Eroon kuukautishäiriöistä elämäntapamuutoksella?

Eroon kuukautishäiriöistä elämäntapamuutoksella?

Halusin jakaa tänne blogiini muutaman ajatuksen Hyvän olon hormonidieetti -verkkokurssilaisiltani. Meillä on ihan mahtavan aktiivinen ja lämminhenkinen Facebook-ryhmä kurssilaisille ja alumneille, jossa käydään vilkasta keskustelua hyvinvoinnista, perhe-elämästä, elämäntapojen vaikutuksesta (ja muutoksen vaikeudesta) ja tietysti hormoneista. Tässä on pieni pätkä keskustelua ryhmästä tältä viikolta.

“Olen 46v ja ensimmäisen kerran elämässäni minulla on tullut tämän elämäntavan myötä säännöllinen kuukautiskierto. Olen ollut mukana valmennuksessa 4/17 lähtien. En tiennyt edes, että miltä tuntuu kierron puoliväli! Piti oikein googlata, kun ihmettelin oireita!

Takana lapsettomuushoidot, joiden ansiosta yksi lapsi. Kun hoitoja aloiteltiin ja hormonejani tutkittiin olin kuulemma ihme tapaus, niin vähäisiä olivat naiseuteen liittyvät tasot. Olin elämäni kunnossa hoitojen aikana. Yleensä käy toisin päin.

Olen aina omasta ja ravintoterapeutin mielestä syönyt terveellisesti. Nyt olen kuitenkin saanut huomata, että proteiinin saanti on ollut minimissään. Uskon siis uuteen ruokailutottumukseen. Lisäksi olen aina käyttänyt hyvin niukalti ravintolisiä. Nyt olen käyttänyt oikeastaan Kaisan suositusten mukaan Optimal Performancen kautta tilattavia ravintolisiä.

Uneni ovat aina olleet pitkiä ja hyviä. Liikuntaa olen luonnollisesti lisännyt. Mutta suurimman muutoksen olen saanut tehtyä stressinhallintaani ajatuksella että minä voin ja minun ei tarvitse! Olen sellainen “kiltteydestä kipeä” tyyppi.

Käyn työni vuoksi säännöllisesti psykiatrin ja psykoterapeutin vastaanotolla. Hän on ollut myös hämmentynyt minussa tapahtuneisiin muutoksiin!

Haluan tällä viestillä tsempata teitä, jotka kamppailette esim. epäsäännöllisten kiertojen tai vaikkapa lapsettomuuden kanssa. Nyt saattaisin ehkä tullakin luomusti raskaaksi. Lapsettomuuden syy oli meillä tuntematon.”

*****

Toinen ryhmäläinen kertoo:

“Minä olen 33-vuotias, kuukautiset on alkanut 20 vuotta sitten. Tänä syksynä ensimmäisen kerran koskaan tuli kuukautiset kahtena kuukautena peräkkäin. Olin ensimmäisen kerran mukana kurssilla 1/17, joten muutos yhdeksässä kuukaudessa on huima!

Aamiainen on useimpina aamuina viikossa proteiinipitoinen, kun ennen söin vain kahvi+leipä -kombon. Nyt käyn salilla n. kolme kertaa viikossa ja olen kiinnittänyt huomiota lepoon ja uneen. Tämän kurssin ja muutaman muun projektin yhteisvaikutuksena yleinen sata lasissa suorittaminen on vähentynyt ihan huimasti. Lempeys ja ymmärrys itseä kohtaan on puolestaan lisääntynyt.

Kuukautisten ilmestymisen lisäksi olen ruvennut hikoilemaan salilla ja lenkillä, mitä ei ole tapahtunut ainakaan 10 vuoteen. Olen niin tyytyväinen! Vielä kun tämä sairastelu loppuisi, niin pääsisi taas salille.”

******

Toivon, että tämä kannustaisi muitakin kuukautishäiriöiden kanssa kamppailevia kiinnittämään huomiota omiin elämäntapohinsa. Näennäisesti pienet muutokset voivat pidemmällä aikavälillä olla yllättävän suuria kehon sisäisen hyvinvoinnin, aineenvaihdunnan ja hormonien kannalta. Hyvän olon hormonidieetti -kirja on hyvä apulainen muutoksen aloittamiseen. Sen avulla pääsee hyvin alkuun itsenäisesti. Kirja näyttää olevan pysyvästi varsin edullisen hintainen esim. Adlibriksessa (täällä). Sitä pystyy myös kuuntelemaan ilmaiseksi jos liittyy BookBeat-äänikirjapalveluun – siellä on kahden viikon ilmainen aloitusjakso.

