Pitäiskö minun syödä gluteenitonta ruokaa? Olisiko maidoton kumminkin parempi tai hyvä tuohon kylkeen? Tykkään rahkasta mutta sekö pitää nyt jättää pois? Joku sanoi että vähintäänkin raejuustoa pitää välttää kun siinä on kaseiinia?
Ja siis pitääkö nyt hiilareita syödä vai vältellä? Aamulla vai illalla? Ai siis mitään muuta ei saa syödä kuin pelkästään vihreitä vihanneksia? No nyt ahdistaa kun menin äsken syömään porkkanan. Entäs leipä, tuhoutuuko suolinukka kun nyt ostin kauraleipää joka on leivottu ruisjauhoa käyttäen ja ruisjauhossahan on gluteenia? Ja mitenkäs iltasyöminen, luin että keho ei puhdistu ellei paastoa puolta vuorokautta? Vähintäänkin sokeri on pakko karsia, kun luin jostain että addiktoi ihan kuten heroiini!
Entä voinko enää juoda kahviani maidolla, kun jossain sanottiin että siihen pitäisi sekoittaa voita ja jotain rasvanpolttoöljyjä ja tämä kuulostaa mielestäni todella kummalliselta kun ei meillä työpaikan kahvihuoneessa sellaisia ole tarjolla? Niin ja lounasruokalassako ei voi enää syödä kun siellä kaikki ei ole luomua ja lähiruokaa?
Olen myös vähän huolestunut eläinperäisistä ruuista, ehkä täytyisi vaihtaa kokonaan vegaaniruokavalioon? Olisikohan se paras aloittaa smoothie- tai mehupaastolla? Ai niin mutta olikos hedelmissä fruktoosia, joku sanoi että siitä voi tulla maksavaurioita – on siis paras varmaan jättää hedelmätkin pois? Olen niin sekaisin että kaupan hyllyllä purskahdin itkuun kun siellä ei ollutkaan smoothieohjeessa mainittua luomulehtikaalia… ehkä alan vain valoravinnolle?
Kun vuosi vaihtui, alkoi juhlaruuista nauttimisen (tai ahdistumisen) jälkeen monessa kodissa jälleen ruokavalion vatvominen. Ruokaviidakossa ollaan yhä enemmän sekaisin. Suuntauksia on valtavasti ja kaikki valmennustahot toitottavat omaa totuuttaan asioista. Mitä shokeeraavampaa, sen parempi. Mitä enemmän rajoituksia ja (usein heppoisia) perusteluja niihin, sitä herkemmin tietämätön mieli menee lankaan. On niin helppo uskoa, kun asiantuntija sanoo jotain ja näyttää viereen muutoskuvia.
Yllä olevat kysymykset ovat niitä, joita saan Facebook-viestien, sähköpostin ja Hyvän olon hormonidieetti -verkkokurssin kautta. No ok, valoravinnosta ei sentään kukaan ole kysynyt! Mutta selväksi on käynyt se, että ruoka ei ole enää ruokaa. Siihen sitoutuu hyvin paljon erilaisia tunteita: onnistumista, epäonnistumista, kontrollointia, isoja toiveita paremmasta elämästä ja uudesta alusta. Eikä tietenkään suotta, vaikuttaahan se merkittävästi oloon joka ikinen päivä.
Siitä ei ole kovin montaa vuotta, kun itsekin uskoin siihen että kaikkien pitäisi rajoittaa ruokavaliotaan. Mutta aikaa kuluu, kokemusta tulee lisää, tutkimuksia on tullut luettua, valmennettavia on kulkenut Optimal Performancen läpi tuhatmäärin ja mieli voi muuttua. Nykyisin ajattelen, että mitä vähemmän ruokavaliota joutuu rajoittamaan, sen parempi psykologisesti. Pidän terveellistä, rentoa ja iloista syömistä tärkeämpänä kuin kireää sixpackia. Jälkimmäinen kun ei ole mikään terveyden tae. Samassa vartalossa voi asua onneton ja syömisestä ahdistunut mieli.
Toisinaan rajoitetut ruokavaliot ovat välttämättömiä. Tiettyjen sairauksien oireet tutkitustikin helpottavat, kun ruokavaliosta rajoitetaan tiettyjä ruokia. Ja vaikka sairauksia ei olisi, niin surkeana oleva vatsa, jatkuvat ihottumat, hengitystieoireet, päänsärky ja muutoin kehno olo – sillä terveellisellä, joustavalla ja iloisella syömisellä – kertovat että jotain muuta täytyy kokeilla.
Monille esimerkiksi se mainittu gluteeniton (tai vehnätön) ruokavalio rauhoittaa vatsaa. Todennäköisesti jokainen voi selvästi paremmin kun päivittäisen sokerin karsii minimiin ja vaihtaa parempiin makeisiin, kuten hunajaan. Jollekin maitotuotteet ovat ”fitness-ruokavalioiden” määrissä huono juttu, mutta pienissä määrissä täysin ok. Kategorisesti ei kuitenkaan voi sanoa, että jokaisen pitäisi vaikkapa poistaa ruisleipä ruokavaliostaan. Asiat eivät ole niin yksioikoisia.
