kuukaudet ennen YO-kirjoituksia. Alun perin tähtäämäni A:n sijaan sainkin kahta pistettä vaille E:n ja pääsin sisälle Tampereen teknilliseen yliopistoon vuonna 2002. Valmistuin tietojohtamisen diplomi-insinööriksi keväällä 2007 neljän ja puolen vuoden opiskelun jälkeen.
Sisäinen polte on uskomaton voima. Teknilliseen päästyäni tajusin, että mikään muu ei voisi estää minua saavuttamasta omia unelmiani kuin oma pääkoppani ja uskomukset siitä, etten pysty. Jos olisin kuunnellut opinto-ohjaajaani, en olisi edes hakenut sisälle. Hän torppasi ideani nimittäin sanomalla, että minun matematiikan, kemian ja fysiikan taidoillani ei teknillisestä kannattaisi haaveilla. Kuinka usein annammekin tällaisten, täysin perusteettomien mielipiteiden määrittää elämämme suunnan?
DI-opinnot oikeastaan näyttivät minulle sen, mitä pitkäjänteisellä, sitkeällä työllä ja kovalla tahdonvoimalla voi saada aikaan. Samoja ominaisuuksia olen käyttänyt hyödykseni yrittäjänä ja oman elämäntapamuutokseni teossa. Tietojohtamisen ymmärrys kulkee takaraivossa mukana jatkuvasti: minun työni on oikean tiedon siirtämistä oikeille ihmisille, oikeaan aikaan. Tunnen kiitollisuutta siitä, että kirjan myynti todistaa edellisen lauseen paikkansapitävyyttä. Tarvitsemme tarinoiden ja selkokielelle puetun tiedon antamaa toivoa ja toisten esimerkkiä inspiroimaan meitä arjessa.
Ihmisten innostamiseen ei tarvita tutkintoja. Omien havaintojeni ja kokemusteni jakamiseen pätee sama. Jokainen voi omalla esimerkillään inspiroida muita muuttamaan elämäänsä. Opiskelun tulisi mielestäni tähdätä oman itsen kehittämiseen ja kasvuun, ei pelkästään tiettyjen tutkintonimikkeiden haalimiseen CV:hen. Minulla on niin iso visio, että sen täyttämiseen tarvitaan tuhat kertaa enemmän puhdasta rohkeutta, sinnikkyyttä ja oma-aloitteisuutta kuin yhtäkään tutkintoa 🙂
”Having an unusually large goal is an adrenaline infusion that provides the endurance to overcome the inevitable trials and tribulations that go along with any goal. Realistic goals, goals restricted to the average ambition level, are uninspiring and will only fuel you through the first or second problem, at which point you will throw in the towel.”
– Tim Ferriss”
Yllä olevan quoten varastin röyhkeästi mieheni Jonin Facebookista. Joni on syventynyt blogissaan viime aikoina tiiviisti omassa elämässä eteenpäin menemisen saloihin, suosittelen lukemaan huumorilla höystettyjä juttuja täältä.
Sammon Takojissa meillä on hyvä valmennusporukka, jossa on yrittäjiä laidasta laitaan: on betonilattioiden käsittelyiden edelläkävijää, taidegraafikkoa, lankakauppiasta ja arkkitehtiä. Kaikilla oma tuotekehitysprojektinsa, joka toimii erikoisammattitutkinnon raameina. Viikonloppuvalmennukset puolentoista vuoden ajan ovat antoisia, sillä valmennuksissa tulee keskustelleeksi ihmisten kanssa joihin ei muuten kenties koskaan tutustuisi. Olen huomannut, että yrittäjäasenne ja tuotekehityksen innovaatiot eivät tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla samalla alalla. Joskus yllättävä idea voi tulla yrittäjältä, jonka toimiala on aivan jotain muuta kuin oma. Ihmisiltä keskusteluiden ja esimerkin kautta oppiminen on rikastavaa.
Yrittäjyys – niin ammattina kuin elämänasenteena – on sisäistä poltetta. Tahtoa tehdä muutos siihen maailmaan jossa jokainen meistä elää. Antaa oikeutus omalle olemassaololle ja tehdä hyvää toisille. Olla vastuussa omasta elämästään ja kantaa vastuu pää pystyssä.
Voimaa on tullut – ja tulee koko ajan – lisää näiden uudentyyppisten treenien kautta. Esimerkiksi eilen sain tehdä penkkipunnerrusta jo 20 kilon käsipainoilla, viiden toiston sarjoja ja neljän sekunnin alaslaskuilla. Leuanvetoja saan vihdoin omalla painolla kolme. Vielä on paljon matkaa tavoitteesiin, mutta pääsen niihin vielä kun teen vaan ahkerasti töitä ja syön fiksua ruokaa, jota kroppani tarvitsee.