Meiltä on myös lokakuun lopussa tulossa uusi valmennus, Optimal Tribe, jonka avulla elämäntapamuutosta voi lähteä tekemään erittäin edulliseen hintaan. Uusi valmennus toivon mukaan madaltaa kynnystä lähteä tekemään muutoksia: siinä nimittäin opetellaan uusia tapoja hyvin maltilliseen tahtiin, haetaan tukea yhtä lailla inspiroivasta ja avuliaasta yhteisöstä ja mikä parasta, valitaan itse mitä yhtä asiaa opetellaan ja millaisella rytmillä. Lisäksi valmennus toimii kuukausihinnalla ja siinä voi olla mukana juuri niin pitkään kuin itse kokee tarpeelliseksi.

Lukijan kirje: Haavainen paksusuolentulehdus, selkärankareuma ja kakkostyypin diabetes

Lukijan kirje: Haavainen paksusuolentulehdus, selkärankareuma ja kakkostyypin diabetes

Yksi isoista unelmistani on ollut se, että tekstini saisivat aikaan todellisia muutoksia ihmisten elämänlaadussa kohti parempaa. Sellaisia, että ihmisillä olisi kapasiteettia ja resursseja pystyä elämään energistä, omien unelmien toteuttamista kohti pyrkivää täyttä elämää. Toivon kovasti, että voin valaa uskoa ja rohkaisua niihinkin jotka ajattelevat että kaikki toivo on jo mennyt.

Eniten toivon, että kirjani sysäävät eteenpäin muutoksia käytännön elämässä. Sellaisia, että ei vain enää istuta odottamassa että joku muu pelastaa. Otetaan terveys omiin käsiin ja kokeillaan, mikä toimii ja mikä ei sen sijaan että uskotaan sokeasti siihen kun joku sanoo ettei sinulla ole mitään toivoa. No, tässä on sellainen tarina.

Omat reaktioni vaihtelevat edelleen hämmennyksestä liikutukseen ja onnentunteisiin kun luen näitä kirjeitä, joita saan säännöllisin väliajoin lukijoiltani. Tiedän ravinnon ja elämäntapojen voiman, mutta jokainen näin voimakas konkreettinen todiste niiden toimivuudesta saa silti suuren kiitollisuuden valtaamaan mielen. 

Disclaimer: Tarkoitukseni ei ole ikinä ollut sanoa, että oppini parantaisivat sairauksia tai että valmennuksissamme parannettaisiin sairauksia. Elämäntapojen muuttaminen on terveyden tukemista – sitä, että keho voi itse aktivoida omia luontaisia eheyttämis- ja uudelleenrakennusprosessejaan. En missään nimessä kehota ketään lopettamaan lääkityksiään. Muutoksista täytyy aina keskustella oman lääkärinsä kanssa. Jos sairaus on seurausta pitkälle edenneestä epätasapainotilasta, joskus voi myös käydä yhtä onnekkaasti kuin tämän tarinan henkilöille ja lääkityksiä voidaan purkaa pois – mutta se pitäisi aina tehdä lääkärin valvonnan alaisena. 

Saanko esitellä, Nora, vaimo ja pienen pojan äiti. 

13.6.2013, yksityisviesti Facebookissa

Heips Kaisa!

Olen saanut haavaisen paksunsuoleni ja selkäraumani kuriin kun sinun kirjasi luin! Sairaalassa hämmästelevät, kun olen voinut jättää lääkitykset pois kokonaan. Reumapolilla ei siltikään uskota ruokavalioon. Gastropolilla sentään jo myönsivät viljattoman ja sokerittoman elämän sopivan paremmin suolisto-ongelmaisille.

Gluteeniton vohveli

“Tässä sunnuntainen aamupala: gluteeniton vohveli savulohella, vuohenmaitogoudalla, varhaiskaalilla, tomaatilla, avokadolla, varhaisipulin varrella, seesaminsiemenillä, pinjansiemenillä ja lurauksella oliiviöljyä.”

Sain muuten reumapolilta potkut, kun en suostunut ottamaan lääkkeitä ja päätin vaan sinnillä ruokavaliota testaamalla. Se kyllä kannatti!

Täytyy vielä kertoa miehestäni, joka sairastaa kakkostyypin diabetestä. Kiitos taas sinun kirjan, hän pystyi jättämään insuliinin pistämisen tammikuussa. Nyt sairaus pysyy tasapainossa ruokavaliolla ja kanelilla, josta kerroit Hormonidieetissä [kurkista ohje täältä]. Siinäpä vasta on ihmeaine. <3

Eihän elämällä ole laatua kun on kipeä. Se, että tuntee olonsa normaaliksi ilman kipuja ja lääkitystä on huumaava. Aluksi tulee sellainen teräsmiehen tai -naisen olo.

Meidän 5-vuotias poikamme on varmaan kaikkein onnellisin, kun äiti voi hänen kanssaan touhuta ihan kaikkea.

540743_10201011464789014_621256665_n

“Minun ja pupun herkkuaamupala 🙂 Savulohta, sipuli-valkosipuli-persiljamunakas, tomaattia ja avokadoa seesaminsiemenillä. Jälkkäriksi rouskuteltiin paahdettuja pinjan-, kurpitsan-  ja auringonkukansiemeniä.”

