Kaisa Jaakkola kertoo suhteestaan ruokaan: “En ole ruokanatsi äitinäkään” – haastatteluni Fit-lehdessä

Kaisa Jaakkola kertoo suhteestaan ruokaan: “En ole ruokanatsi äitinäkään” – haastatteluni Fit-lehdessä

// Tämä juttu on julkaistu Fit-lehdessä keväällä 2016. //

Kaisa Jaakkolalle ruoka tarkoittaa kauneutta, hyvää seuraa ja hyvinvointia. Hänellä ei ole rajoituksia sille, mitä ruokaa voi syödä mihinkin aikaan.

Mi­nul­le ruo­ka on ra­vin­toa ke­hol­le, mie­lel­le ja sie­lul­le. Kil­pa­fit­nes­sai­koi­na­ni söin yk­sin kyl­mää ruo­kaa muo­vi­pur­kis­ta mui­den läh­ties­sä lou­naal­le. Tär­kein­tä oli, et­tä ruu­an mak­rot oli­vat koh­dal­laan. Sii­hen en ha­lua enää ta­kai­sin.

Olen tosi vi­su­aa­li­nen ih­mi­nen, ja kau­neu­den ais­ti­mi­nen joka päi­vä on mer­kit­tä­vä osa hy­vin­voin­ti­a­ni. Mi­nul­le on nau­tin­to saa­da etee­ni kau­nis an­nos ja syö­dä nä­teil­tä as­ti­oil­ta. Syö­mi­nen on myös tär­keä so­si­aa­li­nen ti­lan­ne.

Par­hai­ta ruo­ka­muis­to­ja­ni on kä­sit­tä­mät­tö­män hyvä sa­laat­ti Man­ly Be­ac­hil­la Aust­ra­li­as­sa. Osuim­me mie­he­ni ja poi­ka­ni kans­sa sat­tu­mal­ta ki­vas­ti si­sus­tet­tuun ra­vin­to­laan. Het­ki oli eri­tyi­nen: poi­kam­me Ju­lius täyt­ti vuo­den, ja olim­me toi­sel­la puo­lel­la maa­il­maa reis­sus­sa, jos­ta olin haa­veil­lut lap­ses­ta saak­ka. Olin tär­kei­den ih­mis­ten kans­sa, ja ate­ria tyy­dyt­ti kaik­ki ais­tit.

Ruo­kaa ren­nos­ti ja jous­ta­vas­ti

Vä­rit hoi­ta­vat sie­lua. Län­si­mai­sen ih­mi­sen ruo­ka­va­lio lei­pi­neen, li­hoi­neen ja pas­toi­neen on kui­ten­kin hy­vin bei­ge. Juu­ri vä­reis­sä ovat mo­net kas­vis­ten hy­vää te­ke­vät ai­ne­so­sat, ku­ten fla­vo­noi­dit ja an­ti­ok­si­dan­tit. Va­lit­sen voi­mak­kaan vä­ri­siä kas­vik­sia, mar­jo­ja ja he­del­miä, ku­ten mus­ti­koi­ta, par­sa­kaa­lia, pork­ka­noi­ta ja ome­noi­ta. Sa­laat­ti­pöy­däs­tä otan pu­na­juur­ta tai mu­na­koi­soa, sil­lä nii­tä ei tule hel­pos­ti lai­tet­tua ko­to­na.

Voin hy­vin syö­dä aa­mu­pa­lak­si edel­li­sen il­lan päi­väl­lis­tä, sil­lä pääs­sä­ni ei ole ra­joi­tuk­sia sil­le, mitä ruo­kaa voi syö­dä mi­hin­kin ai­kaan. Poi­kam­me­kin saat­taa pyy­tää aa­mul­la ”li­haa, kep­puu (ket­sup­pia), rii­siä”. Ha­lu­an opet­tää hä­nel­le­kin ren­non ja jous­ta­van suh­teen ruo­kaan, ja hän saa syö­dä synt­tä­reil­lä ja hoi­dos­sa kaik­kea. En ole ruo­ka­nat­si äi­ti­nä.

Mi­nus­ta tuli ren­nom­pi ja ar­mol­li­sem­pi it­sel­le­ni ja muil­le, kun lo­pe­tin fit­nes­s­ki­soi­hin täh­tää­mi­sen seit­se­män vuot­ta sit­ten. Olin ol­lut kova ker­to­maan muil­le­kin, mi­ten asi­oi­ta pi­täi­si teh­dä. Va­pau­duin ruo­ka­van­ki­las­ta, kun ra­joi­tuk­set jäi­vät pois ja an­noin it­sel­le­ni lu­van syö­dä riit­tä­väs­ti. Kun tree­nin jäl­keen on näl­kä, syön en­kä ajat­te­le, et­tä nyt ei pidä syö­dä lii­i­kaa, et­ten liho.