Aivan liian vähäinen kunnollisen ruuan määrä aiheuttaa varsin monille ongelmia. Energiansaanti jää vähäiseksi, suoliston liike on hidasta, mielihalut riivaavat, väsyttää koko ajan ja lopulta kitaan tulee vedeltyä mitä sattuu. Vaa’an lukema ei hievahdakaan ja sekös harmittaa. Tällaisessa tilanteessa vastaus löytyy ruokavalion vähittäisestä korjaamisesta parempaan ja runsaampaan. Ei ”ongelmaruokien” poistamisesta, hiilareiden karsimisesta tai kaapin täyttävän ravintolisäarsenaalin hankkimisesta. Nämä usein vain lisäävät ongelmia pitkällä aikavälillä koska todellinen ongelma – eli liian vähäinen energiansaanti – jää huomiotta.
Kultaisen keskitien löytäminen on usein vaikeampaa kuin rankat rajoitukset ja mustavalkoisuus, myönnän sen. Uskon kuitenkin, että sopivasta joustavuudesta löytyy lopulta kestävämpi hyvä olo kuin tiukoista dieeteistä. On surullista, jos ihminen tuntee itsensä epäonnistuneeksi ihmiseksi siksi että syö perusterveellistä ruokaa väärin. Ei väärän värisestä vihanneksesta pitäisi syntyä ahdistusta. Todennäköisesti syömisen miettimisestä seuraava stressi on paljon pahempi asia kuin se, mitä kuvitteli tietyn ruoka-aineen aiheuttavan.
On ihanaa, kun voi ystävän kanssa kahville mennessä joskus valitakin ex tempore jotain hyvää – siitäkin huolimatta, että tiskistä ei nyt sattunut löytymään raakasuklaata. Tai kun voi syödä värikkään salaatin ja tuntea tekevänsä itselle hyvää (ilman että täytyy ajatella karistelevansa taas liikakiloja ja ”kuilottavansa” salaatilla). Sekin tuntuu hyvältä, kun voi syödä samassa pöydässä perheenjäsenten tai työkavereiden kanssa, samaa ruokaa kuin muutkin – terveellisesti ja joustavasti. Syöminen kun on myös sosiaalinen tapahtuma, eikä sosiaalisten suhteiden vaikutusta hyvinvointiin kannata aliarvioida.
Syömisen ei siis tarvitse olla niin kamalan vaikeaa. Parempia valintoja tietysti kannattaa tehdä, mutta voisiko niitä tehdä rennolla mielellä?
Kaikkea ei kannata yrittää muuttaa kerralla. Se johtaa kierteeseen, jossa jojotetaan ääripäästä toiseen. Lyhyempi reitti lopulta olisi muuttaa asioita rauhalliseen tahtiin ja tutkia mikä itselle sopii ja mikä ei. Suuri osa tätäkin tekstiä lukevista tietää takuulla yhden asian, jonka omassa ruokavaliossaan voisi ihan ensimmäisenä korjata. Se voisi olla vaikkapa ruokarytmi, riittävä vedenjuonti tai säännöllinen aamupalan syöminen (kurkkaa kolme reseptiäni täällä).
Ennen kuin mietit seuraavan kerran uudenlaista ruokavaliota, tarkistathan ovatko nämä asiat sinulla kunnossa:
1. Syötkö joka aamu riittävästi (ainakin 20g) proteiinia ja vihanneksia, marjoja tai hedelmää sisältävän aamupalan?
2. Syötkö säännöllisesti 4-6 kertaa päivän aikana?
3. Sisältääkö ruokavaliosi riittävästi proteiinia – ainakin kämmenellisen verran vähintäänkin pääaterioilla, mieluiten kaikilla aterioilla?
4. Syötkö päivän aikana vähintään 500 grammaa vihanneksia, marjoja ja hedelmiä? Mieluiten annoksen joka aterialla?
5. Syötkö hitaita hiilareita kuten kauraa, ruista, bataattia, täysjyväriisiä tms. ainakin 2-3 aterialla päivässä? Ja jos liikut paljon, joka aterialla?
6. Käytätkö päivittäin ainakin 4-6 ruokalusikallista rasvoja monipuolisesti eri lähteistä, esim. pähkinöitä, avokadoa, kylmäpuristettua öljyä?
7. Syötkö kalaa 2-4 kertaa viikossa? Jos et, käytätkö päivittäin kalaöljyä?
8. Pystytkö joustamaan syömisestä ilman että siitä tulee kompensointia rankaisemalla tai muuta pahaa mieltä aiheuttavaa toimintaa?
Ja viimeiseksi: jos edelliset täyttyvät helposti ja olet tottunut syömään terveellisesti, mahdatko syödä tarpeeksi? Oma energiankulutuksensa ja -saantinsa kannattaa joskus tarkistaa. Esimerkiksi Sulamo on siihen hyvä laskuri. Näennäisesti mahtavan näköinen ruokavalio kun voi jäädä energiansaannin osalta niin alhaiseksi, että vireystila, treeniteho, libido ja palautuminen kärsivät.
Näin. Ajatuksena on siis laittaa ensin perusasiat kuntoon. Sen jälkeen voi halutessaan kikkailla ruokavaliolla lisää. Usein tässä vaiheessa se vain käy tarpeettomaksi ja rennosta syömisestä ei enää halua päästää irti.
**********
Rentoa, terveellistä ja yksilöllisesti itselle sopivaa ruokavaliota etsimme maanantaina 2.1.2017 alkaneella Hyvän olon hormonidieetti -verkkovalmennuksessani. Olet lämpimästi tervetullut mukaan! Lue lisää valmennuksen sisällöstä sen verkkosivulta. Valmennuksen on käynyt jo yli 1500 naista. Facebook-ryhmässä käydään tälläkin hetkellä innostunutta ja lämminhenkistä keskustelua 🙂
Kuvat: Elise Kulmala / Magnetphotography