Mies on taas elämänsä kunnossa. Hän aloitti syksyllä lätkän kun pystyi jättämään kolesterolilääkkeet pois. Ne kun kiristi häneltä lihakset niin että hyvä kun pystyi kävelemään.

Sinä et Kaisa voi ymmärtää miten valtava vaikutus tällä kaikella on ollut ja tulee olemaan meidän elämässä. Ja kaiken tämän tiedon takana seisoo pieni, mutta kuitenkin niin suuri nainen, SINÄ!

999381_10201845918929846_312665369_n“Tämän kesän dream-coleslaw: Varhaiskaalia ohuina suikaleina, porkkanaa isona raasteena, punaista ja keltaista paprikaa ohuina suikaleina, tuoretta sipulia ohuina suikaleina, suolaa, neitsytoliiviöljyä ja iso loraus Tropicai Vinaigrette Nectar Dreamia.”

22.8.2013, yksityisviesti Facebookissa

KAISA!

Suuri uutinen. Tulen juuri gastropolilta sairaalasta. Kaikkien testien perusteella olen TERVE IHMINEN! 17 vuotta olen kantanut colitis ulcerosaa mukanani, mutta en enää. Megaiso kiitos myös sinne teidän valmennustiimin Sannalle!

Lääkäri melkein putosi penkiltä. Kysyi, “mitä oot tehnyt?” ja sanoin että “jätin kaikki lääkkeet ja tiukasti seuraan ruokavaliota, joka ei kuitenkaan ole teidän suosima”. Tosin eihän niillä ole mitään suosituksia.

302697_10201244280889271_1422447185_n

“Tämän illan kisastudio on avattu seuraavilla herkuilla: Italian mummon uunipaprikat balsamicolla ja hunajalla, karitsan sisäfilettä, tsatsikia, uusia perunoita suppilovahverokermakastikeella, Kaiken kruunaa kaiken.”

Lääkäri sanoi, että tämä on IHME ja HYVÄ, jatka sitä mitä ikinä teetkin. Nyt hän alkoi tosiaan kiinnostua tästä asiasta. Lääkäri oli aivan äimistynyt. Tästä taudista kun EI voi parantua. Kolesterolit olivat normaalit, hemoglobiini normaali, tulehdusarvot normaalit ja calpro-arvo tippunut 1000:sta alle 100:aan.

Kiitos kun sain jakaa tämän ilouutiseni sinulle!

Terveisin
Suolistoltaan TERVE ihminen ja selkäkin melkein kunnossa

———

Onko sinulla oma lukijan tarina jaettavaksi? Jokainen tarina voi auttaa jotakuta tsemppiä ja toivoa tarvitsevaa viemään asioita käytäntöön. Kerrothan miten elämänlaatusi on parantunut. Autetaan yhdessä muita! <3

Facebook: Kaisa Jaakkola
Sähköposti: kaisa@optimalperformance.fi

Kuvien lähteet: 
Marjat ja hedelmät
Muut kuvat Noran omia

Lukijan kirje: “Sait minut kiertämään maailman ympäri”

Lukijan kirje: “Sait minut kiertämään maailman ympäri”

Sain tämän viestin tammikuussa Tiinalta, joka oli ollut luennollani syksyllä 2011. Viesti oli niin huikea, että pidin sitä yli puoli vuotta sähköpostissani arkistoimatta viestiä. Se osui aina välillä silmiin peratessani mailiboksia ja luin sen uudelleen ja uudelleen hymynkare suupielessä. Viime viikolla kysyin viestin kirjoittaneelta Tiinalta, saisinko jakaa kirjeen. Tässä se nyt on.

Luennolla kysymäni kysymys – joka muutti myös oman elämäni suunnan vuonna 2006 – oli tämä: jos et voisi epäonnistua, mitä tekisit / missä näkisit itsesi viiden vuoden kuluttua?

Oma vastaukseni kysymykseen oli aikoinaan: kirjoittaisin ihmisille terveydestä, ravinnosta, liikunnasta ja hyvinvoinnista.  Vastatessani kysymykseen olin valmistumassa diplomi-insinööriksi ja menossa IT-alan yritykseen töihin. Viiden vuoden päästä Hormonidieetti ilmestyi ja kirjoittaminen oli merkittävä osa päivätyötäni.

En voi sanoa muuta kuin: uskalla unelmoida. 

Aitutaki, Cook Islands. [Kuvan lähde]

Hei Kaisa,
Eksyin syksyllä 2011 luennollesi monen mutkan kautta. Kai ensin sen vuoksi, että kropassa oli vähän kremppaa ilman mitään syytä ja lääkäreiden mukaan olen terve nuori nainen, mutta lopulta myös sen vuoksi että mielestäni sinulla oli mielenkiintoisia ajatuksia elämästä yleensä.