Me­la­noo­ma pis­ti ko­vil­le

Ur­hei­lu­ai­koi­na­ni olin hy­vin mus­ta­val­koi­nen: saa­toin lyö­dä sis­ko­ni kans­sa ve­toa 500 eu­roa, et­tä olen puo­li vuot­ta il­man kark­kia. La­kon jäl­keen ve­din kark­kia kak­sin kä­sin.

Enää en har­ras­ta to­taa­li­kiel­täy­ty­mis­tä, vaan syön ma­ke­aa sil­loin, kun te­kee mie­li, ja nau­tin. Yli­voi­mai­nen suo­sik­ki­ni on Fa­ze­rin vaa­lea mai­to­suk­laa. Her­kut­te­len har­voin ja har­ki­tus­ti. To­sin jos ma­ke­an­hi­mo he­rää, tie­dän, et­ten ole syö­nyt riit­tä­väs­ti pro­tei­i­ni­pi­tois­ta ruo­kaa tai olen nuk­ku­nut huo­nos­ti.

Sain maa­lis­kuus­sa 2016 sok­kiu­u­ti­sen, kun se­läs­tä­ni pois­te­tus­ta luo­mes­ta löy­tyi me­la­noo­ma. Toi­vun edel­leen leik­kauk­ses­ta, jos­sa pois­tet­tiin ihoa me­la­noo­man ym­pä­ril­tä ja imu­sol­muk­kei­ta mo­lem­mis­ta kai­na­lois­ta­ni. On­nek­si etä­pe­säk­kei­tä ei löy­ty­nyt, jo­ten sel­vi­sin säi­käh­dyk­sel­lä.

Hel­pois­ta ta­voit­teis­ta hy­vin­voin­tia

Ruo­ka­ha­lu­ni on ol­lut huo­no ja lii­kun­ta nol­lis­sa. Opet­te­len taas syö­mään tar­peek­si ja olen pääs­syt aloit­ta­maan tree­naa­mi­sen. Ha­lu­an kui­ten­kin an­taa it­sel­le­ni rei­lus­ti ai­kaa toi­pua jär­ky­tyk­ses­tä.

Hy­vän olon mi­ni­mi on mi­nul­le kak­si sa­lit­ree­niä vii­kos­sa val­men­ta­jan tai ka­ve­rin kans­sa. Ur­hei­lu-ura­ni jäl­keen yri­tin pit­kään saa­da it­se­ä­ni edel­leen sa­moi­hin suo­ri­tuk­siin ja olin koko ajan pet­ty­nyt. Ny­ky­ään ase­tan pie­niä ta­voit­tei­ta, jot­ta voin ylit­tää ne hel­pos­ti.

Kai­san ruo­ka­päi­vä­kir­ja

– Klo 7.30: 80 g edel­li­sen päi­vän il­ta­ruu­al­ta jää­nyt­tä jau­he­li­haa ja ke­sä­kur­pit­saa, kul­hol­li­nen eli noin 200 g mus­ti­koi­ta ja man­si­koi­ta ja 1/2 ba­naa­ni, 2,5 dl kah­via ja 0,5 dl rii­si­mai­toa, ”aa­mu­juo­ma”, jos­sa akaa­si­a­kui­tua, Wel­l­ness Greens -vi­her­jau­het­ta ja Vi­vo­mixx-pro­bi­oot­ti­jau­het­ta ve­teen se­koi­tet­tu­na. 365 kcal

–  Klo 9.30: Punt­tit­ree­ni, jon­ka jäl­keen pa­lau­tu­mis-juo­ma he­rap­ro­tei­i­ni-iso­laa­tis­ta ja Os­mo­pu­re-hii­li­hyd­raat­ti­jau­hees­ta ve­teen se­koi­tet­tu­na. 180 kcal

–  Klo 11.30: Lou­nas­ruo­ka­las­sa rei­lu 100 g pais­tet­tua loh­ta, iso kau­hal­li­nen rii­siä, eri­lai­sia sa­laat­te­ja sa­laat­ti­pöy­däs­tä ja mu­na­koi­soa sekä ana­nas­ta, ei kas­ti­ket­ta, vet­tä. 450 kcal

