Mars salille, vaikka oman armaan kanssa

Kävimme eilen pitkästä aikaa mieheni Jonin kanssa yhdessä treenaamassa. Kun tutustuimme seitsemän vuotta sitten, oli saliharrastus meille se yhdistävä tekijä. Tuolloin olin treenannut salilla vasta puolisen vuotta tavoitteellisemmin. Joni tsemppasi minua, opetti perusliikkeitä, kannusti säännölliseen treeniin ja rohkaisi tähtäämään fitness-lavalle kun näki innostukseni lajiin. Yhteinen harrastus tekee parisuhteelle hyvää. On mukava nähdä, kun toinen konkreettisesti pitää itsestään huolta fyysisen aktiivisuuden kautta. Jos toinen meinaa joskus jäädä sohvalle, saa toisen päättäväisyys laiskuuden väistymään.

Treeniohjelmassa oli eilen yhteinen käsitreeni:

A1: Dippi 5 x 4-6, tempo 40X0, tauko 10s
A2: Ranskalainen maaten taljassa 5 x 8-10, tempo 30X0, tauko 90s

A3: Leuanveto kapea vastaote 5 x 4-6, tempo 40X0, tauko 10s
A4: Hauiskääntö kulmassa istuen Hammer-mallia 5 x 8-10, tempo 40X0, tauko 90s

Minun voimatasoni ei riitä siihen, että tekisin 4 sekunnin alaslaskuilla omalla painolla noin monta toistoa dippiä ja leuanvetoa, joten teen joko negatiivisia toistoja (pelkkä alaslasku) tai avustettuja toistoja (kuvassa). Nämä ovat hyviä tapoja opetella näitä ns. raskaita perusliikkeitä, jotka ovat parhaita sekä voimatason lisäämiseen että kehonkoostumuksen muuttamiseen.

Sen jälkeen kun meistä molemmat kouluttautuivat personal traineriksi – minä alunperin vuonna 2006 ja Joni tämän vuoden keväällä – on yhteisestä salitreenistä tullut myös jossain määrin haastavaa. Puolison neuvoja on joskus kovin hankala ottaa samalla tavalla kuin täysin ulkopuolisen trainerin 😉 Tämän takia minulla on erillinen valmentaja Janne, joka tekee treeniohjelmani. Janne asuu Helsingissä ja treenauttaa minua kun käyn reissuillani.

Tampereella pyysin taannoin lisäapua Ramilta, joka treenauttaa minua 1-2 kertaa viikossa. Jalkatreeni on ollut yksi murheenkryyni jo monen vuoden ajan pitkään kipuilleen alaselkäni ja etureisiongelmien vuoksi, eikä kantti ja kärsivällisyys aina tahdo kestää yksin treenaamista.

Trainerin valvovan silmän alla ei laiskotella. Siinä unohtuu tekosyyt, kun joku muu on katsomassa vieressä, onko väsymys lihaksissa vai korvien välissä. Liikeradat pysyy puhtaina ja loukkaantumisriski pienenee. Oikein ihmettelen, miten en aiemmin tullut ajatelleeksi tätä? Aivan liian kauan kitkuttelin yksinäni, valitellen kipeitä paikkoja ja kehityksen puutetta. Nyt treeniin on tullut ihan uudenlaista potkua ja innostusta. Tänään vuorossa on jälleen jalkatreeni Ramin kanssa. Oikein odotan, kuinka paljon vahvempi olen jo etukyykyssä kuin viime viikolla 🙂

Voima todellakin tekee onnelliseksi!

Tutustu Optimal Performancen personal trainereihin täällä.

Kategoriat

Share This