Tuolla luennolla pyysit meitä kirjoittamaan lapulle unelman, jonka toteuttaisin jos raha tai aika ei olisi esteenä. En tiedä mistä ajatus tuli tuolloin mieleeni, mutta huomasin kirjoittavani paperille ”kiertäisin maailman jos uskaltaisin”. Luennon jälkeen paperi päätyi johonkin muiden muistiinpanojen kanssa ja taisin unohtaa sen yhtä nopeasti kuin olin kirjoittanutkin. Jotain kuitenkin tapahtui tuon illan jälkeen ja siksi haluaisin nyt sinua kiittää.

Myöhemmin samana syksynä tuli nimittäin se ilta, kun pakkasin muuttolaatikoita kotona ja erään paperipinon pohjalta löytyi pieni lappunen jossa tuo unelma luki. Itkuhan siinä tuli, sillä olin muuttamassa tavaroitani takaisin vanhempieni luokse, koska olin jäämässä virkavapaalle töistä ja asuntoni oli menossa vuokralle.

Tiedossa oli maailmanympärimatka! Kiitos siis siitä hiljaisesta rohkaisusta jonka sinulta sain 🙂

Tein elämäni parhaan päätöksen ja löysin itseni yksinäni maailman ääristä tekemässä asioita, joita en olisi ikinä kuvitellut tekeväni! Korkeanpaikankammoisena hyppäsin laskuvarjohypyn, sukelsin Suurella Valliriutalla, kävin treffeillä tulennielijän kanssa ja valokuvasin itseni Selviytyjien rannoilla Tyynellämerellä. Olen palannut kotiin viime kesällä heinäkuussa ja elämä maistuu nykyään aika makealta ihan vain sen vuoksi että uskoin itseeni.

Tällä viikolla olin Helsingissä Pasilan kirjastossa kuuntelemassa uutta luentoasi ja ajattelin että sinunkin on syytä tietää millainen vaikutus puheillasi on ollut. Kirjoitin koko matkani ajan blogia ja laitan tähän viimeisimmän kirjoituksen jos haluat sen lukea. Siellä on ajatuksia myös siitä muistilapusta josta kaikki jollain lailla sai alkunsa. Koko blogini löytyy osoitteesta http://bulijuokse.blogspot.fi/, jos sinua kiinnostaa sitä silmäillä.

Tästä viestistä tuli paljon pidempi mitä tarkoitin, sinulla varmaan kiirettä pitää. Haluan kuitenkin kiittää sinua vilpittömästi siitä että satuit olemaan se ulkopuolinen ihminen, joka sanoi ne oikeat sanat oikealla hetkellä. Tsemppiä hurjasti työhösi, se on valtavan tärkeää ja toivottua.

Ystävällisin terveisin,
Tiina

——————–

Tiinan blogista: 
Kotona

Kaksi kuukautta sitten lentokoneeni laskeutui Suomeen ja puolen vuoden mittainen maailmanympärimatka päättyi tutulle kotikentälle. Viimeinen lento Islannin Reykjavikista kesti ikuisuuden, mutta lopulta koneen ikkunasta näkyi tuttuja maisemia. Muistan kuinka etsin laukkuhihnalta rinkkani vielä kerran ja kävelin kärryni kanssa tuloaulaan. Vastassa oli kotiväki ja fiilis oli sanoinkuvaamaton. Tuossa hetkessä tajusin kuinka kauan olin ollut pois ja mitä oikein olin tehnyt.

Nyt kun mietin kaikkea tapahtunutta, mieleen tulee monenlaisia ajatuksia. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut minulle että lähden yksin maailmanympärimatkalle, en olisi ikinä uskonut sitä. Kuvittelin että elämä on siinä missä olin – arjessa. Töitä riitti, harrastuksia oli säännöllisesti, vapaa-aika meni ystävien kanssa ja viikot juoksivat eteenpäin. Sitten tapahtui jotain, mitä en oikein vieläkään osaa sanoa, että mikä se sitten oli. Asiat alkoivat rullaamaan kuin itsestään.

Kaikki taisi alkaa siitä, kun löysin itseni viime syyskuussa yhtenä iltana yliopiston luennolta. Luennoitsija pyysi jokaista kirjoittamaan paperille unelmia. Sellaisia joita voisi toteuttaa, jos ei olisi tekosyitä tai ylitsepääsemättömiä esteitä. Kirjoitin paperille että kiertäisin maailman jos uskaltaisin. Kerroin myöhemmin lähimmille ystäville ajatuksistani ja siitä kaikki varmaan sitten lähti.