–  Klo 15.30: Kyl­mä­sa­vu­här­kä-avo­ka­do­kää­rö­jä, eli 50 g leik­ke­let­tä rul­lat­tu­na puo­lik­kaas­ta avo­ka­dos­ta lei­kat­tu­jen sii­vu­jen ym­pä­ril­le, smoot­hie, jos­sa noin 100 g mar­jo­ja, 1/2 ba­naa­ni, 1 rkl koo­kos­mai­toa, kou­ral­li­nen ba­by­pi­naat­tia ja vet­tä. 315 kcal

–  Klo 18.30: 100 g broi­le­ria uu­nis­sa pais­tet­tu­na, 150 g kei­tet­tyä ba­taat­tia, 50 g vih­rei­tä pa­pu­ja ja 50 g herk­ku­sie­niä pan­nul­la olii­vi­öl­jys­sä pais­tet­tu­na, pork­ka­na­raas­tet­ta ja tuo­ret­ta ko­ri­an­te­ria, vet­tä. 340 kcal

–  Klo 21: 60 g Kau­ra100-lei­pää, 2 rkl hum­mus­ta, tuo­ret­ta ba­si­li­kaa 100 g ra­e­juus­toa + 1 rkl see­sa­min­sie­me­niä, kes­ki­ko­koi­nen ome­na, vet­tä. 395 kcal

Ko­ko­nai­se­ner­gi­an­saan­ti

–  2045 kcal
–  Pro­tei­i­nia 150 g (30 % ener­gi­as­ta)
–  Hii­li­hyd­raat­tia 210 g (42 %)
–  Ras­vaa 62 g (28 %,) jos­ta tyy­dyt­ty­nyt­tä 15g (24 %)
–  Kui­tu­ja 45 g
–  Kas­vik­sia, he­del­miä ja mar­jo­ja noin 1 kg

Ra­vit­se­mus­te­ra­peut­ti Pet­ra Rau­ta­kal­li­on ar­vio

+ Sään­nöl­li­nen ate­ri­a­ryt­mi ja mah­ta­van pal­jon kas­vik­sia!

+ Mo­ni­puo­li­sen syö­mi­sen an­si­os­ta Kai­sa saa kal­siu­mia lu­kuun ot­ta­mat­ta kaik­kia suo­ja­ra­vin­to­ai­nei­ta riit­tä­väs­ti.

+ Hii­li­hyd­raa­tit ovat kui­tu­pi­toi­sia ja ras­van laa­tu eri­no­mais­ta.

– Kal­siu­min saan­ti jää hie­man al­le suo­si­tuk­sen. Voi­si­ko­han Kai­sa naut­tia päi­väs­sä esi­mer­kik­si la­sil­li­sen kal­siu­mil­la täy­den­net­tyä kas­vi­juo­maa?

– Ruo­ka­va­lio on mo­ni­puo­li­nen mut­ta suh­teel­li­sen ke­vyt. Oli­si­ko esi­mer­kik­si päi­väl­li­sen an­nos­ko­koa va­raa kas­vat­taa? Vaih­to­eh­toi­ses­ti sii­hen voi­si li­sä­tä vaik­ka­pa pa­lan kau­ra­lei­pää tai jäl­ki­ruo­ak­si he­del­mä­sa­laat­tia.

Alkuperäinen artikkeli täällä.

Ylen haastatteluni: “Puolet työikäisistä ei palaudu arjessaan riittävästi”

Ylen haastatteluni: “Puolet työikäisistä ei palaudu arjessaan riittävästi”

Arki tuntuu äärisuoritukselta ja selviytymiseltä. Uni on katkonaista tai ei virkistä. Et ole yksin, sillä puolet työikäisistä ei palaudu arjessaan riittävästi.

Tahti on kova niin töissä kuin kotonakin. Mutta koska on ennenkin jaksanut, jaksaa vielä vähän lisää. Edes viikonloppu ei virkistä. Maanantaisin työpaikalle laahustaa yhtä väsyneenä kuin sen perjantai-iltapäivänä taakseen jätti.

Kuulostaako tutulta? Saatat kuulua siihen suureen joukkoon ihmisiä, jotka eivät palaudu työstään riittävästi.

– Ihmisillä on tarve olla kiireinen, eikä osata antaa aikaa itselle, jatkaa Kaisa Jaakkola.

