Joskus vastaan tulee niitä päiviä, kun tietää liikunnan tekevän hyvää, mutta se ei vaan kertakaikkiaan huvita. Tänään oli yksi niistä päivistä, mutta kuinkas sitten kävikään.
Kävin aamulla verikokeessa ja söin epätyypilliseen tapaan aamupalani vasta kello 10 (herättyäni klo 6.30 ilman herätyskelloa). Kroppani on herkkä ja tällaiset ravintomuutokset saavat sen murjottamaan. Lopputulos? Kolme kuppia kahvia, hirveä namihimo koko päivän ja nollamotivaatio liikuntaan, kun väsymys painoi kahvin sijaan siltikin päälle. Namihimolle en antautunut, pelkästään ärsyynnyin sen olemassaolosta 😉 Kuulostaa ehkä pieneltä, mutta olisi torjuttavissa niin helpolla: syömällä aamupala ajoissa. Viime viikkojen aikana olen muuten pärjännyt aivan hyvin korkeintaan sillä yhdellä kahvikupillisella, josta tein pari blogipostia sitten lupauksen.
No, mitä tällaisessa tilanteessa sitten teen? Kahvikissa kittasi sen kolme kupillista. Mutta karkkihamsterille en antanut tänään edes pikkusormea, sillä se vie usein koko käden. Toki toisinaan syön jotain hyvää, esimerkiksi jäätelöä tai ulkona syödessä jälkiruoan – kuten viime viikolla annoksen gluteenitonta suklaakakkua. Silloin tällöin pidän karkkipäivänkin, mutta en enää niin usein kuin nuorempana. Silloin karkkipäivä oli joka päivä. Arkena syön makeanhampaan kolotukseen mulpereita, muutaman taatelin, raakasuklaata tai teen makean smoothien.
Liikuntamotivaatiota en odota. Vetkuttelin salille lähtöä viiteen asti ja monta kertaa iltapäivän aikana ajattelin, etten menekään tänään. Lopulta kampesin itseni pukuhuoneeseen. Päätin, että tänään riittää kunhan teen A- ja B-sarjat eli yhteensä 18 sarjaa pystypunnerrusta, alataljasoutua, penkkipunnerrusta ja facepullia. Lopulta tein kuitenkin koko treenin C-sarjoineen ja vielä kaksi extrasarjaa, kun treeni kulki niin hyvin. Paukkuivatpa siellä parit toistoennätyksetkin tietyillä sarjapainoilla.
Tarinan opetus? Joskus nurinpäin alkanut päivä voi kääntyä loistavaksi. Tärkeintä on, että lähtee liikkeelle. Jos ei jaksa tunnin lenkkiä, käy edes korttelin ympäri – ja usein jalat ovat sitä mieltä, että pidemmällekin voidaan kyllä mennä.
Älä odota motivaatiota liikuntaan tai elämäntapamuutoksiin. Vedä lenkkarit jalkaan ja mene ulos, NYT. Ala tekemään, ja mieti vasta sitten. Saatat hämmästyä tuloksista 🙂
—
Kuvan lähde: CocoVi