Viikon päästä yksi ystävistäni soitti ja kertoi löytäneensä tuliterän rinkan kellaristaan ja oli tuomassa sitä minulle. Mari oli päättänyt että se on minulle tarpeellisempi. Seuraavalla viikolla kävin kirjastossa ja päädyin lainaamaan Polynesian matkaoppaan. Viikkoa myöhemmin työnantaja tarjosi ilmaista influenssarokotusta ja rokotusklinikalta jäi mukaan käsivarren laastarin lisäksi tukku trooppisten sairauksien yleisohjeita. Lokakuun lopulla olin uudestaan rokotusklinikalla, tällä kertaa hakemassa rokotussarjaa joilla ei tee Suomessa mitään. Marraskuussa laskin säästöni ja varmistin että läheiset auttavat jos tarvitsen heiltä jotain unelmani toteuttamista varten. Joulukuun puolessa välissä sain tietää että työnantaja on myöntänyt minulle riittävästi vapaata. Samana iltana juhlin korisjengin kanssa pikkujouluja ja kerroin kavereille että olen kevätkauden pois.

Vielä ennen joulua pakkasin tavarani muuttolaatikoihin ja itkin kun keittiön laatikon pohjalta löytyi ruttuinen muistiinpano jossa luki “kiertäisin maailman jos uskaltaisin“.

Matka on nyt tehty! Takana on 11 maata ja 6 kuukautta vapautta. Matkan varrella nauroin ja hymyilin ainakin miljoona kertaa, välillä itkin koti-ikävää, mutta sitten taas hypin tasajalkaa onnesta soikeana. Nappasin ainakin 3000 valokuvaa ja sain kymmeniä uusia kavereita ympäri maailmaa, uskalsin olla epävarma ja pärjäsin aina.

Mukaan mahtui uskomattomia elämyksiä sukeltamisesta laskuvarjohyppyyn. Muistoihin tallentui upeita auringonlaskuja, järkyttäviä ukkosmyrskyjä, pitkiä katseita, suudelmia ja haikeita jäähyväisiä. Puolen vuoden aikana pidin sukkia jalassa kaksi kertaa, mutta rantahiekkaa oli varpaiden välissä joka päivä. Tein asioita joita en olisi ikinä voinut edes kuvitella ja huomasin olevani ihan hirveän rohkea!

Tänään arki tuntuu helpommalta. Aamuisin herään pirteämpänä, jaksan töissä paljon paremmin ja elämään on tullut uudenlaista sisältöä. Enää minusta ei tunnu siltä että viikot juoksevat eteenpäin. Minun aikani on jotenkin hidastunut ja ehdin nähdä paljon enemmän. Yllättäen minulla onkin aikaa pysähtyä ja olla. Vaikka kalenterissa on menoja enemmän kuin koskaan ja joudun välillä oikeasti miettimään mitä kaikkea ehdin tehdä, jotenkin kaikelle tuntuu löytyvän aika ja paikka.

Ystävät ovat kertoneet että asenteeni on muuttunut iloisemmaksi ja että hymyni loistaa pitkälle. Itsestäkin tuntuu kevyemmältä. Ennen odotin viikonloppuja, nyt odotan jokaista uutta päivää. Aikaisemmin tapasin ystäviä kellon kanssa, nyt minulla ei ole kiire minnekään. Asioille on tullut erilainen tärkeysjärjestys. Elämä on yksinkertaisesti ihan mielettömän siistiä!

Kahdeksan kuukauden pituinen kesäni on nyt ohi. Syksyn aikana rakennan itselleni valtavan leikekirjan valokuvista, pääsylipuista, esitteistä ja kaikista niistä pienistä muistilapuista joita matkan aikana kirjoitin. Haluan taltioida kaiken kirjan lehdille, etten ikinä unohda. Olkoon se minun palkintoni. Mutta jos en koskaan saisi kirjaa valmiiksi, niin sekin on ihan ok. Suurin palkinto kaikesta on kuitenkin se, että voitin itseni ja vielä paljon enemmän. Nyt tiedän että pystyn ihan mihin vaan jos vain yritän ja uskallan. Viimeisenä mielessä on yksi ajatus – minneköhän sitä seuraavaksi lähtisi?

Tiina

Ps. En tainnut koskaan kertoa mitä tilasin netistä kun olin Samoalla. Amazon lunasti lupauksensa ja toimitti minulle Kaliforniaan aidon Selviytyjät -huivin. Sanomattakin on selvää että saavuin Suomeen huivi tiukasti käsivarteen kiedottuna. Survivor-Tiina kiittää 🙂

Lukijan kirje: “Sait minut kiertämään maailman ympäri”

Lukijan kirje: "Sait minut kiertämään maailman ympäri"

Sain tämän viestin tammikuussa Tiinalta, joka oli ollut luennollani syksyllä 2011. Viesti oli niin huikea, että pidin sitä yli puoli vuotta sähköpostissani arkistoimatta viestiä. Se osui aina välillä silmiin peratessani mailiboksia ja luin sen uudelleen ja uudelleen hymynkare suupielessä. Viime viikolla kysyin viestin kirjoittaneelta Tiinalta, saisinko jakaa kirjeen. Tässä se nyt on. Luennolla kysymäni kysymys – joka muutti myös oman elämäni suunnan vuonna 2006 – oli tämä: jos et voisi epäonnistua, mitä tekisit / missä näkisit itsesi viiden vuoden kuluttua? Oma vastaukseni kysymykseen oli aikoinaan: kirjoittaisin ihmisille terveydestä, ravinnosta, liikunnasta ja hyvinvoinnista.  Vastatessani kysymykseen olin valmistumassa diplomi-insinööriksi ja menossa IT-alan yritykseen töihin. Viiden vuoden päästä Hormonidieetti ilmestyi ja kirjoittaminen oli merkittävä osa päivätyötäni. En voi sanoa muuta kuin: uskalla unelmoida. 