Hän on tietokirjailija ja luennoitsija, jonka erityisalaa on kokonaisvaltainen hyvinvointi. Tuoreessa tietokirjassaan Palaudu&Vahvistu Jaakkola kertoo, miksi palautuminen on elintärkeää.

Palautuminen on stressin vastavoima

Kaisa Jaakkola vertaa ihmistä kännykkään: Kun puhelinta käyttää, akku kuluu. Myös ihminen tarvitsee latausta, jotta jaksaisi toimia aamusta iltaan.

Palautuminen on sitä, että ihminen saa voimavaransa takaisin. Ne palaavat samalle tasolle kuin silloin, kun virtaa vielä riitti omasta takaa.

– Jos viikonloppu ei virkistä, voit kysyä itseltäsi, sisältyikö siihen rentoutumista, laadukasta unta ja palautumisen hetkiä.

Lue koko juttu Ylen sivuilta, täältä. Luethan alta ensin ajatuksiani tästä jutusta, ennen kuin siirryt Ylen sivuille 🙂

Kuva: Elise Kulmala, Magnetphotography


Sain tästä haastattelua kritiikkiä sähköpostilla. Hilma kirjoitti minulle pitkästi, osa tekstistä kuului näin:

“Koin jutun tosi loukkaavana. Mietin, onko näiden mielipiteiden esittäjä tyhmä (anteeksi sanavalinta, mutta tuo oli tunteeni), ylimielinen vai täysin vieraantunut normielämästä ja elää jossain tynnyrissä tai tyhjiössä tietämättä nykytyöelämän vaatimuksista.

En tunne yhtään kollegaa, joka nauttisi kiireestä, toivoisi sitä tai kokisi siihen tarvetta. En minäkään. Työtä on enemmän kuin sitä ennättäisi tehdä vaikka tekisit 24/7.”

Vastasin Hilmalle ja laitan ajatukseni nyt myös tänne blogiini: olen ihan samaa mieltä. Ihan hirveän moni on järkyttävässä prässissä työnsä kuormittavuuden takia. Monella alalla paineet ovat valtavat ja töitä aivan liikaa siihen nähden, paljonko ihmisiä on töissä. En todellakaan väheksy tätä ongelmaa.

Yhtä aikaa on myös paljon ihmisiä, jotka kuormittavat itseään omalla opitulla ajatusmaailmallaan ja käyttäytymisellään. Jokaiseen pyyntöön sanotaan kyllä, eikä osata hahmottaa omaa ajankäyttöä, jaksamisen rajoja ja johtaa itseä.

Nämä kaksi ääripäätä eivät sulje toisiaan pois. Valitettavasti haastatteluihin ei koskaan tule koko keskustelua toimittajan kanssa, joten tästäkin puuttui se laajempi kaari josta mielelläni palautumisen suhteen puhun.

Juttu oli minusta hiukan turhan terävä, sillä en ajattele noin mustavalkoisesti kuin miltä jutun puolesta näyttää. Tästä jäivät pois esimerkiksi ymmärrykseni siitä, kuinka vaikeita elämäntilanteita ihmisillä on. Jos työ ei itsessään kuormita, voi olla totaalisen puhki työn ja sen ulkopuolisen elämän yhteiskuormituksesta. Voi olla todella ahtaalla taloudellisesti tai ihmissuhteidensa takia. Ehkä elämässä on ollut vaikeita aikoja ja palautuminen on voinut monien asioiden summana puuttua elämästä vuosien ajan. Ylen työelämää käsittelevien juttujen tyyli voi olla aika toteava ja eikä se nyt jättänyt tilaa sille, että asioita olisi avattu seikkaperäisemmin.

Tästä alta voit tutustua Palaudu ja vahvistu -kirjani sisällysluetteloon, niin pääset hahmottamaan kuinka laaja-alaisesti käsittelen palautumiseen vaikuttavia teemoja. Klikkaa kuvaa, niin se aukeaa täysikokoisena.

“Kuormittuneen yhteys itseen on usein kadoksissa” – haastatteluni Iltalehden Ilonassa

“Kuormittuneen yhteys itseen on usein kadoksissa” – haastatteluni Iltalehden Ilonassa

Melanoomadiagnoosi sai Kaisa Jaakkola elämän raiteiltaan. Pelot ja rauhattomat ajatukset vaikuttivat uneen ja arjen haasteet alkoivat kaatua päälle. Jaakkola on kirjoittanut tarinansa uutuuskirjaansa ja haastatellut useita asiantuntijoita palautumisen eri näkökulmista.