Aitutaki, Cook Islands. [Kuvan lähde]

Hei Kaisa, Eksyin syksyllä 2011 luennollesi monen mutkan kautta. Kai ensin sen vuoksi, että kropassa oli vähän kremppaa ilman mitään syytä ja lääkäreiden mukaan olen terve nuori nainen, mutta lopulta myös sen vuoksi että mielestäni sinulla oli mielenkiintoisia ajatuksia elämästä yleensä. Tuolla luennolla pyysit meitä kirjoittamaan lapulle unelman, jonka toteuttaisin jos raha tai aika ei olisi esteenä. En tiedä mistä ajatus tuli tuolloin mieleeni, mutta huomasin kirjoittavani paperille ”kiertäisin maailman jos uskaltaisin”. Luennon jälkeen paperi päätyi johonkin muiden muistiinpanojen kanssa ja taisin unohtaa sen yhtä nopeasti kuin olin kirjoittanutkin. Jotain kuitenkin tapahtui tuon illan jälkeen ja siksi haluaisin nyt sinua kiittää. Myöhemmin samana syksynä tuli nimittäin se ilta, kun pakkasin muuttolaatikoita kotona ja erään paperipinon pohjalta löytyi pieni lappunen jossa tuo unelma luki. Itkuhan siinä tuli, sillä olin muuttamassa tavaroitani takaisin vanhempieni luokse, koska olin jäämässä virkavapaalle töistä ja asuntoni oli menossa vuokralle. Tiedossa oli maailmanympärimatka! Kiitos siis siitä hiljaisesta rohkaisusta jonka sinulta sain 🙂 Tein elämäni parhaan päätöksen ja löysin itseni yksinäni maailman ääristä tekemässä asioita, joita en olisi ikinä kuvitellut tekeväni! Korkeanpaikankammoisena hyppäsin laskuvarjohypyn, sukelsin Suurella Valliriutalla, kävin treffeillä tulennielijän kanssa ja valokuvasin itseni Selviytyjien rannoilla Tyynellämerellä. Olen palannut kotiin viime kesällä heinäkuussa ja elämä maistuu nykyään aika makealta ihan vain sen vuoksi että uskoin itseeni. Tällä viikolla olin Helsingissä Pasilan kirjastossa kuuntelemassa uutta luentoasi ja ajattelin että sinunkin on syytä tietää millainen vaikutus puheillasi on ollut. Kirjoitin koko matkani ajan blogia ja laitan tähän viimeisimmän kirjoituksen jos haluat sen lukea. Siellä on ajatuksia myös siitä muistilapusta josta kaikki jollain lailla sai alkunsa. Koko blogini löytyy osoitteesta http://bulijuokse.blogspot.fi/, jos sinua kiinnostaa sitä silmäillä. Tästä viestistä tuli paljon pidempi mitä tarkoitin, sinulla varmaan kiirettä pitää. Haluan kuitenkin kiittää sinua vilpittömästi siitä että satuit olemaan se ulkopuolinen ihminen, joka sanoi ne oikeat sanat oikealla hetkellä. Tsemppiä hurjasti työhösi, se on valtavan tärkeää ja toivottua. Ystävällisin terveisin, Tiina

——————–

Tiinan blogista:  Kotona Kaksi kuukautta sitten lentokoneeni laskeutui Suomeen ja puolen vuoden mittainen maailmanympärimatka päättyi tutulle kotikentälle. Viimeinen lento Islannin Reykjavikista kesti ikuisuuden, mutta lopulta koneen ikkunasta näkyi tuttuja maisemia. Muistan kuinka etsin laukkuhihnalta rinkkani vielä kerran ja kävelin kärryni kanssa tuloaulaan. Vastassa oli kotiväki ja fiilis oli sanoinkuvaamaton. Tuossa hetkessä tajusin kuinka kauan olin ollut pois ja mitä oikein olin tehnyt. Nyt kun mietin kaikkea tapahtunutta, mieleen tulee monenlaisia ajatuksia. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut minulle että lähden yksin maailmanympärimatkalle, en olisi ikinä uskonut sitä. Kuvittelin että elämä on siinä missä olin – arjessa. Töitä riitti, harrastuksia oli säännöllisesti, vapaa-aika meni ystävien kanssa ja viikot juoksivat eteenpäin. Sitten tapahtui jotain, mitä en oikein vieläkään osaa sanoa, että mikä se sitten oli. Asiat alkoivat rullaamaan kuin itsestään. Kaikki taisi alkaa siitä, kun löysin itseni viime syyskuussa yhtenä iltana yliopiston luennolta. Luennoitsija pyysi jokaista kirjoittamaan paperille unelmia. Sellaisia joita voisi toteuttaa, jos ei olisi tekosyitä tai ylitsepääsemättömiä esteitä. Kirjoitin paperille että kiertäisin maailman jos uskaltaisin. Kerroin myöhemmin lähimmille ystäville ajatuksistani ja siitä kaikki varmaan sitten lähti. Viikon päästä yksi ystävistäni soitti ja kertoi löytäneensä tuliterän rinkan kellaristaan ja oli tuomassa sitä minulle. Mari oli päättänyt että se on minulle tarpeellisempi. Seuraavalla viikolla kävin kirjastossa ja päädyin lainaamaan Polynesian matkaoppaan. Viikkoa myöhemmin työnantaja tarjosi ilmaista influenssarokotusta ja rokotusklinikalta jäi mukaan käsivarren laastarin lisäksi tukku trooppisten sairauksien yleisohjeita. Lokakuun lopulla olin uudestaan rokotusklinikalla, tällä kertaa hakemassa rokotussarjaa joilla ei tee Suomessa mitään. Marraskuussa laskin säästöni ja varmistin että läheiset auttavat jos tarvitsen heiltä jotain unelmani toteuttamista varten. Joulukuun puolessa välissä sain tietää että työnantaja on myöntänyt minulle riittävästi vapaata. Samana iltana juhlin korisjengin kanssa pikkujouluja ja kerroin kavereille että olen kevätkauden pois. Vielä ennen joulua pakkasin tavarani muuttolaatikoihin ja itkin kun keittiön laatikon pohjalta löytyi ruttuinen muistiinpano jossa luki “kiertäisin maailman jos uskaltaisin“. Matka on nyt tehty! Takana on 11 maata ja 6 kuukautta vapautta. Matkan varrella nauroin ja hymyilin ainakin miljoona kertaa, välillä itkin koti-ikävää, mutta sitten taas hypin tasajalkaa onnesta soikeana. Nappasin ainakin 3000 valokuvaa ja sain kymmeniä uusia kavereita ympäri maailmaa, uskalsin olla epävarma ja pärjäsin aina. Mukaan mahtui uskomattomia elämyksiä sukeltamisesta laskuvarjohyppyyn. Muistoihin tallentui upeita auringonlaskuja, järkyttäviä ukkosmyrskyjä, pitkiä katseita, suudelmia ja haikeita jäähyväisiä. Puolen vuoden aikana pidin sukkia jalassa kaksi kertaa, mutta rantahiekkaa oli varpaiden välissä joka päivä. Tein asioita joita en olisi ikinä voinut edes kuvitella ja huomasin olevani ihan hirveän rohkea! Tänään arki tuntuu helpommalta. Aamuisin herään pirteämpänä, jaksan töissä paljon paremmin ja elämään on tullut uudenlaista sisältöä. Enää minusta ei tunnu siltä että viikot juoksevat eteenpäin. Minun aikani on jotenkin hidastunut ja ehdin nähdä paljon enemmän. Yllättäen minulla onkin aikaa pysähtyä ja olla. Vaikka kalenterissa on menoja enemmän kuin koskaan ja joudun välillä oikeasti miettimään mitä kaikkea ehdin tehdä, jotenkin kaikelle tuntuu löytyvän aika ja paikka. Ystävät ovat kertoneet että asenteeni on muuttunut iloisemmaksi ja että hymyni loistaa pitkälle. Itsestäkin tuntuu kevyemmältä. Ennen odotin viikonloppuja, nyt odotan jokaista uutta päivää. Aikaisemmin tapasin ystäviä kellon kanssa, nyt minulla ei ole kiire minnekään. Asioille on tullut erilainen tärkeysjärjestys. Elämä on yksinkertaisesti ihan mielettömän siistiä! Kahdeksan kuukauden pituinen kesäni on nyt ohi. Syksyn aikana rakennan itselleni valtavan leikekirjan valokuvista, pääsylipuista, esitteistä ja kaikista niistä pienistä muistilapuista joita matkan aikana kirjoitin. Haluan taltioida kaiken kirjan lehdille, etten ikinä unohda. Olkoon se minun palkintoni. Mutta jos en koskaan saisi kirjaa valmiiksi, niin sekin on ihan ok. Suurin palkinto kaikesta on kuitenkin se, että voitin itseni ja vielä paljon enemmän. Nyt tiedän että pystyn ihan mihin vaan jos vain yritän ja uskallan. Viimeisenä mielessä on yksi ajatus – minneköhän sitä seuraavaksi lähtisi? Tiina Ps. En tainnut koskaan kertoa mitä tilasin netistä kun olin Samoalla. Amazon lunasti lupauksensa ja toimitti minulle Kaliforniaan aidon Selviytyjät -huivin. Sanomattakin on selvää että saavuin Suomeen huivi tiukasti käsivarteen kiedottuna. Survivor-Tiina kiittää :)]]>