Kun hyvinvointialan yrittäjä ja tietokirjailija Kaisa Jaakkola muutti Tampereelta Helsinkiin, hän huomasi asiakkaidensa ongelmien eroavan aiemmista. Pääkaupunkiseudulla oli enemmän hankaluuksia stressin, palautumisen ja unen kanssa.

Mindfulness-ohjaaja, joogaopettaja, kuntosaliyrittäjä – kaikki nämä sanat kertovat Jaakkolasta ja assosioivat vahvasti hyvinvointiin. Vaikka Jaakkolan arki oli ollut kuormittavaa vauvavuosineen ja muuttoineen, hän koki elämän olevan tasapainossa. Kaksi ja puoli vuotta sitten hän sai äkillisen melanoomadiagnoosin, joka muutti elämän.

– Olin 33-vuotias pienen lapsen äiti – yhtenä päivänä olin terve ja seuraavana minua kutsuttiin nuoreksi syöpäpotilaaksi. Vaikka fyysinen toipuminen leikkauksista meni hyvin, huomasin, ettei jaksamiseni palautunutkaan normaaliksi. Pintaan alkoi nousta tunteita ja asioita, jotka mieleni oli haudannut ja jotka olivat jääneet historiassani käsittelemättä. Uupumuksesta toipuminen ei käynytkään hetkessä, Jaakkola kertoo.

Lue koko juttu Iltalehden sivuilta, täältä.

Kuva: Elise Kulmala, Magnetphotography

Palaudu ja vahvistu on ilmestynyt & keskustelua Huomenta Suomessa

Palaudu ja vahvistu on ilmestynyt & keskustelua Huomenta Suomessa

Uuden Palaudu ja vahvistu -kirjani voit tilata esim. Adlibriksesta klikkaamalla yllä olevaa kuvaa tai tästä linkistä – sain Adlibrikselta tällaisen “only for you my friend” -hinnan eli teille 10 % normihinnasta pois!

Mun ja toimittaja-tietokirjailijasiskoni Tuuti Piipon yhdessä tekemä Palaudu ja vahvistu -kirja julkaistiin virallisesti eilen.

Olin saanut jo viikkoa ennen kirjan käteeni ja tällä kertaa voin sanoa, että tuli kyllä napakymppi! Olen todella ylpeä tästä kirjasta – aihe on supertärkeä, onnistuimme kirjan visuaalisen ilmeen kanssa ja saimme mukaan omien alojensa huippuammattilaisia tukemaan tärkeää viestiämme.

Puolet suomalaisista työikäisistä ei palaudu riittävästi arjessaan

Palautumista ei huomioida riittävästi. Firstbeatin massiivinen datamassa eli yli 470 000 mitattua vuorokautta ja yli 250 000 suomalaista kertoo, että työikäisistä suomalaisista palautuu riittävästi vain puolet. Tämä lukema on ihan käsittämätön – PUOLET.

Mitä se käytännössä tarkoittaa? No esimerkiksi sitä, että vaikka keskimäärin ihmiset nukkuisivat noin 7,5 tuntia, ei monilla tämä uni ole tarpeeksi palauttavaa. Unenlaadussa voi olla puutteita. Osa ihmisistä ei myöskään nuku tarpeeksi, koska ei arvosta unta tarpeeksi (vaikka palautuisikin unen aikana riittävän hyvin).

Palautumistunteja olisi hyvä tulla vuorokauteen reilut seitsemän. Tämä tapahtuu esimerkiksi kahdeksan tunnin yöunilla, jos koko yöuni on laadullisesti loistavaa – eli palauttavaa. Monilla näin ei kuitenkaan käy, vaan fysiologiset palautumisprosessit käynnistyvät vasta myöhään aamuyöllä. Esimerkiksi stressi, illan alkoholihuikat ja myöhäinen turhan kova liikunta heikentävät alkuyön palautumista.

Yöuni on palautumisen tärkein tekijä: 95 prosenttia palautumisesta tapahtuu yöunen aikana. Ongelma tulee vastaan kuitenkin siinä, että monella uni ei yksinkertaisesti palauta. Sen eteen saatetaan nähdä vaivaa ja sitä arvostetaan korkealle, sängyssä vietetään tarpeeksi aikaakin. Silti uni katkeilee, on levotonta tai loppuu liian aikaisin. Keskustelen viikottain ihmisten kanssa, joille on tehty palautumisen ja stressin mittaus (esim. Firstbeat Hyvinvointianalyysi). He ovat saaneet tulokseksi, että joinakin vuorokausina fysiologista palautumista tulee vain 15-30 minuuttia. Siis koko vuorokaudesta. Tuollainen tilanne on jo melkoisen hälyyttävä.