Lukijan kirje: “Sait minut kiertämään maailman ympäri”

Lukijan kirje: apua lapsettomuuteen hormonitasapainosta

Kiitos Kaisa, että olet kirjoittanut kirjasi. Pari vuotta sitten aloin etsiä vaihtoehtoja lääkkeellisiin lapsettomuushoitoihin. Takana oli yksi koeputkihedelmöitys ja siitä pieni ihmepoika. Klinikan pakkaseen jäi alkioita, joilla uutta raskautta yritettiin turhaan. Jokaista hoitokertaa varten kuukautiskiertoani muokattiin erilaisilla hormonivalmisteilla klinikan aikatauluihin sopivaksi (kesät, syys-, joulu-, talvi- ja pääsiäislomien aikaan klinikka on suljettuna).

Lopulta viiden vuoden hoitojen jälkeen aloin pohtia, mikä on pielessä. Syyksi lapsettomuuteen meille diagnosoitiin “selittämätön lapsettomuus”. Hakeuduin kuitenkin alunperin klinikalle sen takia, että kuukautiskiertoni olivat jotain 16-108 päivän väliltä, vailla mitään rytmiä. Ennen lapsenhankintatoiveita olin syönyt useita vuosia e-pillereitä.

Kuukautiskiertoni tasaamiseksi sain hormoneja. Ensimmäisellä käynnillä puhuttiin kyllä ylipainosta (olin 76 kiloinen ja 165 cm) ja sain ohjeet terveelliseen ruokavalioon. Pudotinkin tuolloin painoa lisäämällä hitaita hiilareita ja säännöllistämällä ruoka-aikoja. Painonpudotuksen jälkeen tulinkin raskaaksi, mutta raskaus keskeytyi. Senkin jälkeen pidin huolta ruoka-ajoista, mutten enää tarkkaillut niinkään hiilarien laatua. Kuukautiset jatkoivat omaa selittämätöntä rataansa.

Kun viimeisetkin alkiot oli kokeiltu, päätin, etten enää lähde tähän rääkkiin. Täytyy olla jokin toinen keino raskautua, kun mitään fyysistä syytä ei ole. Ja olin tullut raskaaksi kerran ilman hoitoja. Silloin löysin sinun kirjasi, Hormonidieetin.

Kirjan lukemisen myötä lisäsin kasviksia ja liikuntaa, huolehdin unesta. Hain lähikirjastosta kirjoja joissa käsiteltiin lapsettomuutta ja hormonitasapainoa. Luin suomenkielisiä teoksia funktionaalisesta lääketieteestä ja päädyin kokeilemaan akupunktiota kuukautisten säännöllistämiseen.

Kävin yhdesti neljän hoitokerran sarjan akupunktiossa. Sain joitain ohjeita ruokavalioon (viherjauhe, probiootit, omega-3, vahva D-vitamiini jne). Minua olivat vaivanneet myös lähes jatkuvat hiivatulehdukset, joihin lääkärissä ei juurikaan otettu kantaa. Lähtiväthän ne pois aina käsitavaralääkkeillä ja tiesin niiden tulevan aina karkki-iltojen jälkeen.

Akupunktiohoidon jälkeen kuukautiset olivat tasan 28 päivää, paitsi kerran kun olin ovulaation aikaan kuumeessa 32 päivää. Ja sitten olinkin raskaana. Ilman yhtään hormonipiikkiä tai pilleriä. Raskauden aikana olisi ollut tärkeää lukea taas kirjaasi ja muistaa miten tärkeää on pitää itsestä huolta.

Terve poikalapsi syntyi syyskuussa 2012, mutta syksyllä huomasin itse olevani surkeassa kunnossa. Ruokavalio oli täysin retuperällä ja paino huimissa lukemissa jälleen. Syntymäpäivälahjaksi ostin itselleni Hormonitasapaino-kirjasi ja nyt opettelen taas syömään ja antamaan hyvää mallia myös lapsilleni.

Kiitos Kaisa. Ilman sinun kirjaasi en koskaan olisi osannut lähteä etsimään ratkaisua. Olisin luullut, että olen vain lihava ja laiska lopun elämääni, enkä saisi enempää lapsia. Jatka työtäsi, se on valtavan tärkeää.

Kirje on julkaistu lukijan luvalla.

Onko sinulla tarina, jonka haluaisit jakaa? Voit lähettää sen minulle sähköpostitse osoitteeseen kaisa@optimalperformance.fi. Kiitos jo etukäteen 🙂

Kuva täältä.