Palautuminen vaikuttaa elämänlaatuun, terveyteen ja tuottavuuteen

Miksi tämän pitäisi kiinnostaa? Yksilön hyvinvoinnin näkökulmasta tietysti, mutta myös yhteiskunnallisesta ja työn tuottavuuden näkökulmasta. Elämänlaatu kärsii, terveys kärsii ja ihmissuhteet kärsivät. Työn tuottavuus kärsii. Työturvallisuus kärsii.

Väsynyt ihminen tekee herkemmin virheitä. Ajattele bussi-, taksi- ja rekkakuskeja, lentäjiä, poliiseja, palomiehiä, sairaanhoitajia, kirurgeja, opettajia, päiväkodin työntekijöitä ja poliitikkoja jotka menevät töihinsä jopa päivittäin alipalautuneina ja väsyneinä. Ehkä töissä pystyy tsemppaamaan, mutta työpäivän jälkeen akut ovat tyhjät eikä voimia itsestä huolehtimiseen enää riitä.

En sano, että tämä on vain yksin yksilön vika. Työelämä ajaa myös ihmisiä loppuun. Monissa töissä paineet ovat kohtuuttomat eikä palkka ole lainkaan linjassa työn kuormittavuuden kanssa.

Palautumisen tehostaminen edellyttää palautumiseen vaikuttavien tekijöiden ymmärtämistä

Palautuminen on laaja-alainen ilmiö. Se on paljon muutakin kuin palautusjuomaa treenin jälkeen. Sen kanssa ei auta, että käskee ihmisiä nukkumaan. Palautumiseen vaikuttavat moninaiset tekijät ja niitä pyrimme tässä kirjassa käsittelemään. Emme siis suinkaan käsittele vain urheilusta palautumista – ennemminkin arjesta ja elämästä palautumista.

Alta näet kirjan sisällysluettelon (klikkaa kuvaa, niin se aukeaa täysikokoisena).

Kävin eilen, julkkaripäivänä Huomenta Suomessa vieraana. Mukana oli resilienssistä tohtoriksi väitellyt, Karhu-ryhmän ex-poliisi ja kouluttaja Harri Gustafsberg. Harri oli yksi haastateltavistamme kirjassa – hänen teemansa liittyivät arjen rytmittämiseen, hermoston rauhoittamiseen kiireisessä elämässä mm. hengityksen avulla, resilienssiin ja henkisen suorituskyvyn kehittämiseen.

Huomenta Suomessa keskustelimme arjen kuormituksesta ja siitä palautumisesta. Klikkaa kuvaa, niin pääset katsomaan klipin Katsomossa.

Eiliset mediajulkkarit olivat tosi mukavat. Saimme vihdoin siskoni kanssa jopa yhteisen kuvan, toistaiseksi olemme aina unohtaneet. Asumme melkein vierekkäisissä taloissa ja vietämme paljon aikaa yhdessä, joten ei tämmöisiä voi muistaa 😀

Kaisa Jaakkola ja Tuuti Piippo

Saimmepa julkkareissa myös yhteiskuvan useamman asiantuntijan ja haastateltavan kanssa. Oli upeaa tavata nämä kaikki huipputyypit kerralla. Kuvassa vasemmalta: siskoni Tuuti Piippo, minun takanani Harri Gustafsberg, vieressäni valmentaja ja ex-huippu-urheilija Virpi Sarasvuo, hänen vieressään valmentaja ja lentokoneonnettomuudesta hengissä selvinnyt Ulrika Björkstam ja Ulrikan takana Firstbeatin asiantuntija Jaakko Kotisaari.


Iloiset naiset tärkeän äärellä – sisututkija Emilia Lahti, siskoni Tuuti Piippo ja Ulrika Björkstam.

Kirja on saanut kivasti jo mediahuomiota. Iltalehti julkaisi eilen illalla jutun Ilonassa ja tänä aamuna Yle Uutiset toisen verkkosivuillaan. Lue jutut täältä:

Iltalehti: Palautuminen on hyvän arjen avain – “kuormittuneen yhteys itseen on usein hukassa”

Yle Uutiset: Puolet työikäisistä ei palaudu arjessaan riittävästi: “Työntekijät tekevät enemmän kuin olisi tarve ja kuormittavat itsensä turhaan”